Pukin kontista paljastui...

 

Joulukaktus puhkesi kukkaan.

Joulukaktukseni näkyi tietävän tänä vuonna sopivan ajankohdan, milloin pitää puhjeta kukkaan.  Kesän ajan se roikkui ulkona hieman varjossa, missä se ilmeisesti keräsi auringon valosta voimaa talvea varten.

 

Piparipöllö.

Lapset ovat leiponeet lukemattomat kerrat jouluksi jonkin piparkakkuluomuksen.  Tiesin tänä vuonna heidän tulevan niin lähellä joulua, että ryhdyin itse puuhaan - toivottavasti en tuottanut kellekään pettymystä.  Edellisenä vuonna näin - ehkä jossain mainoksessa - piparipöllön, joten sellaista ryhdyinkin leipomaan.  Laitoin leivinpaperin palan pienen kannun päälle ja sen päälle taikinalevyn, josta muokkasin etupuolen.  Pään taiteilin kahvikupin päälle.  Joo, kyllä taikina valuikin vähän, mutta kaikesta selvittiin.  Sokeriliimaus ja pikeeripursotteet, koristeeksi ranskalaisia pastilleja.  Päähän vielä tonttuhattu silkkipaperista peittämään rosoja. 

Uusia kankaita.

 

Minä lähetin joulupukin toivekirjeen Katrin tilkkukauppaan mieheni välityksellä ja sain sieltä mukavan paketin kankaita: ruusukangasta, kultareunaisia lehtiä, punaisia ruusuja, pöllöpaneelin  sekä Kaffe Fassetin punasävyisen nipun.  Nyt pitää miettiä, mitä niistä syntyy.  En aio marinoida niitä kaapissa.

Uusia pöllöjä!

 

Kaffe Fassetin punainen palalajitelma.

Toki Hampurin pukki muisti minua sopivalla kirjalla: Eli Thomaen Schätze aus der Restekiste 2.  Kylläpä on taas toinen toistaan houkuttavampia ohjeita.

Aarteita jämälaatikosta.

 

Myös Helsingin pukki toi uusia ohjeita peräti kahden lehden muodossa: Patchwork ja Love of Quilting.  Siinähän tulee samalla harrastetuksi kieliopintoja.

Kivoja uusia ideoita.

 Seuraava kuva oli ihan pakko laittaa mukaan, vaikka en muistanut kysyä joulupukilta lupaa.  No, kaikkihan nyt pukin tunnistavat.  Tulkoon myös ensi vuonna käymään.  Meillä oli siitä mukava joulu, että kaikki lapset kumppaneineen sekä lapsenlapsi pääsivät tulemaan.  Savolainen ilmaisee tilanteen seuraavasti: "Ihan omin jookoin piästiin syömään." Mukavaa yhdessäoloa muutaman päivän ajan.

Aaton odotettu vieras.

Hyvää vointia loppuvuoden viimeisille tunneille.  Toivon myös koronatilanteen rauhoittumista ja ihmisten ymmärrystä toimia oikein vakavan epidemian aikana.

 

Joulu on jo ovella.

 

Raitapussukka.

En varmaan muistanut kuvata kaikkia joululahjoja, jotka olen ommellut  tai neulonut, mutta laitanpa tähän niitä, jotka löytyvät kameran muistikortilta. Ainakin yksi pussukka on sinne eksynyt. Kaikki materiaali on omaa varastoa.

 

Vyölaukku-kännykkäpussi.

Siskoni on innokas hiihtäjä.  Ehkäpä hän ilahtuu tästä kännykkäpussista, jonka voi laittaa vyötärölle tai kaulaan.

 

Hiirityyny.

Today's Quilter -lehdessä oli mukavia jouluompeluohjeita.  Valmistin siitä tyynyn lapsenlapselleni.  Kokosin taustakankaan sinisävyisistä kankaista.  Aplikoin mallin mukaan leikkiviä hiiriä ja joulukuusen oksan tähtitaivaan alle käyttäen kaksipuoleista liimaharsoa.  Olihan siinä  pientä ja tarkkaa piiperrystä, mutta onnistuin leikkaamaan kaikki osat ja ompelemaan ne pohjaan kiinni.  Taustakankaassa piipertävät pienet siilit. Upotin taustaan vetoketjun helpottamaan pesua. Valmistin vielä pienen sisätyynyn.

Yksityiskohta tyynystä.

 

Pitihän minun ommella myös muutama mukimatto.  Nämä taisivat päätyä kummitytön pakettiin.

Mukimattoja vihreän ystävälle.

Ompelin myös kotiin jotakin: Tilkkurepun blogista huomasin kivan mukin alusen ohjeen.  Niinpä keräsin pöydälle joulukankaat ja neliöitä leikkaamaan.  Minulla oli tarkoitus ommella noita alusia 10 kappaletta, mutta huomasin ommelleeni niitä 14.  Läksi taas lapasesta!

Lasin /mukin alusia.

 

Oikein mukavaa ja rauhallista joulua!  Jospa ensi vuonna olisimme saaneet koronan taltutetuksi.

Hameita.

 

Hame arkikäyttöön.

Joulua odotellessa päätin ommella muutaman kankaan pois.  Ensin etsin ruudullisen hamekankaan, joka oli kulkeutunut minulle yhdestä jäämistöstä vuosia sitten.  Ilmeisesti ruutukuosit ovat taas muodissa.  Kotiliesi käsityöt -lehdessä oli sopiva kaava levenevälle hameelle, johon materiaali riitti juuri.  Ruskeasävyistä vuorikangasta ei sattunut olemaan, mutta vaaleanvihreä sai kelvata.  Olen aina ollut sitä mieltä, että jos vuorin ei ole tarkoitus näkyä, niin se pitää ommella piiloon.  Hame on jo käytössä.

 

Vetoketju upposi takasaumaan.

Tweedkuosinen ruutuhame.

Toinen kangas on ostettu tänä syksynä Rauman Jätti-Rätistä.  Ruskea ruudutus miellytti silmää, vaikka edellisestä ruskeasta kaudesta on monta vuosikymmentä.  Ostin edullista kangasta reilusti, koska halusin tehdä siitä reilusti kellottuvan.  Minulla ei ollut kaavaa, joten leikkasin sen käyttäen apuna hametta, jonka olen ostanut Zürichistä noin kaksikymmentä vuotta sitten.  Tämä hame sai vuorikseen tummavihreän kankaan.   

Helma on oikeastaan ylikellottuva.

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!