Lumisessa Vuokatissa.

 

Eskola Vuokatissa.

Vietimme muutaman päivän Vuokatissa.  Vuokrasimme pienen mökin, Eskolan, joka oli hyvin varustettu, ainakin meidän tarpeisiimme.  Alakerrassa oli olohuone-keittiö, sauna ja makuuhuone.  Yläkerrasta löytyi kaksi sänkyä ja lukunurkkaus; niitä emme tarvinneet.  Pakkasin omasta pakastimesta ruuat kylmälaukkuun, joten aikaa ei kulunut kokkailuun; salaatin ja smoothien valmistus riitti.  

Lumisia maisemia.

Latu kulki 200 metrin päästä mökistämme.  Suunnistimme sinne joka päivä.  Jääladut olivat vielä tekemättä, ilmeisesti jäät ovat vielä heikot.  Tavoitteenamme oli olla ulkona kaksi tuntia päivässä ja kuluttaa latua vähintään 10 kilometriä.  Pysyimme tavoitteessa, vaikka yhtenä päivänä kaikki lumi paakkuutui suksien pohjaan.  Kylläpä se hiihto vei mehut kropasta. 

Lumisia maisemia Vuokatissa.

 Lomanen olisi ollut täydellinen, jos vielä olisimme päässeet tanssimaan Napikselle.  Jospa korona olisi voitettu seuraavaan kertaan mennessä.

Olimme kuulleet Sotkamon erikoisesta kenkäkaupasta, Saastamoisen kaupasta.  No, sehän piti käydä katsomassa.  Out let -puoli oli jo suljettu, mutta varsinainen kauppa oli kyllä näkemisen arvoinen: kenkä-, laukku- ja käsinevalikoimaa oli hyllyillä ja katossa riippumassa runsaasti ja monipuolisesti.  Hinnat olivat kohtuullisia. Vaikka emme menneet ostoksille, ihastuin yksiin kenkiin, tietysti punaisiin.  Ne vain halusivat lähteä mukaani.

Uudet punaiset kengät.

 

Luistavia latuja kaikille!

Saariselän lumilla.

Kiilopää.

Perheemme on hiihdellyt yli 15 talvena Ylläksen hangilla.  Tänä vuonna päätimme katsastaa Saariselän ladut ja maisemat ennen kuin olemme "rollaattorikunnossa".  Viikon sisällä matkasin siis Suomen päästä päähän, koska takana oli Helsingin reissu.  Kilometrejä riittää.  Kuten kuljettajamme tuumasi: "Tiet eivät lopu ajamalla eivätkä ladut hiihtämällä."  Paikallisen Latu-järjestön matkalle oli päässyt bussilastillinen enemmän tai vähemmän hiihtoon hurahtaneita henkilöitä.  Parhaimmalla oli takanaan jo 2400 hiihtokilometriä.    Itselleni matkan pituus ei ole tärkeä, vaan luonnossa liikkuminen, maiseman vaihtuvuus, auringon paiste ja yhdessä puuhastelu tuovat vaihtelua arkeen. 
    

Saariselän keskustaa.

Ensimmäisenä päivänä hiihtelimme Laanilaan - emme suinkaan lyhintä reittiä.  Kuuluisat monotanssit alkoivat vasta kahdelta ja siihen olisi tunti aikaa. Emme malttaneet jäädä odottamaan.  Niin meille kävi joka päivä: huomasimme olevamme Laanilassa yhden tietämissä riippumatta siitä, minne päin olimme hiihtäneet.  Eipä se meitä jäänyt harmittamaan, sillä tiedän paljon parempia tanssikenkiä kuin monot.  Ja ulkoilutimme tanssikenkiämme toki kahtena iltana Teerenpesän naistentansseissa. 
    

Iltamenopaikka.

Kahtena päivänä linja-automme vei meidät tunturiin, mistä oli helppo lähteä matkaan suksilla.  Suomen Ladun Kiilopään majalta hiihtelimme Ahopään ylitse Laanilan kautta Saariselän keskustaan.  Maisemat olivat upeat eikä alaslasku ollut vaikea.  Toisena päivänä pääsimme taas bussin kyydissä Kaunispään huipulle. Olipa hieno kokemus. Sieltä näkyy kauas, jopa itänaapurin puolelle.  Lumihuippuja erottui moneen suuntaan, mm. Nattaset.  Tulimme suksilla alas koillisen suuntaan. Alkumatkan aurasimme, mutta loppulaskun pääsi sutjakasti latua pitkin. Ajatella: pelkkää alamäkeä ensimmäiset 2,5 kilometriä. Ihana kokemus, sillä olen pikkutytöstä asti uskaltanut laskea mäet täysillä ja meillä tanssi-ihmisillä on tunnetusti hyvä tasapaino.
    

Näkymä kohti pohjoista Ahopään laelta.

Rumakuru on näin nätti paikka.

Näkymä Kaunispään laelta.

Hotellikompleksi Kaunispäällä.

Olimme majoittuneet Kylpylähotelli Holiday Club Saariselkään.  Rakennuskompleksi on suuri, mutta oli ylellistä päästä joka päivä saunaan suoraan ladulta.  Nautimme toki porekyvyistä ja kerran satuimme altaaseen aaltokoneen ollessa käynnissä.  Erityisesti minua miellytti aromisauna, jonka lempeä löyly hellitteli lihaksia.  Aamuin illoin saimme myös nauttia runsaasta ateriasta.  Leikkelepöytä oli runsas, samoin salaattivalikoima.
  

Vellinsärpimänojan taukotuvan räystästä komistavat jääpuikot.

Lutto-oja.

Kuuden päivän hiihtolenkit olivat mukavia, vain kahtena viimeisenä päivänä sukset alkoivat lipsua iltapäivällä, kun ilman lämpötila oli monta astetta lämpimän puolella.  Silloin oli aika tuskallista palata majapaikkaan.  Sää oli upea lähes koko ajan ja maanantaille ennustettu lumimyrsky tuli vasta illalla ja hyvin lempeänä.  Kiitos kaikille matkalaisille! 
 

Siulassa näimme museoesineitä.

Käsityötaidonnäytteitä Siulassa.

Majapaikkamme Holiday Club Saariselkä.

 

Ylläksen laduilla.

Ylläs Äkäslompolon jäältä katsottuna.

  Kylläpä viikko vieraissa maisemissa sujahti nopeasti. Olin mieheni kanssa Ylläksellä. Maisemat ovat toki tuttuja, ennätimme viettää siellä hiihtolomat lasten kanssa 17 kertaa. Edellisestä visiitistä oli kulunut viisi vuotta, ja tällä kertaa hiihtelimme kaksistaan. Lämpimän sääjakson vuoksi ladut olivat hieman jäisiä ja tykkylumi oli kadonnut puista. Teimme pitkiä hiihtomatkoja päivittäin, paistoimme makkaraa laavuilla ja nautimme aurinkoisesta säästä, jota riitti joka päivä. Hiihtomatkaa kertyi viiden päivän aikana 114 kilometriä, mikä on kyynärvammaiselle ihan riittävästi, ja matka taittui hiihtäen (ei siis luistellen). Yleensä pääsimme saunaan suoraan hiihtolenkin jälkeen. Mikä nautinto oikaista itsensä lauteille pitkäkseen. Sitten oli vuorossa päivällinen, mikä maistui taivaalliselta. Väkisinkin kroppa pyrki unten maille. Muutaman skip-bo-pelin jälkeen nautimme vielä iltapalan.

   

Näkymä Kotamajan pihalta, taustalla Kukastunturi.

Oli kiva nähdä entiset taukopaikat ladun varressa: Kesängin keidas, Latvamaja, Kahvikeidas, Hangaskurun laavu, Velhon kota ja Kotamaja. Yksi uusi taukopaikka oli tullut lisää, nimittäin Elämänluukku. Velhonkodan käymälöiden opasteet jaksavat naurattaa vuodesta toiseen.

   

Kummanko puuseen valitset?

Mitäpäs olisi lomamatka ilman tanssi-iltaa. Riemuliiterissä olisi ollut joka illalle viihdettä, mutta kävimme siellä vain yhtenä iltana, jolloin musiikista huolehtivat Souvarit. Lasse Hoikka esiintyi ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Tanssijoita riitti tungokseen asti.

     

Gondolihissillä tunturin huipulle.

Yhtenä päivänä menimme bussilla Ylläsjärven puolelle, missä nousimme gondolihissillä tunturin huipulle. Olipa mahtavat näkymät, mutta kyllä ylhäällä kävi myös navakka tuuli. Meillä oli hiihtovarusteet mukana, joten palasimme hiihtäen Äkäslompoloon Kahvikeitaan kautta.
   

Ylläksen huipulta näkyvät Kellostapuli, Kesänkitunturi ja Lainio.

Kesänginkeitaalla kuukkelit syövät kädestä.

Piipahdimme Äkäslompolon keskustassa kaksi kertaa palatessamme hiihtolenkiltä. Kävimme katsastamassa Jounin kaupan; edellisellä kerralla laajennus oli aloitettu. Toisella kerralla piipahdimme Mailan putiikissa, mistä ostimme perinteisesti sukat koko perheelle. Tulomatkalla poikkesimme Pellossa Pörrö-Porossa, mistä saimme lämmintä Lapin rieskaa.

Kotona totesimme, että väri oli vaihtunut kasvoissa. Milloinkahan taas hiihtelemme Lapin laduilla seuraavan kerran!