Mattoja.

Huonekalukankaasta matto.

Kirjoitin syyskuussa, että sain kangasvarastooni uudenlaista täydennystä eli huonekalukankaiden mallipaloja.  Ompelin niistä heti muutamia pussukoita.  Kangaspaloja hiplatessani tajusin, että niissä oli joka ikisessä tarralappu (kankaan tiedot).  Niitä irrottaessani ymmärsin, että tarran liima voi ajan kuluessa pureutua kankaaseen kiinni niin lujaa, ettei se irtoa millään.  Niinpä kippasin kaikki näytekankaat lattialle ja poistin niistä kaikista tarralaput.  Samalla mietin, mitä voisin ommella paloista.

Näytepalat hyötykäyttöön.

Leikkelin samankokoisia paloja (huonot reunat pois) ja asettelin niitä vierekkäin.  Ompelin kaksi ruutupintaa käyttäen teollisuuskonetta, koska materiaali on paksua.  Toisen taustakankaaksi riitti appeni pellavainen ja muuten risainen kylpytakin takakappale, toisen taustaksi päätyi takkikankaan jämät.  Väliin laitoin vielä vanhaa, tukevaa verhoa. Tikkaukset ompelin suoralla tikillä parin cm:n päähän saumoista.   Välttääkseni liian paksua reunaa leikkasin taustakankaan reilun kokoiseksi, jolloin käänsin sen reunan huolittelemiseksi oikealle puolelle.  Näin sain kaksi ihan kelvollista pikkumattoa.

Mattojen taustakankaat näkyvissä.

Jossakin näin tilkkutyön, joka oli valmistettu Gaudin mosaiikkia jäljitellen.  Päätin kokeilla.  Kuvittelin, että työ sujuisi nopeasti, mutta eipä se niin helppoa ollutkaan.  Käytin pieniä jäännöstilkkuja, mutta pinnan saaminen tasaiseksi teetti töitä.  Lisäksi piti muistaa ommella joka väliin valkoinen kaistale "laastiksi".  Jaksoin ommella pienen tyynynpäällisen verran mosaiikkipintaa.

Gaudin mosaiikkia kankaista.

Lämmintä syksyyn.

Ennen yöpakkasia kerätyt suppikset.

Olipa hieno syksy kerätä sieniä, vaikka välistä tuntuikin, että vettä sataa jatkuvasti.  Kantarelleja löysin runsaasti ja sitten olivat vuorossa suppilovahverot.  Niitä säilöin kuivaamalla.  Ennätin sitten jauhaa kuivuneet suppikset rouheeksi, jota on helppo lisätä melkein mihin tahansa ruokaan.

 Jo pitemmän aikaa minulla on ollut suunnitelmissa ommella pieni olkalaukku.  Kankaaksi valikoitui japanilainen puuvilla.  Mietin pitkään oikeaa työjärjestystä ja niinpä ompelin ulkosivun ensiksi.  Valmistin siihen kaksi vetoketjutaskua, jotka ulottuvat laukun pohjalle asti.  Samalla ompelin myös laukun yläreunaan tulevan vetoketjun.  Vasta sitten kokosin laukun.  Kuviollinen puuvillavuori sisältää myös taskun ja olkahihnan alapuoli on kahvoihin tarkoitettua nauhaa.

Laukun taskut ja vetoketjut ovat paikoillaan.

Valmis laukku.

Kesäreissulla ostin Rauman Jätti-Rätistä merinovillaneulosta.  Sattumalta ne olivat sillä viikolla 20%:n alennuksella.  Kun myyjä ryhtyi mittaamaan neulosta, hän huomasi pakan pään olevan kierossa.  Hän ehdotti, että saisin alkupään kaupanpäällisiksi seuraavasta metristä.  Se sopi minulle mainiosti.  Ompelin neuloksesta pitkän villatakin, jonka kiinnipitimiksi laitoin isot nepparit.  Materiaalia riitti vielä villahousuihin ja myssyyn.

 

Merinovillatakki ja suorat housut.

Samalla reissulla ostin mustan housukankaan, jonka myös ompelin valmiiksi.  Piirsin kaavan Diana Moden -lehdestä.  

Mukavassa villatakissa on myös taskut.

Hyvää lokakuuta!

Syksyä kohti.

 

Näytepaloja, valmiita tilkkuja.

Syyskuu on ollut lämmin, mutta sateinen.  Metsistä ja puutarhasta on riittänyt kerätä paljon tarpeellisia vitamiineja talven varalle: kantarellejakin on löytynyt runsaasti.  Myös omenasato oli valtava. Niitä laitellessa ja matkustaessa aikaa ei ole juuri ollut käsitöille, mutta jotain pientä on sentään syntynyt.  Matkan varrella mukaan tarttui myös materiaalia uusiin töihin.  Siskoni tyttären miehellä on on verhoomo Sinistra, josta omistaja antoi kangasvalmistajan näytteitä ison kasan mukaamme.  Niitä on mukava hypistellä ja silittää sekä suunnitella lopputuotetta.  Siinä sivussa on syntynyt kolme pussukkaa, joihin ompelin myös vuorin.

Muutama pussukka.

Kesäreissuilla on ollut mukana myös pieni neule.  Villasukkia neuloessa olen joskus miettinyt, mikä materiaali olisi niihin sopivin.  Päätin kokeilla silkkisekoitetta eli ostin Regia premium -lankaa, jossa on villaa (55%), polyamidia (25%) ja silkkiä (20%).  Lanka on hyvin riittoisaa.  Käsityölehdessä sattui sopivasti olemaan Niina Laitisen suunnittelema malli samanvahvuiselle langalle.  Nyt sukat ovat sopivasti valmiina sään viilentyessä.

Silkki-villasukat.

Kävimme vielä ajelemassa yhden reissun matkailuautolla.  Emme ole aikaisemmin käyneet tanssireissuilla kauempana, mutta nyt ennen lumikelejä tuli sopiva tilaisuus.  Naapurivaaran huvikeskuksella eli Napiksella oli kauden päättäjäistanssit, joissa esiintyivät tämän vuoden tangokuninkaalliset eli Charlotta Saari ja Pasi Flodström.  Erityisesti tangokuninkaan bassoääni hivelee minun kaikkia tuntohermojani ja hän osaa myös huomioida yleisönsä hymyilevällä katseellaan.  Mieleenpainuva tanssitapahtuma.

Tangokuninkaalliset 2023 Napiksella.