torstai 25. tammikuuta 2024

Uusien töiden parissa.

 

Tove Janssonin kookas seinämaalaus.

Kasattuani pakkasilmoilla 1000 palan palapelin oli aika ryhtyä miettimään uusia käsitöitä.  Vieläkö ompelisin yhden parisängyn peiton?  Selasin englantilaisia tilkkulehtiä ja sieltähän se malli löytyi: puna-valkoinen peitto.  Aloitin pikakolmioiden valmistamisesta.  Huh, niitä piti ommella 512 kappaletta.  Tällä hetkellä kolmiot on ommeltu, leikattu ja silitetty.  Kolmioiden kokoa pitää vielä trimmata.  Muut osat odottavat vielä leikkaamista.

 

Tässä 512 pikakolmiota odottavat jatkokäsittelyä.

Samaan aikaan aloitin myös neuleprojektin, koska halusin käyttää saamani käsityökaupan lahjakortin johonkin henkilökohtaiseen työhön.  Ostin Katian merinovillalankaa kolmea väriä: violettia, valkoista ja vaaleanpunaista.  Etsin mallia ylhäältä päin neulottavaan villatakkiin, mutta kun en löytänyt mieluista, niin piirsin kaarrokkeen kirjoneuleen itse.  Työ on aloitettu, mutta sehän hidastuu koko ajan, koska silmukoita pitää lisätä.

 

Neuleprojekti alussa.

Mieheni työmaalla piilotteli vanhan ajan nappiteline, jonka roudasin firman lopettaessa kotiin mieheni luvalla.  Sehän oli paksun pölykerroksen peitossa, joten tyhjensin siitä napit pois.  Pesin ne ja levittelin talouspaperin päälle kuivumaan.  Itse teline kirkastui suihkun alla.  Kuivumisen jälkeen lajittelin napit lokeroihinsa.  Välttääkseni pölyttymisen ompelin telineelle suojahupun huonekalujen mallikankaista, jotka sain kesällä siskon tyttären mieheltä.  Kierrätystä sekin.

Antiikkinen nappiteline.

Napit ja teline pestyinä.



 

Huputettu teline.

Viime viikon loppuna kävimme pääkaupungissa poikamme luona ja samalla matka- ja caravan-messuilla.  Koska joulupukki toi meille museokortit, kävimme kolmessa museossa.  Design-museossa pidin kovasti perusnäyttelystä.  Yksi mielenkiintoinen työ oli valtavan suuri kukkamatto, nimeltään Meadow eli Niitty, joka oli tehty tuftaamalla.  Argentiinalaissyntyinen Alexandra Kehayogloun työn esikuvana on Kreikan Miloksen saari, jonka maisema on muuttunut kaivosten myötä, mutta kerran vuodessa se puhkeaa kukkaloistoon.

Tuftattu kukkaloisto.

Suomalaista muotoilua oli myös paljon esillä, mm. Birger Kaipiaisen keramiikkaa.

Orvokki - suomalaista kauneutta.

Arkkitehtuurimuseossa jäi kuvat ottamatta, mutta vielä jaksoimme mennä HAM:iin tutustumaan uudempaan taiteeseen.  Siellä oli esillä "veistoksia", jotka oli valmistettu erivärisistä kulkusista.  Tilan jakajana toimi kulkusverho, jonka läpi piti kulkea ja siten tuottaa ääntä. 

Modernin veistoksen voi valmistaa vaikka kulkusista.

Upea aamurusko.


perjantai 12. tammikuuta 2024

Merinovillaa pakkasella.

 

Kuurankukkia.

Kylläpä pakkasherra puhalteli puut komeiksi kuurahuntujen avulla ja aurinkokin yritti kurkistella taivaanrannan takaa.  Kaunista, mutta niin kylmää.  Puu-uunit ja -hella olivat kovassa käytössä.  Laduille lähtemistä en mallannut moneen päivään, vaan tyydyin kävelemään pikkulenkin monien vaatekerrosten suojaamana.

Merinovillamekko.

Lieneekö joulupukki arvannut kovien pakkaskelien saapumisen, koska yhdestä paketista paljastui merinovillaneulos.  Maltoin odottaa Suuri käsityö -lehden saapumista, sillä siinä oli kaava yksinkertaiseen neulosmekkoon.  Kaava oli todella pelkistetty, mikä sopii hyvin kuviolliseen kankaaseen.  Ainoa erikoisuus lienee poikkileikkaus, joka on laskettu lantiolle.

Merinoa löytyy monia värejä.

Koska ompelin joululahjoiksi pieniä olkalaukkuja, niin pitihän minun saada sellainen itsellenikin.  Sivulla olevat vetoketjulliset lokerot auttavat pitämään tavarat järjestyksessä.  Orvokkikangas on ostettu Lappeenrannasta viime kesänä, vetoketjut ja vuorikangas omasta varastosta, samoin hihnaan käytetyt tukinauha ja metallirenkaat.  

Orvokkilaukku.
Oikein hyvää alkanutta vuotta!