Hyvää keskikesän juhlaa!

 

Suurikukkaisia orvokkeja.

Kyllä aika rientää nopsaan.  Lapsena harmitti, kun äidillä oli tapana sanoa juhannuksena: Nyt rupeaa päivät lyhenemään!  Tottahan se on, mutta lapsena halusin nauttia valoisista päivistä ja öistä.

Vanhanajan suosikki: verenpisara.

Talvella aloittamani villatakki valmistui sopivasti juhannuksen alla.  Mistäpä tietää, jos vaikka vilu pääsee yllättämään.  Lanka on Katian Merino sport -lankaa eli melko paksua lankaa.  Halusin neuloa kaarrokevillatakin.  Etsin pitkään sopivaa kirjoneulemallia, mutta kun en löytänyt mieleistäni, piirsin mallin itse ruutupaperille.  Silmukoiden määrän ja lisäykset katsoin hyväksi havaitusta Rauma-neuleesta soveltaen omaan kuviointiin.  Eniten kokeilua vaati ruusuköynnöksen suunnittelu.  Lankojen ostoon käytin syntymäpäivälahjaksi saamani lahjakortin.  Kiitos, sisko ja serkut!

Ruusuneule ja kukkahame.

Villatakki on siis neulottu ylhäältä alas päin.  Neuloin miehustan pyöröneuleena, jonka sitten steekasin auki.  Neule nökötti koko talven sohvan nurkassa ja valmistui pikkuhiljaa.  Napit löytyivät omasta varastosta.

Lämmin neule.

 

Hampurin matkalta tarttui mukaan muutamia kankaita. Ostopaikka oli Karstadin kangasosasto.  Yksi oli vaaleapohjainen, kukallinen, tukeva trikoo, jota ostin hameeksi.  Nyt hame on valmis.  Takana on yhdet laskokset, edessä kahdet antamassa liikkumaväljyyttä.

Vaaleanpunaisia ruusuja.

Toinen trikoo löytyi palalaarista: kukkatrikoo, joka maksoi 4,95€.  Siitä valmistui t-paita, johon ompelin poimutusta leuan alle.  Hihat piti kasata paloista, kun pala oli niin pieni.

Kukkia myös puserossa.

Nämä kukat eivät kuihdu.

Ulkorakennuksen maalausurakan välissä ompelin itselleni essun.  Kangas on Marimekkoa eli Maija Isolan Satula.  Toisella sivulla on yhdyssauma, koska kangaspalan kuviointi piti saada symmetriseksi.

 

Satulaessu.

Lämpimistä säistä johtuen lähes kaikki alkukesän kukat ovat jo lakastuneet.  Vain juhannusruusu komeilee valkoisena, pioni aukaisee tummanpunaisia kukkasiaan ja unikot hehkuvat oransseina.  Omenapuissa on pieniä hedelmän alkuja, viinimarjapensaissa on pieniä raakileita, peruna on topakasti taimella ja kasvimaakin näyttää kivalta, koska sain sen kitketyksi tänään.

Tädiltä peritty pioni.

Oikein mukavaa juhannuksen juhlaa kaikille! Meidän 45-vuotishääpäivä näyttää osuvan tänä vuonna kohdalleen juhannukseksi.

Pionin kukkasen hehkua.

Neulekoneen kaverina.

 

Merinovillaa.

Rauma 2.

Merinovillainen neuletakki.

Mikäs se olisi sellainen reissu, jolta ei tarttuisi mukaan käsityötarvikkeita.  Kerroin jo, että kävimme Säkylässä Kaino-tuotteiden tehtaanmyymälässä.  Neulomon tuotteet kudotaan paikan päällä eli ne ovat kotimaista työtä.  Raaka-aineet ovat pääasiassa merinovilla ja luomupuuvilla.  Palalaarista onnistuin löytämään Sydänkäpy-kuosia kahdenväristä punaista ja ystävällinen myyjä etsi varastosta vielä lisää yhden palan.  Kiitos hänelle. Materiaali on 100-prosenttista merinovillaa. Kasasin näistä paloista itselleni villatakin, pitkän, joka näyttää olevan tämän hetken trendi. Sopivan resorin puuttuessa neuloin sopivan.  Jämäpalat käytin myssyyn ja ihan lopuksi ompelin ranteenlämmittimet.  Mitään ei jäänyt tähteeksi.

Myssyä koristaa kierreruusu.

Erivärisiä paloja - sopivat yhteen.

Toinen ihana palalaarilöytö oli tummanvihreä  Spiraali-neulospala, joka oli niin suuri,että sain siitä ommelluksi miehelleni villapaidan.  Merinovillan seassa on 2% elastaania.  Jämät päätyivät säärystimiksi, jotka unohtuivat heti jalkaan.  Kylläpä lämmittävät mukavasti näin sadepäivänä.  Jäljellä on vielä kaksi pientä neulospalaa odottamassa ompelua.  

   

Merinovillaa miehelleni.

Lämpöiset säärystimet.

Jo tarkenee...

PNP soittaa letkeää tanssimusiikkia.

Kesä näyttää vihdoin saapuneen: ruohoa saa leikata usein, omenpuut kukkivat ja lavatanssit ovat alkaneet.  Marko Maunukselan tansseissa tarvittiin vielä villatakkia, mutta kun Pekka Niskan pojat rytmittivät liikuntaa, kesämekko oli sopiva asu. Mielestäni ko. orkesteri on yksi Suomen parhaita tanssittajia.  He soittavat mutkattomasti, oikearytmisesti (eivät improvisoi turhaan) ja valikoimissa on sopivasti vakiotansseja, lattareita ja suomalaiskansallisia tansseja.  Lisäksi solisti Pertsa Niska  nyökyttelee ja hymyilee tanssiville pareille huomioiden heitä.  Orkesteri huomioi myös tanssijoita siten, että taustalta näkee, mitä rytmejä he soittavat seuraavaksi.
    

Mekko edestä...

...ja takaa.

Ompelin itselleni kesämekon, johon kaava löytyi tyttären kätköistä.  Se on peräisin jostakin nuorille suunnatusta Burdasta.  Helman laskostus on samanlainen edessä ja takana.  Tällä kertaa kangas ei ennättänyt viipyä pöydällä yhtä päivää kauemmin.
   

Merinovillaa ja silkkiä.

Kevään aikana minulla on ollut työn alla villatakin neulominen.  Langat ostin vuosi sitten keväällä Tartosta ja muistaakseni maksoin niistä vajaat 20 euroa.  Merkki on Merinoseta, jossa on 70% merinovillaa ja 30% silkkiä.  Lanka on hurjan ohutta ja riittoisaa: 700metriä /50g.  Ostin lankaa neljä 50g:n kerää ja ne riittivät hyvin.  Napit löytyivät omasta kaapista.  Neule on patenttipohjaista kuvioneuletta, kaapattu Passapin ohjekirjasta.

Hevoskangas, jonka ostin Taalainmaalta, löysi myös paikkansa.  Ompelin siitä kaksi pitkulaista tyynynpäällistä, koko 30 cm x 50 cm.  Lisäsin koristeeksi pari raitaa itsevärjätyistä suikaleista, joissa toistuvat kankaan värit.  Pikälle sivulle ompelin vetoketjun helpottamaan pesua.

Heppatyynyt.

Aurinkoista juhannusta kaikille!