Maalaamista mökillä

Juhannusruusuja.

Luonnossa tapahtuu kasvamista kylmästä ja sateisesta kesästä huolimatta, ei vain aina ennätä kuvata kaikkea kaunista. Juhannusruusut kukkivat parhaillaan ja unikkopenkissä ensimmäiset suuret, hehkuvanpunaiset kukat alkavat avautua. 

Pian unikonnuppu aukeaa.

Tämänkertaiset kuvat on filmattu uudella kamerallani, Nikon D3200:lla. Entinen kamera alivalotti kuvia, joten jouduin aina kikkailemaan niiden kanssa ja mieheni hoiti loput kuvankäsittelyohjelmalla. Entisellä kameralla oli jo ikääkin, ostin sen tyttäreltäni, joka oli saanut sen käytettynä. Pelkästään huoltoarvio olisi maksanut yli 10 % uuden kameran hinnasta. Ensimmäinen järjestelmäkamera hankittiin perheeseemme lähes 40 vuotta sitten. Se oli tietysti filmikamera, merkiltään Minolta.

Ikkunalistojen maalausta.

Kesämökin remontti on jatkunut kovalla tohinalla. Mies sai pestyksi ulkoseinät peinepesurin ja katuharjan kanssa. Vuorossa on siis maalaus. Ostimme maaliruiskun, jota mies käytti. Minä tyydyin erikokoisiin pensseleihin. Onneksi nuorempi tytär tuli viikonloppuna käymään ja kysyi pilke silmäkulmassa: "Saanko minäkin osallistua tähän hauskanpitoon?" Kukapa avusta kieltäytyisi. Suuret kiitokset tyttärelleni.  Vuokrasimme nosturin viikonlopun ajaksi, koska mökkimme on 2-kerroksinen eikä yläosiin oikein yllä tikkailta. Suurin homma taisi olla nosturin siirtäminen, koska se meinasi upota sateenpehmittämään savimaahan. Ei muuta kuin lautoja alle ja naisenergia käyttöön! Suurin osa maalausurakasta on ohi, pientä juttua riittää vielä jatkossa, kun olkapääni ei tykkää ylöspäin kurkottamisesta.

Ylhäältäkin piti maalata.

Käsitöitäkin olen ehtinyt edes vähän harrastaa. Trikoiden jämistä ompelin puseron, johon käytin myös vinokaitaleen loppua. Kaapissa odotti myös punainen mekkokangas, jonka olin ostanut Turkista (pitää ostaa, jos saa halvalla). Käsityölehdessä oli monta kivaa mekon kaavaa, joista nyt toteutin yhden. Lisäsin siihen hihat. Samana päivänä, kun mekko valmistui, käytin sitä siskoni syntymäpäivillä. 

T-paita trikoiden jämistä.

Puuvillamekko.

Muutama vuosi sitten virkkasin Novita Hanko -langasta pitsimyssyn, joka oli talven aikana "kadonnut" muiden kesämyssyjen kanssa (käyköhän kellekään muulle niin, että tavaroita noin vain katoaa!!). Koska minulla oli toinen samanlainen puuvillalankakerä, virkkasin siitä uuden myssyn - ilman mallia. Kun olin saanut sen valmiiksi, kadonneet myssyt löytyivät tyttären huoneen komeron ylähyllystä! Uudesta myssystä tuli enempi baskerimallinen. Itse tykkään vanhemmasta päähineestä.

Vanha ja uusi myssy.

Ompelin myös yhden kietaisuhameen, jonka omistajaksi pääsi tyttäreni. Keltainen perhoskangas oli tosi viehättävää.

Kietaisuhame.

Laitanpa tähän loppuun kuvan yhdestä vanhasta tilkkutyöstä, jonka olen tehnyt vuonna 2000. Mallin piirsin ensin ruutupaperille kuvasta tihrustaen. Ompelu aloitettiin alhaalta ja edettiin aina rivi kerrallaan. Olen antanut työlle nimen Haikarat. Kolmestihan haikara meillä vieraili...

Tilkkutyö haikarat.