Kirvesmiehen torkkupeitto.

Ystäväperheeltä tuli kutsu syntymäpäiville. Piti pikaisesti harkita, mitä vietäisiin lahjaksi. Mies tuumasi, jotta äkkiäkös nyt vaikka torkkupeitto syntyisi. Niinpä tuumasta toimeen eli ensin piti käydä läpi se kangasvasu, jossa ovat siniset ja vihreät kankaat; toisesta vasusta kaivelin ruskean sävyisiä kankaita. Kun olin silittänyt kankaat, mieheni leikkasi kankaat 6 cm leveiksi suikaleiksi (omat kyynärpääni eivät tykkää leikkurista!). Ajatukseni oli valmistaa 70 tilkkua, mutta niitä tuli kyllä enemmän. Jonkun kivan ompelijan blogista, jossa päälle oli ommeltu maatuskoja, sain virikkeen koristella peiton tilkuilla, jotka liittyvät lahjansaajan elämään. Talon kuvan piirtelin itse, lisäksi liitin joukkoon koneen osia, tanssivan parin ja Ylläksen merkin. Taustakankaaksi ompelin tummansinisen kankaan, tein siitä myös kanttaukset. Välissä käytin villavatiinia ja tikkaukset ompelin vapaasti mutkitellen. Peiton koko on n. 194 cm x 140 cm. Peitto valmistui neljässä päivässä.

Torkkupeitto suikaleista.

Peiton koristeita, lumihiutaleita peitolla.

Munankuorimosaiikkia jaksoin tehdä vielä pari työtä: kukkaruukun pinta ja pieni rasia. Näissä rakensin mosaiikin vain kuviokohtiin, koska ensimmäisessä työssä kolmiulotteisuus katosi, kun tausta sai mosaiikkipinnan. Vielä tosin löytyy rasiasta valmiiksi maalattuja munankuoria...

   

Munankuorimosaiikkia ruukun pinnassa...

...ja rasian kannessa.

Kierrätystä.

Yllätyssankko.

 Hupsista! Mitä ihmeen silppua on kertynyt kukkurasangollinen! No, näit aivan oikein, nehän ovat karkkipapereita. Jouluaattona sanoin perheenjäsenilleni, että laittaisivat karkkipaperit tyhjään sankoon. "Mitä meinasit noista tehdä?" kysyi joku. Papereita kertyi niin paljon, että ihan hävettää. Syökö minun perheeni joulun aikaan noin paljon karamelleja!  Reilu viikko sitten aloitin päiväni silittämällä osan noista papereista. Mietin hymyillen, mitä satunnainen kävijä olisi tuumannut nähdessään minun oikovan silitysraudalla kiiltäviä namipapereita. Varmaan olisi kadehtinut tätä eläkeläisen touhua. 

     

Kaksi karkkipaperipussukkaa.

Sitten vain järjestelemään paperiaarteita puuvillakankaan päälle. Asettelin päälle muovin ja alle vahvikkeeksi käytöstä poistetun gollegepuseron helmaa. Päälle tikkasin vapaalla kädellä "kiharaa"; oli liukasta materiaalia. Siitä sitten leikkasin muotoon ja kiinnitin vetoketjun. Lopputuloksena valmistui pussukka, johon vielä valmistin vuorin. Mies tuumasi: "Tuohan kelpaisi vaikka iltalaukuksi." Jaa, tiedä vaikka jonakin päivänä karkkipaperivuoresta kuoriutuisi iltalaukku. Ompelin vielä toisenkin pussukan tonttuaiheisista papereista. Toinen kylki on punainen, toinen sininen. Toiseen pussukkaan käytin vahvikkeena villavatiinin palasta ja tikkausviivat yritin ommella suoraan. Kaipa tämä pussukka kelpaa johonkin arpajaispalkinnoksi.
   

Pussukan sininen kylki seuranaan puurasia.

Kansalaisopiston piirissä innostuin tekemään munankuorimosaiikkia. Kierrätin pohjana arvalla saatua puista rasiaa, jonka edelliset koristeet rapsuttelin irti. Sen jälkeen maalasin rasian mustalla akryylivärillä. Maalasin munankuoria erisävyisillä punaisilla ja vihreillä vesiväreillä (kuorista täytyy irrotella kaikki kalvot tarkasti pois). Piirsin ruusun oksan kanteen ja liimasin kuvion mukaan kukat ja lehdet värjätyistä munankuorista. Väleihin liimasin valkoisia kuoria, jotka maalasin valmiiseen pintaan mustalla. Jahah! En nyt tiedä, tuliko tuliko siitä ruusu, mutta kukka kumminkin. Rasia pitää vielä lakata.
    

Munankuorimosaiikkia.

Viime kesänä, kun remontoimme kesämökkiä, maalasin myös jumppakeppimme (jotka muuten asustavat olohuoneen nurkassa; kuka niitä komerosta käyttäisi!). Tähän asti ne ovat olleet vasta pohjamaalissa, mutta nyt tein niihin vähän koristeita. Melkein kaikki kivimaalit olivat kuivuneet purkkeihin. Käyttökelpoisista maaleista sitten sain koristeet keppeihin. Tasaraidat maalasin maalarinteipin avulla. Pinnan käsittelin vielä lakalla.
   

Jumppakeppien uudet ilmeet.

   
Kiitokset mukavista kommenteista!