Hameita.

 

Hame arkikäyttöön.

Joulua odotellessa päätin ommella muutaman kankaan pois.  Ensin etsin ruudullisen hamekankaan, joka oli kulkeutunut minulle yhdestä jäämistöstä vuosia sitten.  Ilmeisesti ruutukuosit ovat taas muodissa.  Kotiliesi käsityöt -lehdessä oli sopiva kaava levenevälle hameelle, johon materiaali riitti juuri.  Ruskeasävyistä vuorikangasta ei sattunut olemaan, mutta vaaleanvihreä sai kelvata.  Olen aina ollut sitä mieltä, että jos vuorin ei ole tarkoitus näkyä, niin se pitää ommella piiloon.  Hame on jo käytössä.

 

Vetoketju upposi takasaumaan.

Tweedkuosinen ruutuhame.

Toinen kangas on ostettu tänä syksynä Rauman Jätti-Rätistä.  Ruskea ruudutus miellytti silmää, vaikka edellisestä ruskeasta kaudesta on monta vuosikymmentä.  Ostin edullista kangasta reilusti, koska halusin tehdä siitä reilusti kellottuvan.  Minulla ei ollut kaavaa, joten leikkasin sen käyttäen apuna hametta, jonka olen ostanut Zürichistä noin kaksikymmentä vuotta sitten.  Tämä hame sai vuorikseen tummavihreän kankaan.   

Helma on oikeastaan ylikellottuva.

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Reissu Raumalle.

Viime viikonlopun vietimme Raumalla nuoremman tyttären ja hänen sulhonsa luona. Varmaan hyvä aika matkustaa, koska nyt Korona-virus on leviämässä kovaa vauhtia. Olimme liikkeellä omalla autolla, koska Suomen poikkiliikenne on hankalaa. Menomatkalla poikkesimme paitsi vanhimman siskoni luona Kangasalla, myös Säkylässä Kaino-neuleen myymälässä. Voi, miten paljon siellä oli kauniita merinovilla- ja puuvillaneuleita valmiina sekä neulospaloja. Kaikki neulonta tapahtuu paikan päällä. Valitsin itselleni vihreää merinovillaa neuletakkiin, peurakuvioista puuvillaa tunikaan ja violettia puuvillaa kesäpuseroon. Mieheni halusi tummansinistä merinovillaa neulepaitaan. Pieniä pipopaloja läksi myös matkaan (joulupukki saa taas innokkaan avustajan). Kaupantekijäisiksi sain mittanauhan.

Raumalla kävimme tutustumassa museoon, joka on ollut laivanvarustajaperheen koti purjelaivojen aikakaudella. Erityisesti minua kiehtoivat kauniit kaakeliuunit, jotka olivat erilaiset joka huoneessa. Museoon kuului myös pieni katsaus pitsinnypläyksen historiaan sekä näyttely.

Sunnuntain ulkoilusession kohde oli Sammallahdenmäen pronssikautinen hauta-alue. Paikka sijaitsee 20 kilometriä Raumalta etelään. Meri on ulottunut siihen aikaan (1500-500 e.Kr.) sinne asti ja hautoja ei ole voinut kaivaa kallioon. Niinpä ruumiit on tuhkattu ja päälle on kasattu valtavasti kiviä. Vaikuttava, historiallinen nähtävyys. Palasimme hautapaikalta alempaa reittiä autolle ja mikäs mötkötti polulla: ihan elävä kyykäärme. En ole koko elämäni aikana nähnyt käärmettä luonnossa. Käärme oli aika kohmeessa ja saimme mennä sen ohi kaikessa rauhassa.

Raumalla on kiva kangaskauppa nimeltään Jätti-Rätti. Vaikka mikään kangas ei ollut haussa, ostin sieltä muutaman eläinaiheisen tilkkutyöpuuvillan ja pari vuorikangaspalaa. Kotimatkalla poikkesimme vielä EK:ssa, mistä ostin kaksi puuvillakangasta. Nappi ja nauha -liikkeestä hain kaksi tikkauslankaa.

Kylläpä minulla on nyt paljon uutta materiaalia ompeluun. Ompelukoneet olivat huollossa matkan ajan. Syyskuun peittokin on jo valmis, mutta se on jo kokonaan toinen tarina. Huh, tätä uutta bloggeria: kuvat tulivat, miten sattuivat enkä osannut laittaa niihin tekstejä. Pöh! Harmittaa.