Mitä mahtaa löytyä paketeista...

Vuoden mittaan kaappiin on kertynyt ommeltuja, neulottuja ja muuten askarreltuja töitä, jotka nyt päätyivät lahjapakettien sisuksiin.  Tällä kertaa muistin kuvata ne ennen paketointia.

 

Patalappuja tarvitaan aina.

Lapsenlapsi saa babymerinovillasta neulotun asun.

Jospa pikkuveijaria nukuttaisi mummon ompelemassa yöpuvussa.

Tyttärille Marimekon trikoopaloista sommitellut t-paidat.

Näistä kukkaroista osa jää vielä jemmaan.

Ostoskasseja.

Keittiöön punasävyinen essu.

Sinisen ystävän essu.

Passikoteloita jälkikasvulle.

Trikoomekko siskolleni.

Rauhallista joulunaikaa ja käsitöiden värittämää uutta vuotta!

Lapsuuden joulumuisto.

 LAPSUUDEN JOULU

Miten elävästi muistan sen vieläkin.  Punaisesta kreppipaperista muotoiltu joulukello sidottuna kuusenoksaan ja ripustettuna ylös seinälle, lähes katonrajaan.  Se oli isosiskon valmistama ja mielestäni tosi kaunis.  Pellon reunasta on haettu pieni kuusi, joka seistä töröttää pirtin nurkassa.  Oksilla on muutama kynttilä ja pieniä kimmeltäviä koristeita.

On jouluaatto.  Istun siskoni kanssa Aatulan pirtissä ja leikimme nukeillamme.  Jännittää mahan pohjassa.  Olenkohan ollut kiltti?  Tuokohan pukki lahjoja?  Uusi nukke olisi mukava.

Isä on lämmittänyt savusaunan.  Pehmoisten löylyjen jälkeen laulamme saunalaulun ja kylvemme vastalla.  Äiti pesee meidät.  Kiedomme nopeasti pyyhkeet ympärillemme ja kipaisemme kapeaa polkua pitkin takaisin Aatulan pirttiin.  Ihosta ja hengityksen mukana nousee huurua kohti tummansinistä taivasta, kohti ikuista avaruutta.  Suuret, lumiset puut ympäröivät kotipihamme ja antavat meille turvallisuuden tunteen: tämä on meidän oma, tuttu kotipiha.  Puiden lomasta kimaltelee muutamia tähtösiä.  Ne hymyilevät meille.  Äiti näyttää lyhdyllä valoa, kunnes tietää meidän päässeen rappusille. 

Mutta voi ihme: rappusille on ilmestynyt lahjakori!  Miten joulupukki on taas tullut sinä aikana, kun olimme saunomassa.  Eipä se pitkään harmittanut.  Kun äiti ja isä tulivat saunasta, pääsimme tutkimaan pakettejamme.  Voi, ruudullinen mekkokangas!  Kyllä äiti ompelee siitä meille kauniit mekot.  Saisikohan niihin valkoiset pyhäkaulukset!

Syömme vaatimattoman jouluaterian: perunoita, kinkkua, laatikkoa.  Äidin tiskatessa olemme pukeneet päällemme äidin ompelemat yöpaidat ja laulamme ja tanssimme kuin keijukaiset:

Sinivuorten yö,

siellä uuras työ,

se on päättynyt,

 jo on juhla nyt...

Mitä siitä, vaikka pakkanen on kuurittanut pirtin ovessa olevat naulan kannat alhaalta aina oven puoliväliin saakka.  Sisällä on lämmin ja siellä ovat kaikki minulle läheiset ja rakkaat ihmiset.

Pian on aika mennä nukkumaan.  Pujahdan tilkkutäkin alle, jonka äiti on ommellut sota-aikana.  Näen ikkunoissa kimmeltävät jääkukat ja -pitsireunan.  Miten kauniita.  Joulu on tässä ja nyt.  Se on minun sielussani.  Tallensin sen sydämeni sopukoihin lapsena eikä se lähde sieltä kulumalla eikä pesemällä pois.  Nukahdan onnellisena puhtaalta tuoksuvaa tyynyä rutistaen.

Lapsuuden joulumuisto 50-luvulta.

Makramee-kuusi.

Omaperäinen joulukuusi.

Monet ovat ommelleet kauniita joulukuusia paper piecing -tekniikalla.  Minä tein omani makramee-tekniikalla.  Käytin siihen Lankavan Pauliina-lankaa.  Mieheni osti minulle rimaa, josta hän katkoi pätkiä toivetteni mukaan.  Maalasin tikut vihreiksi - kangasväreillä, koska muuutakaan ei ollut.  Sitten vain solmeilin vapaamuotoisesti aloittaen ylhäältä ja lisäsin joka tikulle uusia lankoja.  Keltainen koristenauha on myös makrameesolmeiltu.  Latvatähti on tyttäreni virkkaama, löytyi lankakopasta.

Musta hame.

Suuri Käsityölehdessä oli kiva hameen kaava.  Toteutin sen mustasta Turon kankaasta.  Minua viehättivät nuo laskokset.

  

Tässä näkyy alkuperäinen malli.

Antoisaa joulunodotusta!

Sittenkin joulukortit postiin.

Kortteja lehtileikkeistä.

Aloitin maanantaiaamuna joulukorttien askartelemisen, vaikka postin lakon loppumisesta ei ollut varmuutta.  Korttipohjat olin ostanut jo ajoissa.  Liimattavia kuvia ja tekstejä ostin paikallisesta askarteluliikkeestä ja käsityömessuilta.  Jemmassa oli myös vanhoja kortteja, tarroja ja lehdistä leikattuja jouluisia kuvia, joten liimailu sujui nopeasti ja illalla minulla oli valmiina vajaat 40 korttia.

Vanhojen korttien kuvat ovat käyttökelpoisia.

Kolmiulotteisia seimi- ja enkelikuvia.

Joululaulujen myötä joulutoivotuksia.

Mysteerien mysteeri.

Viimeistelemättömiä tilkkuja!

Kylläpä tämä mysteerityö tökkii oikein viimeisen päälle.  Olen rämpinyt läpi kolme osaa, joista jokainen on mennyt pieleen ainakin jossain määrin.  Eka osassa mallin yhdestä kulmasta puuttui värikoodi.  Otin siitä selvää ja pääsin eteen päin.  Toisessa osassa oli sama ongelma.  No, valitsin itse puuttuvan kankaan ja pieleen meni.  Nyt ompelin kolmannen osan ja tällä kertaa lukumäärä ei täsmännyt.  Ompelin ohjeen mukaan kaikkia osia 8 kappaletta, mutta yhdistäessäni niitä ykkösosan palasiin tarvitsin niistä vain neljä!  Tosi mysteeri!!  Vai tarvitaanko noita kehyksiä neljännessä osiossa!  En jaksanut edes yrittää kohdistaa paloja saati tasoittaa palojen reunoja.  No, kyllä minä sen neljännenkin eli viimeisen osion räpellän loppuun!  En luovuta helpolla.
   

Pellavaliina valmiina.

Italiasta ostettu pellavainen pöytäliinakangas on nyt leikattu ovaalin muotoon.  Reunaan ompelin pitsin, joka löytyi jemmasta.
   

Mukava patalapun malli.

Tilkkuilon blogin ohjeilla kokeilin patalappujen ompelua.  Tosi kiva malli.  Kiitos, että Tilkkuilo jakoi ohjeen muillekin.  Näitä pitää valmistaa lisää.
   

Ostoskassi sinisen ystävälle.

Ompelin myös kauppakassin, joka menee lahjaksi ystävälle.  Kassissa on kaksi sivutaskua päällä päin ja yksi vetoketjulla suljettava sisällä.  Niissä voi pitää vaikka avaimia ja aurinkolaseja.

Syksystä talveen.

Lumikuorrutteisia omenoita.

  Kylläpä  talvi tuli yllättäen.  Lunta on maassa jo parikymmentä senttimetriä ja lisää sataa isoina lepareina.  Lumi on kuorruttanut marjaomenapuiden (toukkaisen) sadon tosi kauniiksi.  Pakkasyöt ovat ensin värjänneet pienet omppuset punaposkisiksi.
   

Trikoomekot ovat mukavia pitää.

Alkuperäinen malli, jossa on huppu.

Kuopion käsityömessuilta ostetut kaksi trikoota ovat jalostuneet vaatteiksi.  Ompelin mekon, jossa on suuret, näyttävät taskut.  Niiden valmistus olikin se suurin työ koko vaatteessa.  Kaavan piirsin  espanjalaisesta Diana Moda -lehdestä, johon hupun paikalle muokkasin korkean, kasaan "rypistyvän" kauluksen.
   

Kettuja puserossa.

Samaisesta lehdestä piirsin puseron kaavan.  Trikoo oli niin leveää, että 80 cm:n palasta riitti kangasta pitkiin hihoihin.  Tykästyin tuohon pääntiehen.
  

Kuvioitu pellava.

Välimeren matkalta löysin myös muutaman kankaan.  Savonassa osuimme sisustuskauppaan, missä oli tarjolla myös kankaita.  Ostin kivasti painettua pellavaa pöytäliinaksi.  Myös pieni pala silmää miellyttävää tilkkutyöpuuvillaa tarttui mukaan. 
   

Ruusuinen puuvilla.

Marseillesin kaduilla ei voinut olla törmäämättä vierasmaalaisiin kangaskauppiaisiin, joiden kojuissa välkehtivät erilaiset juhlavaatekankaat.  Koetin valita vähiten kiiltävän kankaan, josta sitten maksoin vain 4 euroa.  Pitänee ommella siitä jotain kesäjuttua.
 

Ohutta kesäkangasta.

Hyvää alkanutta marraskuuta!

Välimeren risteily 2.

Costa Diadema.

Merimatka vielä jatkuu.  Laivamme siis oli tuo jättiläispaatti Costa Diadema, italialaisvarustamon ylpeys.  Me kyllä pidämme pienemmistä laivoista, kuten aiemmin Kristiina Cruisesin laivat, jotka tuntuivat niin kodikkailta.

Marseille: Notre Damen basilika.

Viimeinen kokonainen päivä kului Ranskan maaperällä Marceillessa.  Satama-alueella oli runsaasti myyntikojuja, joista ostimme saippuaa.  Kohdalle osui myös muutamia kangaskauppoja ja ostin hyvin edullisen mekkokankaan.

   

Katunäkymä Marseillestä.

Juna.

Sataman vilkasta hyörinää.

Info-tilaisuudessa meille kerrottiin, että matkalaukut piti jättää yöllä kello yhteen mennessä käytävään.  Niinpä sai tarkkaan miettiä, mitä pakataan käsimatkatavaroihin.

  

Rauhallinen mielenosoituskulkue.

Maanantaiaamuna laiva saapui Barcelonan satamaan : kotiinlähtöpäivä!  Niinhän sitä luulisi.  Otimme satamasta taksin ja kuljettaja kertoi, että keskusta on suljettu autoliikenteeltä mielenosoitusten johdosta.  Veimme joka tapauksessa matkalaukut säilytykseen ja kävelimme kaupungilla, koska lentomme lähtisi vasta illalla.  Kaupungilla näkyi mielenosoittajia lippuineen, osa huuteli iskulauseitaan.  Kaikki oli kuitenkin rauhallista.  Ajoimme metrolla katsomaan Gaudin kirkkoa.  Kyllä se on kaunis ja erikoinen.  Emme päässeet sisälle, koska liput olisi pitänyt varata ennakkoon.

Gaudin kirkko.

Keskusaukion puluja.

Lähdimme 3,5 tuntia ennen lentoa laitakaupungille odottamaan lentokenttäbussia, jota ei tullut sinä iltana koskaan.  Mielenosoittajat olivat vallanneet lentokentän ja tukkineet sinne johtavat tiet.  Alkoi myös sataa vettä.  Tunnin seisomisen päätteeksi nappasimme vapaan taksin satojen jonottajien nenän edestä, mukana espanjalaisnainen.  Taksi vei meidät sivuteitä pitkin terminaali2:een.  Luulimme, että terminaalien välinen bussiyhteys toimii, mutta ei.  Niinpä kipittelimme tämän espanjalaisnaisen opastuksella terminaali 1:een.  Matkaa on "vain" 7 kilometriä, ja kaksi isoa matkalaukkua "kölkkäsivät" mukana!  Olipa hiki!  Lähestyessämme terminaalia näimme valtavan mielenosoittajien määrän; heitä oli n. 10 000.  Pääsimme väkijoukon läpi sisälle, mutta sitten tuli valtava barrikaadi ihmisistä ja kärryistä.  Aikaa koneen lähtöön oli vielä puoli tuntia.  Kului ehkä vartti ja mielenosoittajat alkoivat poistua.

   

Mielenosoittajia Katalonian lippujen kanssa.

Bussia odotellaan sateessa.

Vasta tässä vaiheessa saimme Finnairilta viestin, että lentomme on peruttu.  Niinpä mieheni ymmärsi ruveta etsimään netin kautta vapaata hotellihuonetta.  Luulimme pääsevämme hotellille taksille, mutta tiesulut olivat olivat vielä päällä.  Ainoa keino palata keskustaan oli mennä siihen satojen tai tuhansien ihmisten jonoon, jotka pyrkivät metroon.  No, lopulta pääsimme keskustaan ja loppumatkan toi taksi.

Güellin puiston mosaiikkeja.

Tiistaiaamuna Finnair ilmoitti saaneensa meille  paluulennon keskiviikkoillaksi.  Siispä meillä oli vielä aikaa tutustua Barcelonaan.  Menimme metrolla Güellin puistoon, mikä on mielenkiintoinen paikka, rakentaminen on aloitettu 1900.  Siellä on tehty puitakin muuraamalla kivistä.  Erityisen kiehtovia olivat runsaat mosaiikkipinnat.

  

Suihkukaivo.

Güellin puiston ihmeellisyyksiä.

Illalla kävelimme hotellin ympäristössä.  Keskikaupungin mielenosoitukset olivat tuolloin muuttuneet rajuiksi, mm. roska-astioita poltettiin.

 

Iltakuva Areenaostoskeskuksesta.

Paluupäivä sujui ongelmitta eli lensimme Lufthansan lennolla Münchenin kautta Helsikiin.  Olipa mukava tulla kotiin.

Laivamme pilkottaa talon takaa.

Välimeren risteily 1.

La Ramblan kiveys näyttää aaltoilevan; kuvio huijaa.

Lokakuun toinen viikko kului mukavasti ristelyllä. Lennettyämme ensin Barcelonaan jätimme matkalaukkumme säilytykseen ja tutustuimme kaupungin keskustaan kävelykadun eli La Ramblan läheisyydessä.  Sää oli lämmin ja aurinkoinen.  Hyvissä ajoin siirryimme satamaan, missä kirjauduimme Costa Diadema -alukseen.  Se on aikamoinen jättiläinen eli siihen mahtuu 5000 henkilöä.  Laivan koneessa puksuttavat Wärtsilän moottorit.  Kerroksia löytyy 14.

    

Laivalla on monenlaista ajanvietettä: tanssia, jumppaa, tanssinopetusta, teatteri, elokuvateatteri, kauppoja, kuntosali, 11 baaria ja tietysti ruokaa yllin kyllin.  Me tietysti viihdyimme tanssilattialla ja opettelimme vielä meille tuntematonta quicksteppiä.  Teatterissa näimme hienoja akrobaatti- tanssi- ja lauluesityksiä.
   

Rauhallinen vesiputous Palmassa.

Palman näkymiä.

Ensimmäisenä aamuna saavuimme Mallorcalle Palmaan.  Sukkulabussi vei meidät keskustaan, missä katselimme kaupungin menoa.  Iltapäivällä palasimme laivaan lounaalle.

Palman satamaa.

 Toinen päivä oli meripäivä, mutta eipä käynyt aika pitkäksi.  Ennätimme käydä hetkeksi aurinkokannelle.  Kolmantena aamuna laivan määränpää oli  Palerno Sisiliassa.  Kävelimme kaupungille, missä onnistuimme kääntymään paikalliselle torikujalle, joka aina vain jatkui ja jatkui...  Tarjolla oli monenlaista tavaraa: hedelmiä, vihanneksia, kalaa, leluja, taloustavaroita... Ostin sieltä mausteita kotiin tuotavaksi.
   

Teatteri Politeama Garibaldi Palernossa.

Kauniita patsaita.

Palernon torikuja.

   

Neljäntenä päivänä pääsimme tutustumaan ikuiseen kaupunkiin, Roomaan.  Laiva pysähtyi Civitavecciaan, joka sijaitsee Rooman pohjoispuolella.  Ostimme matkan Roomaan siten, että linja-auto vei meidät rautatieasemalle, missä kapusimme Roma Express -nimiseen junaan.  Junamatka kesti n. 45 minuuttia.  Sittenpä yritimme nähdä mahdollisimman paljon Rooman kuuluisia paikkoja, mutta eihän päivässä paljoa ennätä.  Matkasimme Hopp on Hopp off -bussilla.

Roma Express -juna on punainen.

Näkymä Espanjalaisten portaiden juurelta.

 Ensimmäinen kohteemme olivat Espanjalaiset portaat, jotka on rakennettu 1700-luvulla.  Nykyisin portailla ei saa istua, ja siellä poliisit hätistelivät istujia pois.

Suihkulähde veistoksineen.

Kävimme myös katsomassa Trevifountain suihkulähdettä.  Sieltä löysimme liikkeen, joka möi Muranon lasista tehtyjä esineitä.  Ostin korusetin.
   

Muranon kuuluisaa lasia oli tarjolla.

Piipahdimme myös Colosseumilla.  Yrimme löytää myös ostosalueen, mutta sittenpä olikin aika palata kokoontumispaikkaan lähelle Vatikaanin aukiota ja myymälää, mistä postitin viimeiset kortit.

Castel Sant'Angelo.

Tuttu pyväsrivistö historian kirjoista.

Colosseum.

Vatikaanin aukio.

Pietarin kirkko.

Italian rannikon viimeinen pysähdyspaikka oli Savona.  Kaunis ja siisti kaupunki sekin vanhoine muureineen ja linnoituksineen eikä siellä ollut turistiruuhkia.  Onnistuin löytämään sisustustarvikeliikkeen, mistä ostin pellavaa ja yhden tilkkutyökankaan.
  

Savonan linnanmuureja.

Näkymä ampuma-aukosta kaupunkiin.

Pyykkejä kuivumassa Savonan kujilla.