Jotain pientä.

 

Äitienpäiväruusu kukkii toistamiseen.

Marjastajallekin tarpeellinen vyölaukku.

Marjastus on ollut niin päällimmäisenä mielessä, että ompelukone on saanut levätä.  Toisaalta ihan helteellä en ole jaksanut lähteä metsäänkään.  Jotain pientä olen kuitenkin saanut ommelluksi.  Jonkun blogista sain hyvän vinkin vyölaukun ompeluun (kaava löytyy Pikku Akan blogista).  Leikkasin osat markiisikankaan lopusta ja kasaaminen sujui nopeasti.  Varastossa oli solki - jostain vanhasta repusta purettu - valmiina käyttöön.  Vyölaukkuun mahtuu kännykkäkin reilusti.

 

Pienokaiselle.

Ompelukoneen vieressä odotti pieni jämäpala kukallista trikoota.  Siitä syntyi pikkuneidille pöksyt ja myssy.  Lopusta ompelin itselleni myssyn.   Ompelin myös kynäpussukan matkailuautoon, koska sellaista kaipailin reissussa.  Materiaali on markiisikankaan suikale levitettynä korkkikankaalla.

Myssy ja kynäpussukka.

 

Reissussa poikkesin jossain kirpputorille ja sieltä löytyi aarteita.  Joku oli tuonut myyntiin kankaita: nappasin mukaan pöllökuvioisen Robert Kaufmannin kankaan (4€) ja Marimekon kankaan (6€).  Mukaan lähti myös 4,5 metrin pala puolipellavaista pyyheliinakangasta (10€), josta ompelin kuusi käsipyyhettä.  Vielä mietin, jaksanko kirjoa niihin koneella nimikirjaimet. 

 

Kankaita löytyi kirppikseltä.

Puoli tusinaa pyyhkeitä.

Teimme vielä remonttia keittiössä.  Olen miettinyt jo pitempään, miten iän karttuessa pystyn käyttämään alakaappeja.  Edellisen remontin aikoihin ei vielä käytetty vetolaatikoita.  K-raudan myyjän avustuksella saimme suunnitelluksi neljään alakaappiin sellaisen muutoksen, että hyllyjen tilalla on nyt vetolaatikot - vieläpä entisen oven takana.  Mies ahersi tänään viimeiset laatikostot paikoilleen; minulle jäi tietysti tyhjennys ja täyttäminen.  Samalla kaappien sisältö tuli lajitelluksi.

Vetolaatikot alakaappeihin.

 

 

 

Kukkia, marjoja, sieniä ja mekko.

Kasvimaan rehevyyttä.

Loppukesä on mielestäni hienoa aikaa siitä syystä, että luonto tarjoilee meille monenlaisia herkkuja syötäväksi ja säilöttäväksi, vaikka päivät ovat täynnä touhua - ihan väsyksiin asti.  Kasvimaata reunustaa kesäkukkien kirjo, jossa näyttää tänä vuonna olevan komeita unikkoja.  Kukinnot kestävät vain muutaman päivän ja sade piiskaa niitäkin.  Kasvimaan satoa on tullut kiitettävästi: salaatteja, persiljaa, oreganoa, tilliä, lehtimangoldia, sipuleita, retiisejä, minttua, rosmariinia, perunaa, kesäkurpitsaa ja uutuutena spagettikurpitsaa.

Mustatorvisieniä, vaaleita orakkaita ja kantarelleja.

Metsä on tuottanut tänä kesänä myös monta mukavaa yllätystä.  Kullankeltaisia kantarelleja on löytynyt runsaasti ihan yllättävistäkin paikoista.  Myös mustatorvisieniä ja vaaleita orakkaita on ollut säilöttäväksi asti.  Mustikkasato on runsas: olen poiminut niitä yli 50 litraa.  Onnistuin myös löytämään vadelmapuskia, missä kukaan ei ollut käynyt.  Olipa mukavaa kerätä niitä.  Mustikkareissulla sain myös pienen määrän harvinaisherkkuja eli mesimarjoja.

Mesikoita.

Lomareissulla sorruin tietysti ostamaan kankaita (koska halvallakin joskus saa!).  Yhden niistä ompelin mekoksi.  Yhdistelin kolme eri kaavaa saadakseni mieleiseni mallin.  Miehustan kaava on SKK-lehdestä (4/2022), koska halusin edestä napitettavan mallin.  Saman lehden Designer-kaavasta (Paola Suhosen Ivana Helsinki -sarjaa) kopioin hihan kaavan.  Salsahelman mittoja tutkin saksalaisesta Fashion style -lehdestä, koska en halunnut mekosta liian leveää.  Hihoja kevensin siten, että ompelin kaksi päällimmäistä hihaa sifongista ja alimman mekkokankaasta.  Huomasin juuri, että taskut olisivat olleet kivat, mutta tällä kertaa ne jäivät pois. 

Salsamekko.

 

   

Mekko takaa.

Hyvää elokuuta ja satokautta!  Metsissä riittää marjoja.

Makuuhuoneen ikkunalla kukkii orkidea.