Ruusutarha.

 

Kaitaliina Ruusutarha.

Koska olen päättänyt ommella pieniä töitä viime vuoden 12 peiton jälkeen, niin niitä on tosi nopea ommella.  Kaivelin muistikuvistani kaitaliinan, jonka malli jäi mieleeni Burda Patchwork -lehdestä vuodelta 2008.  Työhön tarvitaan kangasta, jossa on suuria kukkia.  Sellainen löytyi kopasta marinoitumasta.  Kukkia tarvitaan aina neljä samanlaista, joista leikataan neliönmuotoiset palat.  Nämä asetellaan päällekkäin ja leikataan molempia lävistäjiä pitkin.

 

Kukkien leikkaaminen.

Sen jälkeen ommellaan neljä päällekkäistä kolmiota uudeksi neliöksi.  Mietin todellakin, onko tässä mitään järkeä: leikataan kankaasta neliönmuotoisia reikiä, että saadaan kukka asettumaan keskelle neliötä ja sitten jää jäljelle kangas, joka on leikattu täyteen reikiä!  Ehkäpä tuo reikäinen kangaskin vielä löytää paikkansa.  Käytin siitä osan liinan reunakaitaleiksi, jotka olivat värimaailmaltaan ruusuneliöihin sopivia.  Ruusuneliöiden väliin ompelin hennosti kuvioitua vaaleaa kangasta.

 

Kukka muodostuu neljästä samanlaisesta palasta.

Näin syntyy neljä erilaista kukkaa.

Tällä kertaa käytin välissä silitettävää kovikekangasta.  Tikkasin koneompeleet kuvioiden saumoihin. 

Valmis liina.

Kiitos kommenteista!

Amerikkalainen omenapiirakka.

Kaitaliina ja mukimatot.

Joululahjojen hyödyntäminen jatkuu.  Pojan ja tyttöystävän hankkimassa amerikkalaisessa tilkkulehdessä oli kiva kaitaliina, jonka keskellä komeilee kannellinen piirakka.  Niinpä toteutin siitä omannäköisen version.  Liinassa on lisäksi kaitaleista ommeltu omena ja sydän.  En osaa mieltää sydäntä vihreänä, joten ompelin sen perinteisesti punaiseksi.  

Ystävänpäivään sopivat mukimatot.

Joulun alla huomasin monen henkilön ompelevan mukimattoja.  Silloin ei ollut aikaa ryhtyä ompelemaan niitä.  Siispä korjasin nyt tilanteen ja ompelin neljä sydänkuvioista mukimattoa.  Olisipa mukava tietää, millaista kovikekangasta tai tukikangasta muut ovat käyttäneet noihin mattoihin.  Minä laitoin silitettävää, olisiko ollut laukkuhuopaa, mutta onko se liian paksua?  

Tilkkulehden versio piirakkaliinasta.

Tikkasin tuotteet nopeasti aaltotikkauksella vinoruudullisiksi.

 

Onko kannen alla omenaa?

Oikein mukavaa ystävänpäivää!

Armeijan sarkaa pakkaseen.

 

Sarkatakki.

Viime viikko sujahti pakkasen nipistellessä nurkkapielissä.  Hiihtäminen vaihtui kävelylenkkeihin: hyvin tarkenin kypärämyssyn, kaksien villahousujen ja untuvatakin ansiosta.  Kaivelin kaapista harmaan armeijan sarkakankaan, jonka olin ostanut autotapahtuman rompetorilta hyvin edullisesti.  Leikkasin siitä pitkän takin, johon piirsin kaavan ikivanhasta Burdasta. 

 

 Olen jo pitempään haaveillut takista, johon kuuluu keeppi.  Niinpä piirtelin risaisesta lakanasta kaavan, jolla leikkasin keepin.  Ei se ollut vaikea homma.  Keeppi kiinnitetään napeilla, joten takkia voi käyttää myös ilman keeppiä.  Sen sijaan varsinaisen takin ompelussa meinasi tulla ongelmia pääntien ympärillä, koska siellä joutuu laittamaan niin monta kangaskerrosta päällekkäin, että ommeltava kohta ei mahdu paininjalan alle.  Jouduin siten ompelemaan välistä teollisuuskoneella muutamia saumoja. 

Keeppi kiinnitetään napeilla.

Vuorikankaan olin ostanut jostain poistokorista. 

Napit löytyivät taas omista purkeista.  Taitavat minun nappivarastot riittää loppuiäksi!

Keeppi lämmittää.

Tänään taas pääsin sujuttelemaan suksilla, koska pakkasta oli vain -8 astetta.  Komeita lumisia puita ihaillessa 8 kilometriä sujuivat mukavasti.

Lunta riittää.