Äidin syli.

 

College-kankaista ommeltu peitto, Äidin syli.

Kesä alkaa olla jo yli puolen välin ja ompelukone on saanut pienen lepohetken.  Ompelin kuitenkin yhden peiton.  Parikymmentä vuotta sitten kasasin nopeasti peiton, johon käytin collegekankaiden loppuja.  Leikkasin neliöitä, joiden koko on 20cm x 20cm, ja surautin ne saumurilla yhteen.  Silloin materiaalia jäi jäljelle.  Siivotessani keväällä päätin, että nyt nuo materiaalit eivät jää enää komeron täytteeksi.  Leikkelin palat melko nopeasti ja levittelin lattialle.  Kuvioksi muodostui jonkinlainen diagonaali.

 

Yksityiskohta peitosta.

Monet collegekankaat olivat loppuja lasten vaatteista, joten nimeksi valitsin Äidin syli.  Taustakankaaksi valitsin Finlaysonin pitkään marinoituneen raitakankaan.  Tikkasin laiskasti palojen yhdyssaumoja pitkin.

Kantarellihattuja.

Kesällä on paljon tapahtumia ja näyttelyitä.  Kävimme katsomassa Iisalmessa näyttelytila Huvituksessa kolmen eri taiteilijan teoksia.  Näyttelyn nimi oli Metsän syli.   Eniten minua puhuttelivat keramiikkatyöt, joissa tekijä oli osannut  kertoa hauskalla tavalla, millaisia ihmeitä metsät ovat täynnä, kunhan vain osaamme nähdä niitä mielikuvituksen siivin: kantarellihattuja jne.

 

Taikametsää.

Vanamonkukkia kasvaa korvissa.

Täne kesänä metsämarjasato on ollut ylen runsas.  En malttaisi millään pysyä poissa vadelmapuskista ja mustikkametsästä.  Marjojen laatu on erinomainen.  Kävin metsämarjojen apajilla myös Hampurista tulleiden lastenlasten kanssa.   Nyt vain odottelen vielä sienien ilmestymistä metsän kätköihin.

Herkullisia vadelmia.

 

Pakastin alkaa täyttyä.

Kävimme lastenlasten kanssa yhdessä kotieläinpihassa.  Siellä taapersi monenlaisia eläimiä, joita pääsi melkein silittämään.

Mars, mars!

Juhannusruusu.

 

Ompelu odottaa.

Aika hassua miettiä juhannusruusuja tässä pakkasessa (-26 astetta), mutta sellaisen nimen annoin viimeisimmälle tilkkupeitolle.  Ompelin sen täysin poiketen minun normaalista värimaailmasta, mutta sitä oli mukava ommella.  Ja nimenomaan värit antoivat peitolle nimen.  Mallin sain englantilaisesta Todays Quilter -lehdestä, jonka miniäni oli ostanut minulle - kiitos hänelle.  Lehden malli oli ommeltu punainen-musta-vaalea-väriyhdistelmällä, mutta minä vaihdoin punaisen vihreään.  

 

Malli on hirsimökkiblokin neljännes.

Pinta alkaa olla valmis.

Lehdessä oli tarkat ohjeet. miten 2 tuuman kaitaleet leikataan annetuilla mitoilla niin, ettei juuri jäänyt hukkapaloja.  Samalla käytin pieniä kankaiden loppuja.  Mustan joukkoon käytin erilaisia harmaan sävyjä.  Siihen sopivat myös useat sellaiset kankaat, mitkä olin ostanut EK:n 5 euron pussissa.  Leikatut palaset siirsin tarjottimella ompelupisteelle, missä niitä oli helppo käyttää.  

 

Juhannusruusu valmiina.

Koska mallityö oli neliön muotoinen, suunnittelin molempiin päihin jatkokuvion.  Valmis peitto on kooltaan 1,75m x 2,10m.   Taustakankaan keskiosa on tukeva retrokangas, reunat värjätty pöytäliina.  Koska työ oli suhteellisen suuri, mies kantoi ompelukoneen keittiön pöydälle, missä tein tikkauksen yhtenä päivänä.  

 

Paloista koottu taustakangas.

Hyvää ystävänpäivää, pakkasesta huolimatta! 

Talven lumoa.

 

Yönkuningatar.

 

Yönkuningatar.

 Edellisestä työstä eli joogamatosta jäi jäljelle valmiiksi ommeltuja blokkeja.  Niinpä ompelin samalla mallilla vielä torkkupeiton.  Valmiina oli 20 kappaletta 4x4-blokkeja, joten lisää tarvisin vain 4 blokkia.  Tummia, marjapuuron värisillä kolmioilla "nurkitettuja" toki jouduin ompelemaan enemmän, mutta ne ovat helppoja mallitaan.

 

Yönkuningatar.

Välivanu on bambua ja taustakangas (jäi kuvaamatta) oranssinpunaista puuvillaa.  Tikkauskuviokin on sama kuin joogamatossa.  Peiton nimi Yönkuningatar syntyi siitä, että käytin peitossa melko suuria, tummapohjaisia kukkakangaspaloja.

Yksityiskohta peitosta.

 Joogamatto sai nimekseen Lapsen lepoasento, koska se on joogassa minun lempiasana ( jos se edes on asana!)

Yönkuningatar ja Lapsen lepoasento yhdessä.

 

Vähän jouluaskartelua.

Iloiset lumiukot.

Joulun alla on usein niin paljon puuhaa, että jo suunnitellut jouluaskartelut jäävät tekemättä.  Ostin vuosi sitten saksalaisen jouluaskartelulehden, mutta koskaan ei löytynyt aikaa ja tarmoa sen ohjeiden toteuttamiseen.  Onneksi ohjeissa ei ole Parasta ennen -merkintää.  Niinpä nyt ompelin kaksi lumiukkoa, jotka iloisine hymynaamoineen saavat minut hyvälle tuulelle.  Kaapista löytyi valkoista fleece-kangasta vartaloiksi ja tilkkukopasta kangasta hattuihin ja kaulaliinoihin.

Joulutontun päikkärit.

Ompelulaneissa aloittamani tilkkupeitto on nyt valmis.  Kaikki kankaat ovat kierrätysmateriaalia: anopin retrokukkapöytäliina (tahroja keskellä), vanha joululiina (steariinitahroja) sekä kaksi puuvillaverhoa kirppikseltä, näistä toinen riitti taustakankaaksi.  Väliin laitoin bambuvanua (uutta) ja tikkasin peiton suorilla saumoilla.  Reunakantin sain leikatuksi joululiinan lopusta. Liinan nimi on ajankohtaan sopiva: joulutontun päikkärit.

 

Puuvillaverho taustalla.

Ompelin hätävaroiksi kaksi kassia.  Kuopion Nauha ja nappi -liike myy käteviä pakkauksia, joissa on gobeliinikangas ja nauhaa kantokahvoihin, maksaa noin 10 tai 12€.  Ompelin kasseihin vetoketjulliset sisätaskut (näkyy vaaleammassa kassissa). Kätevää, kun ei jää mitään hukkapaloja.  Tämän joulun lahjoihin en tarvinnut noita kasseja, mutta ovatpahan jemmassa.

 

Gobeliinikasseja.

Eilen leivoin ruisleipää pitkästä aikaa.  Hyvää joulunalusviikkoa!

Rukiintuoksua jouluun!