Kolibri.

Kaitaliinat hangella.

Tehdessäni Pohjantähti-seinävaatetta mietin, uskallanko enää ottaa malleja Pinterestistä, mutta enhän minä kauaa muistellut edellisen työn vaikeuksia.  Tarvitsen näet tuparilahjan lähitulevaisuudessa, joten ryhdyin värkkäämään kaitaliinaa - malli Pinterestistä.  Nyt malli oli tosi helppo ja tein sen melko leveistä kaitaleista.  Innoissani leikkasin kaitaleta niin paljon, että ne eivät mahtuneet yhteen liinaan.  Eipä haittaa, onpahan jotain jemmassa.  Kaikki tarvikkeet - lukuunottamatta vanua - löytyivät omista varastoista.  Nimeksi mietin sinivuokkoa, mutta sitten huomasin keskikankaan kolibrit.  Kumpaankin liinaan oli tallentunut kokonainen lintu. Siitä siis nimet Kolibri 1 ja Kolibri 2.  Taustakankaat ja tikkaukset ovat erilaiset.

Kolibri 1 ja Kolibri 2.

Pitkän ajan projektina valmistuivat villasukat.  Villanpöly laukaisee silmäluomien kutinan, joten neuloin sukkia harvakseltaan ja silloinkin hengityssuojan kanssa.  Lanka on Seitsemää veljestä (Pohjola-sarjaa) ja sain sen joululahjaksi yli vuosi sitten.  Pystyn käyttämään villavaatteita, joista ei irtoa lyhyttä villakarvaa, mutta ei niitä villavaatteita saa pöllyttää!  Halusin kokeilla sukkien neulomista siten, että ne aloitetaan kärjestä.  En löytänyt valmista ohjetta ko. langalle, mutta katsoin idean Käsityölehden jostain ohjeesta.  Muuten suunnittelin mallin neuloessani.  Varren sain levitetyksi siten, että neuloin joustimeen kolme palmikkoa - yksi taakse ja yhdet molemmille sivuille - ja muutin palmikon vähitellen kahdesta silmukasta neljäksi, samoin niiden vieressä olevat nurjat kakkoset kolmosiksi.

   

Sukkien varsien levitykset piiloutuvat palmikoihin.

Kangaspinojen keskeltä löytyi pala markiisikangasta, joka muuttui kassiksi.

   

Ostoskassi.

Ystävänpäiväksi askartelin kortteja, jotka ovat matkanneet postin mukana saajilleen, mutta samalla kortteja valmistui myös varastoon.  Onneksi kaupoista löytyy tosi upeita tarvikkeita.

   

Kortteja sarjatyönä.

Villa-allergian myötä olen joutunut ompelemaan neulosjakkuja.  Entisen kaavoilla valmistin hieman pidemmän jakun.  Tällä kertaa ompelin taskujen suut vinoiksi.  Kangas on löytynyt EK:sta joskus syksyllä ja odotti ompelijaa.

   

Vihreäsävyinen jakku. Huomaa vanha Singer.

Kauniita ja aurinkoisia ulkoilupäiviä!

Pohjantähti.

Seinävaate Pohjantähti.

Nyt en ole katsomassa taivaalle, vaikka siellä on tämän vuoden aikana jo näkynyt upea kuun pimennys.  Olen tallentanut Pinterestistä käsityömalleja ja -ideoita, joita voisin toteuttaa.  Yksi niistä on kaunis tähtimalli, jota aloin toteuttaa Hollannista ostamillani kankailla.  Ensin suurensin mallin A4-kokoiselta arkilta 5-kertaiseksi. Sitten vain kankaisiin käsiksi! Ompelin ensiksi keskiosan ja jatkoin pikakolmioiden avulla reunoilla oleviin sakaroihin.  Kun minulla oli keskiosa ja reunat valmiina, ajattelin tyytyväisenä, että piankos ne nyt yhdistää toisiinsa.  Mutta voi mokomaa: keskiosa ei riittänyt pettämään aukkoa!  Pohdin, pitäisikö ommella uusi keskiosa, mutta tein toisen ratkaisun eli ompelin keskiosan ympärille uuden kaitaleen.  Huh!  Kyllä oli ratkojalla töitä, kun kulmat eivät osuneet kohdilleen ja tuli muitakin söhellyksiä.  Pitäisiköhän tällaiset työt tehdä paper piecing -menetelmällä!    Kun vihdoin olin tyytyväinen tilkkupintaan, tikkasin sen koneella vanuun ja taustakankaaseen kiinni.  Työ sai ylevän nimen, Pohjantähti - La Stella Polare ja koristaa nyt eteisen seinää. 

   

Kankaissa kiehtovat matematiikan ja kemian kaavat.

Keskiosa sai uuden kehyksen.

Työlään tilkkupinnan jälkeen kaipasin tosi yksinkertaista käsityötä ja sellaiseksi osoittautui jumppapussien ompelu.  Samassa sarjassa niitä valmistui viisi kappaletta.  Eiköhän noilla kuittailla muutamia syntymäpäiviä.

   

Valmiita jumppakasseja.

Lumikuorrutteiset puut ja pensaat ovat kauniita, mutta lumikuorman takia puhdistelin omenapuiden oksilta liikoja lumia pois. 

   

Lumitaidetta.

Talvinen grillikatos.

Kevätaurinkoa odotellen kiitän kommenteista!