Kankaita.

 

Lumivärjäystä.

Luin jonkun blogia, missä kerrottiin lumivärjäyksestä.  Sitähän piti kokeilla eli ensin pikakurssi netistä ja työ käyntiin.  Levitin pestyt kankaat hangelle, kaadoin päälle reaktiivivärejä ja hieman kiinnitettä.  Taisivat kangaspalat marinoitua pari viikkoa lumen seassa.  Sitten pesin ne koneessa.  Värit olivat aika pastellisia, mutta voinhan käyttää niitä painopohjana.

 

Mitä paljastuu lumen alta?

Punaista pastellia...

... ja sinistä pastellia.

Viime lauantaina kävin Jyväskylän käsityömessuilla, jonne pääsin mukavasti kansalaisopiston järjestämällä retkellä.  Hiplasin upeita lankoja, mutta jaksoin pysyä päätöksessäni, että lankoja en osta.  Sen sijaan tutkin moneen kertaan kangasvalikoimat, jotka olivat todella näyttäviä.  Ihanaa, että kotimaisuutta voi suosia kankaidenkin osalta.  Valitsin lopulta kaksi trikoota: toinen on ILOisen KettuLiinin vihreä joustogollege ja toinen UnalmAnkinin kukkakuvioinen joustogollege.  Lisäksi mukaan tarttui pieni pakkaus tilkkutyökankaita eli neljä fat quarter -palaa.

Pikän harkinnan jälkeen...

Materiaalia tilkkutöihin.

Helmitöitä en ole tehnyt moneen vuoteen, mutta nyt ostin pari sinivihreän sävyistä nauhaa, joista ennätin tänä aamuna tehdä kaulakorun ja korvikset.  Kuvaan ne myöhemmin. Myös yksi kukkaron kehys pyysi päästä mukaani, samoin elämänpuu-korvakorut.  Messulavalla kävin kuuntelemassa tietoiskun suklaan terveysvaikutuksista ja tietysti suklaata piti ostaa.  Muotinäytöksestä sain vinkin, että vanhoja farkkuja voisi ensin värjätä ja sitten uusiokäyttää. 

Pieniä ostoksia.

Messujen paras anti taisi sittenkin olla se, että sinne taas pääsi tutkailemaan uusia tuulia.  

Kiitos kommenteista!

Ompelulanit.

Kissapeitto.

Niinpä minäkin pääsin osallistumaan kansalaisopiston järjestämille ompelulaneille runsas viikko sitten.  Meitä oli koolla 13 innokasta naista.  Olin ainoa tilkkuilija, muut ahersivat vaateompeluksien parissa.  Varsinaisesta tapahtumasta minulla ei ole kuvia, mutta esittelen omat työni.  Ensimmäisenä päivänä kasasin tilkuista torkkupeiton päällisen.  Olin leikannut etukäteen suurimman osa tilkuista.  Olin tyytyväinen siihen, että päivässä valmistui koko peiton päällinen.  Tikkauksen ja vanun laittamisen tein myöhemmin kotona.  Malli on "Leijuvat neliöt".  Rakentelin mallin viiden kissapaneelin ympärille, joten työn nimeksi päätyi "Leijuvat kissat".  Taustakangas löytyi myös kaapista.
  

Leijuvat kissat.

Lanien toisena päivänä käytin varastossani lojuneen laukun lukon, jonka ympärille suunnittelin pienen laukun.  Kangas oli myös odottanut ompelijaa varastossa.  Sain onneksi opastuksen lukon kiinnittämiseen.  Laukun hihnan ompelin nappanahkasta.
   

Laneilla tehty laukku.

Lukko avautuu reilusti.

Viime sunnuntaina kävin serkkuni vaimon kanssa Kuopion käsityömessuilla.  Mielestäni uutta tarjontaa messuilla olivat kaavat, joita näkyi olevan monellakin kangasmyyjällä (minusta kalliita!).  Ostin kaksi trikoopalaa: toisesta ajattelin ommella mekon, toisesta puseron.  Pieniä tilkkutyöpaloja läksi myös mukaan.  Minua viehättivät erityisesti sellaiset kankaat, joissa on jotakin käsitöihin liittyviä kuvioita.
   

Trikookankaat puseroon ja mekkoon.

Käsityöaiheisia kankaita.

Muutamia pieniä paloja.

Tänä vuonna soilta löytyy runsaasti karpaloita.  Kävin läheisellä lammella kaksi kertaa.  Eka reissulla saalista kertyi 6 litraa, toisella 5 litraa.  Nam!
  

Karpaloita valumassa.

Ruskaisaa syksyä!

Jaakobin tikapuut.

Molla Mills kertoi töistään.

Perjantaina kävin - hmm... olin 1,5 tuntia paikallisilla käsityömessuilla.  Tarjolla oli valmiita tuotteita sekä käsityötarvikkeita.  Mukaan tarttui mm. kukanmallisia helmiä ja kassin kahvat.  Tapahtuman päätähti oli tietysti Molla Mills, joka kertoi omasta urastaan, töistään ja Virkkuri-kirjojen synnystä.  Tarjolla olisi ollut myös ensi vuoden kalenteri ja muistikirja, mutta hinnat olivat aika suolaiset.  En siis ostanut.
    

Jaakobin tikapuita pitkin ylös...

Tilkkupeitto Jaakobin tikapuut on nyt siinä vaiheessa, että päällinen on kasattu.  Malli viehätti minua paitsi Raamatun kertomuksen pohjalta, mutta myös siksi, että kaikki fyysikot tuntevat samannimisen demonstraation, missä "valokaariportaiden" askelmat nousevat kahden metallitangon välissä kohti taivasta.  Mielenkiintoinen sähköopin työ, joka varmasti jäi myös oppilaiden mieleen vaikuttavuudessaan.  Päädyin kokoamaan neliömallisen peiton, mistä kyllä löytyvät nuo kuuluisat askelmat.  Reunuksen ompeluun kului myös aikaa, koska halusin sakkiruudukon jatkuvan kulmissa.
    

Peiton kulma.

Pihan haravoinnin lomassa roudasimme mökiltä vanhan saunapadan kotiin.  Levätessä pistin pataan lankoja värjäytymään.  Kokemuksesta tiesin, että syksyllä kasvit ovat valmistautuneet talveen siirtämällä osan pigmenteistään juuriin ja värjäystulos voi olla mitä tahansa. Niinpä aluksi käyttämäni punalehtinen kukka antoi ihan likaisen sävyn.  Sitten lisäsin sipulinkuorta, jolloin sain edes keltaista, murrettua sävyä.  Lanka on Nalle-lankaa ja puretukseen käytin alunaa ja ruokasuolaa.
    

Värjättyä Nalle-lankaa.

Yhtenä kauniina päivänä lähdin harrastamaan Mika Myllylän lempilajia eli suokävelyä.  Minun tarkoitukseni oli kuitenkin kerätä karpaloita.  Kävelin umpeenkasvaneen lammen päästä päähän, mutta vain pohjoispäästä löytyi karpaloita eikä kovin läjäpäin.  Keräsin niitä 2 litraa.

  

C-vitamiinia karpaloista.

Olipas tällä kertaa monimutkaista tuo töiden kuvaaminen. Ripustin peiton parvekkeen reunaan, mistä se putosi maahan!  Onneksi oli muutama aste pakkasta, joten peitto pysyi puhtaana.  Uusi yritys, ja kuinka ollakaan, kameran akku oli lopussa. No, koska peitto oli ripustettu, yritimme jatkaa mieheni kameralla.  Ohoh, siinäkin akku oli lopussa!  Pikaisen latauksen jälkeen kuvaussessio jatkui onnellisesti.

Kekriviikonloppu.

Niipä vain lokakuu mennä sujahti huomaamatta eikä tuntunut ollenkaan pitkältä. Varmaan asiaa auttoi erikoisen hyvä ja kuiva sää, kun ei tarvinnut rämpiä syksyn sateessa. Lähes kaikki puutarhatyöt ovat reilassa ja viimeinenkin ulkoruukku on tyhjennetty, pesty ja viety varastoon odottamaan uutta kesää. Toissa päivänä metsäretkellä keräsin pussillisen suppilovahveroita. 

Suppilovahverot odottavat kuivuria.

Viikkoa ennen kekriä kävin lähikäsityömessuilla. Siellä oli paljon paikallista käsillä osaamista, mutta minua kiinnostivat erityisesti näytillä olevat vanhat käsityöt. Osan niistä on valmistanut minuakin opettanut käsityönopettaja opiskeluaikanaan.

Vanhoja pitsimalleja.

Kudottua ja ommeltua.

Tämän päivän tuotteita esiteltiin myös messujen työtiloissa: punontaa erilaisista nauhoista ja makramee-solmeilu näyttää taas tulleen muotiin. Itse solmin aikoinaan riippumaton karkeasta narusta makrameesolmuilla, mutta siitäkään ei ole jäljellä edes yhtään valokuvaa.

Punontaa paperisuikaleista.

Makrameesolmuja seinävaatteena.

Joulumuorin pajassa on syntynyt monenlaista tekelettä - osa vielä kesken - mutta niitä ei saa vielä julkaista. Viime viikolla pujottelin muutamia koruja, tarvikkeita olisi vaikka kuinka paljon.

Korusetti, isot helmet ovat Oulun käsityömessuilta.

Karnaluksista tarvikkeet: simpukan sisältä löytyy helmi.

Oulun käsityömessut.

Läheisellä puidulla pellolla on ollut satamäärin muuttolintuja. Kerran muistin itsekin ottaa kameran mukaan ja yritin tallentaa näitä siivekkäitä. Valkoposkihanhet olivat aika arkoja ja lensivät kauemmas, kun astuin autosta ulos. Joutsenet näyttivät myös levottomilta.

Valkoposkihanhia ja joutsenia.

Monissa käsityöblokeissa on ollut esillä 4-vetskarin pussukoita. En löytänyt siihen teko-ohjetta, mutta ei muuta kuin ryhdyin rohkeasti kokeilemaan. Mallia katselin välillä kuvista. No, ensimmäinen valmistui (punainen), mutta huomasin tehneeni siinä muutaman turhan työvaiheen eikä se näyttänyt samanlaiselta kuin muiden valmistamat (tein siis ulkomuistista!). Eipä hätää: tein heti perään toisen (vihreän) ja se valmistui nopeammin ja lopputulos oli myös nätimpi. 

Pussukat avoinna...

...ja kiinni.

Eilinen päivä vierähti Oulun kädentaitomessuilla.Ouluhallissa. Meitä oli linja-autolastillinen kansalaisopiston järjestämällä matkalla. Jo menomatkalla meillä riitti puuhaa, kun opettajat laittoivat meidät valmistamaan nyöriä pahvikiekon avulla. Yksinkertaiset välineet: pahvikiekossa 8 koloa ja 7 villalankaa, joita siirrellään kahden langan yli tyhjään koloon. Näppärää. Itsekukin teki nyörin valmiiksi kotimatkalla. - Oulun messut ovat siinä mielessä sopivankokoiset, että siellä jaksaa kiertää ja katsella koko alueen. Onnekseni olin pitkän sähkökatkoksen aikana lajitellut lankavarastoni, joten ei tehnyt edes mieli hypistellä lankoja. Sen sijaan silmäni poimivat heti kivannäköisiä trikoita. Niistä tarttui mukaan neljää eri kuosia. Tilkkutyövarasto kasvoi kahdella kankaalla. Ostin myös kahdet kukkaron kahvat, toinen oli hassusti yksikulmainen. Siihen pitää suunnitella jokin tilkkutyömalli.

Kukkaron kehykset, pahvikiekko ja sen avulla tehty nyöri.

Trikookankaita.

Tilkkutyökankaita.

 

Kiitokset mukavista kommenteista!