Tampereella messuilla.

Messuostoksia.

Edellisestä käynnistäni Tampereella kädentaitomessuilla oli vierähtänyt lähes 10 vuotta.  Tuotevalikoima oli kokenut osittain muodonmuutoksen.  Edellisestä kerrasta oli jäänyt mieleeni runsas lasikoristeiden valikoima, mikä ei näköjään ole tämän hetken trendi.  Erilaisia käsityölankoja oli tarjolla joka makuun, mutta nyt monessa kojussa oli esillä mitä kauneimpia ja hauskimpia trikoita.  Mukaan tarttui kolme trikookääryä ja niiden seuraksi tilkkutyökankaita sekä yksi japanilainen kangaspala.   Ostin myös kiitävää nauhaa korujen tekoon sekä heijastinnauhaa.  Huomasin valmiin tuotteen eli heijastinnauhasta oli ommeltu tarranauhalla kiinnitettävä "putki".  Surautin jo yhden ja laitoin sen laukun kahvaan, josta riippuvat heijastimet tippuvat niin helposti.

Ullakan osastolta muistin ostaa imukupeilla kiinnitettävän kahvan tilkkuviivaimeen.
    

Nauhaa ja heijastinnauhaa.

Heijastin kassin kahvaan.

Vanhasta varastosta löytyy korutarvikkeita.  Niistä kehittelin kaulakorun ja korvakorut.  Nuo kukan malliset helmet ovat kiehtoneet minua kauan.
    

Korusetti.

Allergiarintamalla on menossa siedätyshoito.  En olisi uskonut, että sellaista voi tehdä silmälaseilla, mutta ihotautilääkäri antoi ohjeet ja lääkkeet.  Näillä kuureilla mennään loppuvuosi.  Jospa sitten saisin voimakkuuksilta oikeat lasit käyttöön.
    

Silmälasit odottavat käyttäjää.

 Kiitos kommenteista!

Isänpäivä.

Salaattikakku.

Nuorempi tytär saapui isänpäivän viettoon, mikä oli hyvä syy leipoa jotain kivaa.  Olen katsonut ohjelmaa Koko Suomi leipoo.  Yhdessä jaksossa kilpailijat saivat näyttää taitotehtävässä, miten valmistetaan salaattikakku.  En ollut kuullutkaan moisesta, joten ehdotin tyttärelleni, josko tekisimme sellaisen.  Eipä tarvinnut kauan houkutella.  Valmistin kaverina erilaisia täytteitä ja lopputulos oli mitä maukkain.  Eikä ulkonäössäkään ollut moittimista.  Sokerihiirinä halusimme myös jotain makeaa, jollaiseksi valmistimme juustokakun.  Sen pohjaksi teimme ruisjauhoista paistettavan kakun, mausteena juustomassassa mustikoita ja valkosuklaata.  Koristeeksi vuolin valkosuklaalastuja.

    

Mustikkainen juustokakku.

Vaikka meillä on kaapissa ihan liikaa mukeja, muistin miestäni Suomi 100 v -mukilla, onhan tämä 100-vuotisjuhla tosi harvinainen.  Kyseessä on She-Fo muki vuosimallia 1926.  Ompelin lisäksi kangaspussin, jonka täytin kristallikissanhiekalla.  Luin jonkun blokista, että ko. pussi imee auton sisällä kosteutta, jolloin ikkunat pysyvät kuivina.

    

Isänpäivälahjat.

Ennätin piipahtaa tyttären kanssa kangaskaupassa - se on sitä laatuaikaa, koska viihdymme molemmat siellä hyvin.  Rikastuimme molemmat uusilla mekkokankailla.  Omani ompelin heti, koska kuosi on tämän ajan henkinen.  Kangas on itse asiassa ryhdikästä trikoota.  Kaavan piirtelin taas italialaisesta La Mia Moda -lehdestä.  Lehden ostaminen Maltalta oli hintansa väärti.

    

Mekossa on kivoja taskuja.

Hihoissakin on vetoketjut.

  

Pimenevien iltojen kynttilätunnelmaa kaikille! 

Silkkihuiveja ja tilkkumaalausta.

Kesä kului kesää odotellessa ja nyt on takana jo lyhyt aika, jota voisi sanoa talveksi. Se päättyi lumien sulamisen ja liukkaan kelin kautta muutamaan lämpöasteeseen.  Samalla olen joutunut kuuntelemaan omaa kehoani.  Loppukesällä ilmaantui allerginen ihottuma ja kutina silmäluomiin.  Mietittyäni kauan syytä ymmärsin sen johtuvan uusista silmälaseistani (punaiset muovikehykset).  No, linssit istutettiin hypoallergisiin metallikehyksiin.  Pidettyäni niitä muutaman tunnin nenäkappaleet alkoivat kutittaa!  Sittenpä vaihdettiin silikoniset nenäkappaleet pois.  Toimenpide auttoi hieman, mutta taas oli palattava vanhoihin laseihin.  Vaihdoimme vielä kotona nenäkappaleet ikivanhoista laseista. Ja kortisonia tarvittiin.  Keho herkistyi monelle aineelle: villan pöly, kineesioteipin liima jne...Pitäisi kai tehdä lista, että muistaisin kertoa kaikki aineet, kun menen seuraavan kerran ihotautilääkärille.  Ja ihan mukava olisi saada 600 euron silmälasit käyttöön; vanhojen vahvuudet ovat pielessä.  En vain jaksa lähteä valittamaan ja olemaan ihmiskokeen uhri ("Kokeillaan nyt, kävisikö tämä!") Kroppa ei kestä enää kortisonia.
    

Värjättyjä silkkihuiveja.

Ulkoilun ja jumpan ja joogan välissä värjäsin silkkihuiveja.  Silkkiväreistä osa oli jämähtänyt purkkeihin, mutta yritin käyttää niitä, jotka olivat vielä nestemäisiä. En tehnyt mitään rajauksia, vaan leikittelin väreillä.
    

Tilkkumaalaus.

Työn alla on ollut jo muutaman viikon taulu, johon "maalaan" kuvan itsevärjätyillä kankailla.  Mallina käytin Lapin matkalla otettua valokuvaa ruskamaisemasta, taustalla Kellostapuli.  Välillä annoin työn levätä, koska en saanut selville, sisältääkö käyttämäni Gesso silikonia vai ei.  Toisaalta epäilin myös väriaineita allergisen reaktion aihettajaksi.  Yritin käyttää myös suojakäsineitä, mutta eihän niiden kanssa työskentely onnistunut.  Ja toisaalta käsineissäkin voi olla jotain sopimatonta ainetta.  Nyt pitää miettiä, vienkö taulun kehystettäväksi.  Monta vuotta sitten tein yhden tilkkumaalaustyön, joka on mielestäni paljon parempi.  Niin sitä taito ruostuu.

  

Vanhempi tilkkumaalaustyö.

Yksityiskohta työstä. Tässä näkyy tekniikka.

Joulupukin työpajakin on käynnissä. Niistä töistä ei vain voi vielä paljoa hiiskua.
   

Mitähän joulumuori saa aikaan tästä kasasta?

Lumen tuomaa valoisuutta odotellessa.