Siskokset-näyttely.

 

Peittoja ripustettuina.

Viime viikon riitti kiireitä, kun valmistelin näyttelyä, jonka piti olla jo vuosi sitten. Ensimmäinen päivä kului näyttelytilojen siivoamiseen; mietin jo, olenko ottanut liian suuren urakan. Mieheni teki myös korvaamattoman urakan, sillä hän suunnitteli ja rakensi näyttelytelineet sekä ripusti näyttelyesineet.  Ilman häntä olisin joutunut levittelemään kaikki työt pöytien päälle.

 

Kuukausipeittoja.

Mukana oli myös pari suurta peittoa.

Sisareni maalaustaidetta.

Sisareni on taitava maalari ja hän toi näyttelyyn 15 öljyvärimaalausta sekä vesiväreillä maalattuja kortteja. Myös sisareni tytär osallistui muutamalla piirroksella.  Minä taas esittelin pääasiassa tilkkutöitäni, mm. viime vuoden kaikki 12 torkkupeittoa olivat mukana.  Myös solmiomekkoni oli esillä. Joitakin seinävaatteita, tyynyjä ja verhoja laitoin esille.

Solmiomekko ja bargellotyö.

Pieni kehyskukkaro.

Minulta oli mukana myös yksi taulu, joka on valmistettu tilkkumaalauksella eli "maalina" on käytetty pienenpientä tilkkusilppua. Materiaalina on anoppini vanha lakana, josta olen värjännyt vihreän, keltaisen ja ruskean eri sävyjä.

Tilkkumaalattu taulu.

Pidimme näyttelyn auki lauantain ja sunnuntain. Vaikka kävijöitä olisi voinut olla enemmänkin (n.60), meille jäi mielikuva, että paikalle saapuneet henkilöt olivat todella kiinnostuneita töistämme ja tutkivat niitä tarkoin ja kyselivät niiden valmistamisesta.  Lisäksi olimme todella otettuja, kun meitä muistettiin kukkatervehdyksin peräti kaksi kertaa. Kaikki vierailijat ansaitsevat lämpimän kiitoksen. 

Ruusutervehdys.

Kukkia ja maalaamista.

Daalia ja miljoonakello.

 Kylläpä oli työntäyteinen ja pitkä viikonvaihde.  Olimme vihdoin toteuttamassa suunnitelmaamme maalata kotitalomme ulkoseinät.  Edellisestä maalauksesta on kulunut aikaa tasan 30 vuotta.  Tosin ulkoverhous on hyvin karkeaa lautaa, jossa maali on kestänyt suhteellisen pitkään.  Aloitin alaseinien maalaamisen jo viime viikon tiistaina ja jatkoin sitä yksikseni, mutta sitten työtön tyttäreni ja mieheni tulivat kavereiksi.  Meillä oli käytössä vuokranosturi; kaksikerroksisen talon maalaaminen olisi muutoin aika hidasta.  Sää suosi urakkaamme, vaikka iltapäivisin pitikin maalata varjoisaa seinää.  Illalla vihdoin maalasin viimeiset ikkunanpielet.  Oli kyllä juhlava (lue: sairaan väsynyt) olo.

    

Mieheni yläimoissa.

Nurkkalautojen viimeistelyä.

Nuorempi siskoni täytti vuosia; ei tasa- eikä juhlinut.  Taalainmaan matkan kunniaksi ompelin hänelle heppakankaasta kynäkotelon, koska kangasta jäi suikale tähteeksi.  Ompelin myös kauppakassin risaisesta sateenvarjosta.
    

Kynäkotelo ja kauppakassi.

Viime syksynä ostin Espanjasta kivan kangaspalan. Jossain lepohetken aikana ompelin siitä hameen.  Laskostin kankaan avolaskoksille ja yhdistin vyötäräkaitaleeseen; käytössä ei ollut kaavaa, mutta mukava kesähame siitä syntyi.

Kukkahame kesäksi.

Kesä näyttää vihdoin saapuneen meillekin.  Kotipihassa kukkivat mm. unikot, pelergoniat, orvokit ja miljoonakellot.  Kasvihuoneessa tomatit ja kurkut vaativat paljon vettä. Jospa niistä saisi satoa loppukesällä.

Unikon kukat ovat kauniita.

Inkalilja ilahduttaa koko kesän.

Vanhanajan pelargoniat kukkivat komeasti.

Maalaamista mökillä

Juhannusruusuja.

Luonnossa tapahtuu kasvamista kylmästä ja sateisesta kesästä huolimatta, ei vain aina ennätä kuvata kaikkea kaunista. Juhannusruusut kukkivat parhaillaan ja unikkopenkissä ensimmäiset suuret, hehkuvanpunaiset kukat alkavat avautua. 

Pian unikonnuppu aukeaa.

Tämänkertaiset kuvat on filmattu uudella kamerallani, Nikon D3200:lla. Entinen kamera alivalotti kuvia, joten jouduin aina kikkailemaan niiden kanssa ja mieheni hoiti loput kuvankäsittelyohjelmalla. Entisellä kameralla oli jo ikääkin, ostin sen tyttäreltäni, joka oli saanut sen käytettynä. Pelkästään huoltoarvio olisi maksanut yli 10 % uuden kameran hinnasta. Ensimmäinen järjestelmäkamera hankittiin perheeseemme lähes 40 vuotta sitten. Se oli tietysti filmikamera, merkiltään Minolta.

Ikkunalistojen maalausta.

Kesämökin remontti on jatkunut kovalla tohinalla. Mies sai pestyksi ulkoseinät peinepesurin ja katuharjan kanssa. Vuorossa on siis maalaus. Ostimme maaliruiskun, jota mies käytti. Minä tyydyin erikokoisiin pensseleihin. Onneksi nuorempi tytär tuli viikonloppuna käymään ja kysyi pilke silmäkulmassa: "Saanko minäkin osallistua tähän hauskanpitoon?" Kukapa avusta kieltäytyisi. Suuret kiitokset tyttärelleni.  Vuokrasimme nosturin viikonlopun ajaksi, koska mökkimme on 2-kerroksinen eikä yläosiin oikein yllä tikkailta. Suurin homma taisi olla nosturin siirtäminen, koska se meinasi upota sateenpehmittämään savimaahan. Ei muuta kuin lautoja alle ja naisenergia käyttöön! Suurin osa maalausurakasta on ohi, pientä juttua riittää vielä jatkossa, kun olkapääni ei tykkää ylöspäin kurkottamisesta.

Ylhäältäkin piti maalata.

Käsitöitäkin olen ehtinyt edes vähän harrastaa. Trikoiden jämistä ompelin puseron, johon käytin myös vinokaitaleen loppua. Kaapissa odotti myös punainen mekkokangas, jonka olin ostanut Turkista (pitää ostaa, jos saa halvalla). Käsityölehdessä oli monta kivaa mekon kaavaa, joista nyt toteutin yhden. Lisäsin siihen hihat. Samana päivänä, kun mekko valmistui, käytin sitä siskoni syntymäpäivillä. 

T-paita trikoiden jämistä.

Puuvillamekko.

Muutama vuosi sitten virkkasin Novita Hanko -langasta pitsimyssyn, joka oli talven aikana "kadonnut" muiden kesämyssyjen kanssa (käyköhän kellekään muulle niin, että tavaroita noin vain katoaa!!). Koska minulla oli toinen samanlainen puuvillalankakerä, virkkasin siitä uuden myssyn - ilman mallia. Kun olin saanut sen valmiiksi, kadonneet myssyt löytyivät tyttären huoneen komeron ylähyllystä! Uudesta myssystä tuli enempi baskerimallinen. Itse tykkään vanhemmasta päähineestä.

Vanha ja uusi myssy.

Ompelin myös yhden kietaisuhameen, jonka omistajaksi pääsi tyttäreni. Keltainen perhoskangas oli tosi viehättävää.

Kietaisuhame.

Laitanpa tähän loppuun kuvan yhdestä vanhasta tilkkutyöstä, jonka olen tehnyt vuonna 2000. Mallin piirsin ensin ruutupaperille kuvasta tihrustaen. Ompelu aloitettiin alhaalta ja edettiin aina rivi kerrallaan. Olen antanut työlle nimen Haikarat. Kolmestihan haikara meillä vieraili...

Tilkkutyö haikarat.