Lapsuuden joulumuisto.

 LAPSUUDEN JOULU

Miten elävästi muistan sen vieläkin.  Punaisesta kreppipaperista muotoiltu joulukello sidottuna kuusenoksaan ja ripustettuna ylös seinälle, lähes katonrajaan.  Se oli isosiskon valmistama ja mielestäni tosi kaunis.  Pellon reunasta on haettu pieni kuusi, joka seistä töröttää pirtin nurkassa.  Oksilla on muutama kynttilä ja pieniä kimmeltäviä koristeita.

On jouluaatto.  Istun siskoni kanssa Aatulan pirtissä ja leikimme nukeillamme.  Jännittää mahan pohjassa.  Olenkohan ollut kiltti?  Tuokohan pukki lahjoja?  Uusi nukke olisi mukava.

Isä on lämmittänyt savusaunan.  Pehmoisten löylyjen jälkeen laulamme saunalaulun ja kylvemme vastalla.  Äiti pesee meidät.  Kiedomme nopeasti pyyhkeet ympärillemme ja kipaisemme kapeaa polkua pitkin takaisin Aatulan pirttiin.  Ihosta ja hengityksen mukana nousee huurua kohti tummansinistä taivasta, kohti ikuista avaruutta.  Suuret, lumiset puut ympäröivät kotipihamme ja antavat meille turvallisuuden tunteen: tämä on meidän oma, tuttu kotipiha.  Puiden lomasta kimaltelee muutamia tähtösiä.  Ne hymyilevät meille.  Äiti näyttää lyhdyllä valoa, kunnes tietää meidän päässeen rappusille. 

Mutta voi ihme: rappusille on ilmestynyt lahjakori!  Miten joulupukki on taas tullut sinä aikana, kun olimme saunomassa.  Eipä se pitkään harmittanut.  Kun äiti ja isä tulivat saunasta, pääsimme tutkimaan pakettejamme.  Voi, ruudullinen mekkokangas!  Kyllä äiti ompelee siitä meille kauniit mekot.  Saisikohan niihin valkoiset pyhäkaulukset!

Syömme vaatimattoman jouluaterian: perunoita, kinkkua, laatikkoa.  Äidin tiskatessa olemme pukeneet päällemme äidin ompelemat yöpaidat ja laulamme ja tanssimme kuin keijukaiset:

Sinivuorten yö,

siellä uuras työ,

se on päättynyt,

 jo on juhla nyt...

Mitä siitä, vaikka pakkanen on kuurittanut pirtin ovessa olevat naulan kannat alhaalta aina oven puoliväliin saakka.  Sisällä on lämmin ja siellä ovat kaikki minulle läheiset ja rakkaat ihmiset.

Pian on aika mennä nukkumaan.  Pujahdan tilkkutäkin alle, jonka äiti on ommellut sota-aikana.  Näen ikkunoissa kimmeltävät jääkukat ja -pitsireunan.  Miten kauniita.  Joulu on tässä ja nyt.  Se on minun sielussani.  Tallensin sen sydämeni sopukoihin lapsena eikä se lähde sieltä kulumalla eikä pesemällä pois.  Nukahdan onnellisena puhtaalta tuoksuvaa tyynyä rutistaen.

Lapsuuden joulumuisto 50-luvulta.