Vielä joulukoristeita.

 

Jouluiloa.

Meillä on runsaasti joulukoristeita, mutta siitä huolimatta sormiani syyhytti valmistaa lisää.  Kauppaliikeissä näkyi niin viehättäviä tonttuja, joten ompelin meillekin yhden lisää.  Tilkkuvarastosta löytyi materiaalia yllin kyllin.  Punaisesta trikoosta pyöräytin vartalon, loppuunkäytetystä tyynynpäällisestä leikkasin parran, tukevasta kankaasta leikkasin hiippalakin ja vaaleanpunaisesta tilkkukankaasta ompelin nenän.  Sitten vain vanua sisään ja vielä liimasin nahkaiset soikiot jaloiksi.

 

Vuoden 2025 tonttu.

Kahtena vuonna ompelin joulutyynynpäällisen.  Viime tipassa ryhdyin työhön nytkin.  Mies onneksi leikkasi kankaat.  Katsoin mallin englantilaisesta tilkkulehdestä. Tähtimalli sopii muuhunkin aikaan käytettäväksi. 

Tähtityyny.

Joulu on jo niin lähellä:  Vietämme jo Tuomaan päivää ja talvipäivänseisaus on tänään.  Huomenna saapuvat lapset perheineen joulunviettoon. 

 

Mattoja.

Huonekalukankaasta matto.

Kirjoitin syyskuussa, että sain kangasvarastooni uudenlaista täydennystä eli huonekalukankaiden mallipaloja.  Ompelin niistä heti muutamia pussukoita.  Kangaspaloja hiplatessani tajusin, että niissä oli joka ikisessä tarralappu (kankaan tiedot).  Niitä irrottaessani ymmärsin, että tarran liima voi ajan kuluessa pureutua kankaaseen kiinni niin lujaa, ettei se irtoa millään.  Niinpä kippasin kaikki näytekankaat lattialle ja poistin niistä kaikista tarralaput.  Samalla mietin, mitä voisin ommella paloista.

Näytepalat hyötykäyttöön.

Leikkelin samankokoisia paloja (huonot reunat pois) ja asettelin niitä vierekkäin.  Ompelin kaksi ruutupintaa käyttäen teollisuuskonetta, koska materiaali on paksua.  Toisen taustakankaaksi riitti appeni pellavainen ja muuten risainen kylpytakin takakappale, toisen taustaksi päätyi takkikankaan jämät.  Väliin laitoin vielä vanhaa, tukevaa verhoa. Tikkaukset ompelin suoralla tikillä parin cm:n päähän saumoista.   Välttääkseni liian paksua reunaa leikkasin taustakankaan reilun kokoiseksi, jolloin käänsin sen reunan huolittelemiseksi oikealle puolelle.  Näin sain kaksi ihan kelvollista pikkumattoa.

Mattojen taustakankaat näkyvissä.

Jossakin näin tilkkutyön, joka oli valmistettu Gaudin mosaiikkia jäljitellen.  Päätin kokeilla.  Kuvittelin, että työ sujuisi nopeasti, mutta eipä se niin helppoa ollutkaan.  Käytin pieniä jäännöstilkkuja, mutta pinnan saaminen tasaiseksi teetti töitä.  Lisäksi piti muistaa ommella joka väliin valkoinen kaistale "laastiksi".  Jaksoin ommella pienen tyynynpäällisen verran mosaiikkipintaa.

Gaudin mosaiikkia kankaista.

Aurinkoista pääsiäistä!

 

Pieni olkalaukku.

Maaliskuun loppupuolen lumisateiden jälkeen saamme nauttia huhtikuun alun runsaasta aurungonpaisteesta.  Hyvä niin.   Meillä kävi kutsumaton vieras eli sairastuimme koronaan.  Mieheni aloitti ja kahden päivän kuluttua myös minun testi näytti plussaa.  Aamu oli sama, jolloin minun piti lähteä ajamaan Tahkolle, katsastamaan tilkkupäivien antia.  Olin odottanut tapahtumaa kaksi vuotta -koronan vuoksi se aina vain siirtyi- ja nyt en siis pääsytkään sinne.  Suuri pettymys!  Toivottavasti joku mukana ollut laittaa hyvän postauksen tapahtumasta.  -Tauti oli aika kenkku: minulla särki kropassa kaikkia paikkoja, jotka olivat aikaisemmin elämäni aikana olleet rikki.  Nyt olemme jo voiton puolella, vaikka välistä tulee kova väsymys.

Työpöydällä odotti nahkapala, jonka taivuttelin pikkulaukuksi.  Varastossa oli loppuunkulunut laukku, josta irrottelin lukon ja katsoin vähän malliakin.  Ompelin sen ihan tavallisella koneella käyttäen tasasyötintä, koska materiaali oli ohutta.  Laukun saa kiinni vetoketjulla ja läpällä.  Vuorikankaaksi valikoitui puna-kulta-puuvilla.  Sisäpuolelta löytyy kaksi taskua, toisessa vetoketju.  Mieheni auttoi niittien kiinnittämisessä.

Olkalaukku.

Iloinen vuorikangas.

 

Ompelin jälleen yhden tyynynpäällisen.  Ystävättäreni täyttää ensi viikolla 70 vuotta, joten kasasin päällisen niin, että siitä löytyy 70 tilkkua, suurin osa neliöitä, myös muutamia kolmioita.  Toivottavasti ennätän toimittaa lahjan, ennen kuin lahjan saaja lukee tämän postauksen.

Riemunkirjava tyyny.

Pääsiäinen on kohta ohi, mutta siitä huolimatta toivotan kaikille aurinkoista pääsiäistä!

 

Tyynysetti.

 

Sinisiä tyynyjä.

Kun pääsin alkuun pienten palasten hyödyntämisessä, sitä piti vain jatkaa.  Näinhän tilkkutyöt tehtiinkin aikaisemmin, kun materiaalista oli pulaa.  Nyt olivat vuorossa sinisävyiset kolmiot.  Niitä oli niin runsaasti, että ompelin niistä kolme tyynynpäällistä ja vielä yhden pussukan. Tulipahan ainakin yksi rasia tyhjäksi.  Vanun sijasta käytin loppuunkuluneita froteepyyhkeitä eli kierrätystä sekin.  Tikkaukset tein vinottain lähellä ommeljuovaa.  Kolmannessa tyynyssä asettelin kolmiot tuulimyllyiksi.

Tässä kolmioiden alaosat ovat samaa kangasta.

Tuulimyllyasettelua.

Viimeiset palat pussukkaan.

Tilkkulehdessä oli ohje roikkuliin.  Ompelin niitä neljä, joista kaksi jo päätyivät lähetyspiirin arvontaan ennen kuin muistin kuvata ne (samoin jäivät kuvaamatta patalaput ja kassi). Pitänee joskus ommella lisää roikkuleita.

Kaksi roikkulia jäi varastoon.

 

Hävitysrintamalla ovat olleet myös villalangat.  Jossakin uudessa neulelehdessä oli malli myssyyn, joka oli neulottu briossineuleella.  Tartuin haasteeseen, vaikka en tiennyt ko. neuleesta mitään. Käytin siihen kahta Seiska-Veikkaa (ohje oli Nalle-langalle), joten neuloin kuvion viisi kertaa (ohjeessa kuusi). Aluksi tuli virheitä, kun langankierrot eivät osuneet kohdilleen.  Periaatteessa neule on patenttineuleen muunnos, jossa levitetään ja kavennetaan. Nyt vielä mietin, minkä tupsun kiinnitän myssyyn.

Uutta opettelemassa: briossineulemyssy.

Tupsun valinta edessä.

Ulkona sataa lunta/räntää. Sitä on kyllä piisannut tällä viikolla joka päivä. Hiihtokelejä siis riittää.

Lisää resurssikopasta.

 

Kolmiot hyötykäyttöön.

Edelliselle tyynylle piti ommella pari, joten kävin taas jämäkolmioiden kimppuun.  Tämä kattaus sisälsi aikaisempia isompia kolmioita eikä niitä ollut ommeltu neliöiksi.  Siispä työssä piti ensin valmistaa neliöt. Laskin, että niitä oli 48 kappaletta, joten ompelin vielä yhden, mutta ihan erivärisen.  Löydätkö sen tyynystä?  Reunaan vielä kapeat kaistaleet ruusukangasta ja tikkaus neliöiden lävistäjiä pitkin. Takakappale valmistui vadelmakankaasta, josta kehkeytyi nimi Vadelmapuska.-  Itse asiassa vanhanajan tilkkutyöt tehtiin käyttämällä jätesilppukankaita, ja toisaalta uudessa Tilkkulehdessä oli paljon asiaa tästä teemasta.

 

Tyynysiskokset.

Värikkäät konvehtipaperit ovat myös odottaneet vuoroaan, osa valmiiksi silitettyinä.  Kiinnitin karkkipaperit suihkutettavalla liimalla kevyesti vanhaan lakanaan ja neulasin päälle muovin.  Sen jälkeen tikkasin kerrokset kiinni, ompelin vetoketjun, laitoin vuorin ja ompelin pussukaksi.  Kieltämättä kankaasta ommeltu pussukka on helpompi kääntää oikein päin.  Karkkipaperit ja muovi ovat niin jäykkiä. 

 

Karkkipaperipussukoita.

Tuumasin miehelleni, että jokin noista karkkipussukoista pitäisi antaa Fazerin edustajalle.  Niinpä yksi pussukka - Fazerin sininen -konvehtikääreistä - päätyi edustajalle, joka oli ilahtunut siitä suunnattomasti.  En ennättänyt sitä edes kuvata.  Kolme muuta on ommeltu Mozartin kuula -kääreistä, Lindin suolakinuskipapereista ja  Fazerin Tumma Geisha -kääreistä.  Papereita on vielä jäljellä, mutta muovin loppuminen siirtää projektia eteen päin.

Resurssilaatikon aarteita.

 

Aurinkoinen tyyny.

Kun ompelin peiton Kaffe Fassettin kankaista (postaus 22.01.2022), tein nurkkapalojen yhteydessä pieniä pikakolmioita, jotka ovat odottaneet päämääräänsä.  Niinpä aloin ommella näitä pieniä neliöitä yhteen, jolloin niistä muodostui neliö.  Kehystin neliön punertavalla ruusukankaalla ja tikkasin vinottain neliöiden lävistäjiä pitkin oranssi-keltaisella langalla.  Kun vielä lisäsin takakappaleen vetoketjuineen, tarpeista syntyi tyyny.  Kirkkaiden värien ansiosta tyyny piristää lähetyvää kevättä ja sai nimekseen Kevätaurinko.

 

Oranssinkeltainen tikkauslanka on myös varastosta.

Vihreänsävyiset jämätilkut pääsivät hyötykäyttöön, kun ompelin niistä lehdenmuotoisen pikkumaton.  Osa tilkuista oli jo valmiiksi suikaleina, osaa piti jatkaa, osaan ompelin taitoksia saadakseni niistä kaarevia ja osaa leikkelin kaareviksi.  Työ ei vaatinut tikkausta, koska ompelin kalanruotosysteemillä pinnan, vanun ja taustakankaan läpi.  Reunakanttikin oli valmiina (jäänne jostain peitosta), joten ompelu sujui nopeasti.  Lehtimatto pääsi aluseksi riikinkukolle, jonka olen väännellyt kauan sitten rautalankakurssilla.

Lehtimatto.

Riikinkukko ihmettelee uutta alustaansa.

Pitkästä aikaa ompelin myös pari pussukkaa.  Molemmat ovat markiisikankaan loppuja, toinen Ikeasta, toinen Marimekkoa.  Taitavat mennä hyväntekeväisyyteen.

Markiisikangaspussukoita.

Kissatyyny.

 

Joulukukka?

Onkohan meillä vielä joulu menossa, kun amaryllis ja joulukaktus puhkesivat vielä kukkaloistoon!  Joulukaktus kukki joulun aikaan ja nyt uudelleen.  Minulla oli hieman kitukasvuinen amaryllis, jota olin jo heittämässä kompostiin, kun satuin kurkkaamaan lehtien väliin: ohoh, uuden kukkaputken alku siellä pilkotti.  Amaryllis sai siis jatkoaikaa ja komeilee nyt neljän kukan voimin.

 

Amarylliksen hehkua.

Ompelurintamalla olen tehnyt pari pientä työtä.  Patalappuja on nopea ommella.  Huomasin amerikkalaisessa lehdessä vinkin, missä ommellaan ensin kaitaleista blokki, joka leikataan yhdeksään osaan.  Sivujen keskipalat pyöräytetään seuraavan sivun keskelle ja sitten kasataan tästä uusi blokki.  Ihan mukava ommella.

 

Uusia patalappuja.

Joululahjakirjasta kokeilin kissablokkia, jossa siis syntyy kaksi kissaa, toinen ylösalaisin.  Kirjassa oli toteutettu koko peitto kissoista, minä tyydyin ompelemaan vain tyynyn.  Itse pidän blokin suunnan oikeana siten, että tumma kissa on alhaalla (tumma maa, vaalea taivas), mutta mieheni mielestä vain vaalea kissa erottuu, joten sen pitäisi olla oikein päin. Pitäisi kai osata valita värien tummuusasteet tarkasti.  Ompelin kissojen silmät ja kuonon pään kankaista.  Tikkauksilla sain kissoihin hieman muotoa.

Vaalea kissa oikein päin.

Tumma kissa oikein päin.

Hyvää alkanutta maaliskuuta.

Joulu on jo ovella.

 

Raitapussukka.

En varmaan muistanut kuvata kaikkia joululahjoja, jotka olen ommellut  tai neulonut, mutta laitanpa tähän niitä, jotka löytyvät kameran muistikortilta. Ainakin yksi pussukka on sinne eksynyt. Kaikki materiaali on omaa varastoa.

 

Vyölaukku-kännykkäpussi.

Siskoni on innokas hiihtäjä.  Ehkäpä hän ilahtuu tästä kännykkäpussista, jonka voi laittaa vyötärölle tai kaulaan.

 

Hiirityyny.

Today's Quilter -lehdessä oli mukavia jouluompeluohjeita.  Valmistin siitä tyynyn lapsenlapselleni.  Kokosin taustakankaan sinisävyisistä kankaista.  Aplikoin mallin mukaan leikkiviä hiiriä ja joulukuusen oksan tähtitaivaan alle käyttäen kaksipuoleista liimaharsoa.  Olihan siinä  pientä ja tarkkaa piiperrystä, mutta onnistuin leikkaamaan kaikki osat ja ompelemaan ne pohjaan kiinni.  Taustakankaassa piipertävät pienet siilit. Upotin taustaan vetoketjun helpottamaan pesua. Valmistin vielä pienen sisätyynyn.

Yksityiskohta tyynystä.

 

Pitihän minun ommella myös muutama mukimatto.  Nämä taisivat päätyä kummitytön pakettiin.

Mukimattoja vihreän ystävälle.

Ompelin myös kotiin jotakin: Tilkkurepun blogista huomasin kivan mukin alusen ohjeen.  Niinpä keräsin pöydälle joulukankaat ja neliöitä leikkaamaan.  Minulla oli tarkoitus ommella noita alusia 10 kappaletta, mutta huomasin ommelleeni niitä 14.  Läksi taas lapasesta!

Lasin /mukin alusia.

 

Oikein mukavaa ja rauhallista joulua!  Jospa ensi vuonna olisimme saaneet koronan taltutetuksi.

Omenan kukkia, pää tyynyllä.

Omenapuiden kukkiessa.

 Kylläpä luonto heräsi nopeasti kesään: peruna on taimella, samoin salaatti ja herneet, tulppaanit hehkuvat ja ruoho kasvaa leikkuria kaivaten.  Keväällä silmiin osui EK:ssa kaunis kukallinen trikoo, lienevätkö omenan kukkia.  Ostin sitä 70 cm eli juuri kesäpuseron verran enkä laittanut sitä kaappiin marinoitumaan, vaan ompelin heti valmiiksi.  Somistin kaula-aukon pienellä pystykauluksella.

Kukkia myös puserossa.

Today's Quilter -lehdestä löytyy aina kuukauden blokki, joka yksinään on noin tyynyn kokoinen.  Toteutin yhden noista malleista.  Olin mukamas huolellinen leikatessani kankaat ja käytin annettua saumanvaraa, mutta ommeltuani kolme riviä huomasin, etteivät saumojen leikkauskohdat olleet sinne päinkään.  Eka kertaa eläissäni luulin palojen päätyvän roskiin (pientä silppua!).  Sitten tuli sääli mielestäni nättejä kankaita ja aloin sovitella paloja uudelleen vierekkäin siinä puitteissa kuin se oli mahdollista.  Pitääkö kaiken olla aina niin täsmällistä?  Ole armelias itsellesi!  Etenin rivi kerrallaan, joka välissä sovittaen.  Olin tyytymätön, kunnes tikkasin pinnan kummasti luikertelevia saumoja pitkin.  Ohoh!  Pikkuvirheet katosivat pois näkyvistä.

   

Timanttiblokki.

Taustakappaleen ompelin hirsimökkitekniikalla.  Keskipalaksi laitoin kettupalan, jonka olen itse painanut.  Ketun on piirtänyt siskoni tytär, joka pyynnöstäni piirsi minulle useita erilaisia eläinhahmoja painettavaksi.  Hän on todella taitava piirtäjä ja kettu on hänen lempihahmonsa.  Kiitos hänelle siitä. -Tikkasin taustakappaleen samantyylisesti kuin päällispuolen.  Tyynyn alareunassa on vetoketju.

   

Kettu loikkii taustakappaleessa.

Hyvää alkanutta kesää!

Tyynyjä.

Väri-iloa tyynyissä.

Sohvan nurkassa kököttäneet tyynyt ovat olleet jo pitkään kulahtaneen näköisiä.  Tartuin vihdoin toimeen ja ompelin uudet päälliset.  Monet näistä kankaista olivat Pariisin matkalta vuonna 2012  ostettuja FQ-paloja, jotka olivat purkautuneet vyötteistään ja siitä syystä edullisia. 

  

Tasasivuisia kolmioita.

C

 Ensimmäiseen tyynyyn leikkasin tasasivuisia kolmioita.  Today's Quilter -lehdessä oli hyvä ohje, miten kolmiot voi leikata käyttäen viivottimen asteikkoa.  Asettelin kolmiot "timantiksi" ja täydensin pinnan suorakulmioksi.  Tähteeksi jääneistä kolmioista syntyi kolmio tyynyn taustapuolelle.

   

Taustalla kolmio.

Toinen tyyny.

Toiseen tyynyyn otin mallin muutaman vuoden takaisesta Burdasta, mutta tuo malli vaatisi selkeän värien järjestelyn, jotta se näyttäisi hyvältä.  Tyynyssäni tuo ei toteudu.  Eipä se haittaa, sillä nämä kaksi tyynyä ovat ne, jotka mytistetään selän taakse sohvalla tai lattialla rönöttäessä; siihen ne kelpaavat.  Malli jatkuu tyynyn päästä toiselle puolelle. 

Kuvio jatkuu.

Toiseen kasasin vanun pienistä vanulevyn jämäpaloista, toiseen löytyi venyvää villavatiinia.  Tikkauksessa yritin matkia Tilkunviilaajan tikkausta, mutta omani taisi tulla harvempaa.  Pesua varten tyynyjen lyhyissä päissä on vetoketju.

   

Neulosmekko.

Mekkoon sopii vanha patellavyö.

Kaappien siivouksessa osui käsiin jämäkkä luonnonvalkoinen neulos. Valmistin siitä mekon, jonka kaavan piirsin italialaisesta Modelliina-lehdestä.  Ostin lehden Savonasta viime lokakuussa.  Luultavasti neuloksen ompelu unohtui kauan sitten, koska arvelin pienten lasten pyyhtivän siihen suunsa!  Huh, nyt lapset ovat kolmenkympin kahta puolta, ja ainoalle lapsenlapselle antaisin mekkoni suttaamisen anteeksi, jos vain sain pitää häntä sylissäni (Välimatka ja korona estävät!).  Mallissa oli takana vetoketju, mutta totesin, ettei mekko tarvitse sitä.  Tämän ajan henkeen lienevät nuo hihojen suut.  En tiedä, ovatko ne epäkäytännölliset.

Hyvää kevään odotusta!

Joululahjoja.

Joulutähti paperipusseista.

Kylläpä jouluaatto on lähellä.  Nyt on torstai, mutta julkaisen tämän vasta aatto-iltana, ettei kukaan näe lahjojaan etukäteen.  Pullataikina on kohoamassa.  Eilen leivoin joulutorttuja ja kinkkupasteijoita sekä taatelikakun.  Ja mikä parasta, saan lapset tänä iltana kotiin.

Jonkun blogista löytyi kiva ohje, jonka avulla pystyi tekemään joulutähtiä paperipusseista. Sehän piti kokeilla ja oli helppo ja nopea valmistaa.  Kiitos ohjeesta!

    

Lahjapussukoita.

Pussukoita on aina rentouttavaa ommella, koska pienen koon vuoksi työtä on helppo hallita ja valmista syntyy nopeasti.  Näitä taitaa jäädä varastoonkin.  Ompelin myös muutaman säilytyskotelon nappikuulokkeille.

Säilytyspusseja nappikuulokkeille.

Valmistin kahdet "conversit" Nalle-langasta.  Ne on tehty osin neuloen, osin virkaten.  Nämä löytyvät tyttärien paketeista.

Villaconversit.

Suvun pienet pirpanat saavat tänä vuonna halityynyt.  Myssyjä ompelin pakettien täytteeksi.  Valmistin myös tuubihuivin virkaten vinoittain.  Käytin osittain kasvisvärjättyjä lankoja.

Halityynyjä.

Tuubihuivi ja myssyjä.

Kun syksyllä ompelin itselleni pienen nahkarepun, siitä syntyi ajatus valmistaa niitä lahjoiksi.  Kummitytön reppu on ommeltu Marimekon markiisikankaasta, omien tyttärien reput puolestaan huonekalukankaasta.

Pikkureppuja.

Siskon tyttö saa säilytyspussukan, joka tässä toimii kuivakukkamaljakkona.

   

Säilytyskori.

Pojan pakettiin piilotin taulun, johon laitoin pohjalle värjäämäni kankaan.  Kiinnitin kankaaseen lapsuusajan muistoja: autopiirros, formula-autoja, tietokone, Aku Ankka ja pehmopöllö.  Vihreä auto on pojan ensimmäinen auto; se koristi kukkakimppua, jonka golleegat toivat minulle poikani synnyttyä.

Lapsuusmuistojen taulu.

Valmistin myös seinävaatteen tyttärelleni.  Käytin siihen itse värjäämiäni kankaita, joita esittelin muutama viikko sitten.  Idean työhön sain Pinterestistä.  Työn koko on n. 73cmx90cm.  Kulmien ristiinpunotut kaitaleet olivat haastellisia, mutta niin mielenkiintoisia tehdä.

   

Punasävyinen seinävaate.

Patalappujakin ompelin, mutta ne taitavat jäädä jemmaan.  Näihin sain ommelluksi pieniä jämätilkkuja.

   

Pienten tilkkujen hyväksikäyttöä.

Hyvää joulua ja loppuvuotta!  Ja oikein antoisaa tilkkuilu-, askartelu-, neulonta-, virkkaus- ja ompeluvuotta 2017!