Muuttolinnut.

Jooga-alusta.

 Kokeiluni ommella lentäviä hanhia pikatekniikalla on nyt valmis.  Päällystin sillä jooga-alustani, jonka paremman puolen käänsin nyt alapuolelle.  Sitä ennen tikattu peiton kappale toimi lasteni pötköttelyalustana (n. 30 vuotta sitten).  Monta vuotta tikkialusta odotti kaapissa, kunnes keksin käyttää sitä joogamaton päällä pehmusteena.  Kyseessä on siis kierrätystuote ihan nostalgisessa mielessä.  Vanha alusta ja uusi päällinen eivät tietenkään olleet samankokoisia, joten vanhan reunaan ompelin kapeat kaitaleet tikkivuorta, jota oli säilössä kaapin perällä.  Annoin alustalle nimeksi "Mukaansa ei mua ottaneet", vaikka laulussa puhutaankin kurkiauroista.
    

Alustan tausta toimi ennen julkisivuna.

Saariselän hiihtomatkalla aloitin pienen virkkaustyön, joka sekin valmistui auringossa.  Virkkasin kaapissa marinoituneesta puuvillalangasta pyöreän liinan, johon otin mallin italialaisesta lehdestä nimeltään Tricot casa.  Lehti on ostettu n. 15 vuotta sitten Sardiniasta, missä tyttäreni osallistuivat kansantanssifestivaaliin. Huh, Sardiniassa oli yhtä tukahduttavaa koko viikon kuin nyt on Suomessa.  Onneksi saimme eilen sadetta, mistä puutarhani kiittää.
    

Virkattu liina nimeltään Anniversario (Vuosipäivä).

Vanhalle virkkauslehdelle löytyi taas käyttöä.

Lämmintä kesää ja marjaisia retkiä metsiin.

Hampurin visiitti.

Hampurin uusin tunnusmerkki: Elbphilharmonie.

Viime viikolla lentää pyrähdimme Hampuriin katsomaan tuota pientä ihmettä, joka teki meistä isovanhempia.  Hellyyttävä poika söi ahnesti, ilmehti unissaankin ja jätti mieleemme unohtumattoman jäljen.  Miten suureksi hän ennättää kasvaakaan, kun tapaamme seuraavan kerran!  Onneksi on olemassa nämä nykyajan yhteydenpitovälineet, kuten skype, joiden avulla voimme seurata pienen ihmisen kehitystä.  -Mikä sattuma, että siskoni pojan perhe sai juuri tyttären: pikkuserkuksilla on ikäeroa vajaa kolme viikkoa.

Kolme sukupolvea käsityksin: mummo, äiti ja lapsi.

Olemme reissanneet Hampurissa lukemattomia kertoja, joten ei ollut suurempaa tarvetta lähteä tutkailemaan nähtävyyksiä.    Kävimme kuitenkin pienellä ajelulla Elbellä ja katsoimme läheltä uusimman Hampurin kuuluisan rakennuksen eli konserttitalon (Elbphilharmonie).

Konserttitalon silhuetti on erikoinen ja kohoaa 110 metrin korkeuteen.

Leijonakuningasta on esitetty tauotta monta vuotta Elben rannalla.

Hampurin satama kertoo tarinaa Hansakaupan ajoilta.

Kävin toki hiplaamassa käsityötarvikkeita.  Askartelukaupoista lempipaikkani on Idee, mutta tällä kertaa en löytänyt sieltä mitään.  Karstadin kangasosastolta mukaan lähti muutamia tilkkutyökankaita ja pätkävärjättyjä tikkauslankoja.  Sitten onnistuin löytämään käsityölehden, joka oli täynnä ihania mekkoja.  Siispä piti vielä ostaa mekkokangas.  Matkalaukkuun mahtui vielä pari askartelulehteä.  Mistähän mahtaa johtua, että lehdet ovat Saksassa edullisempia kuin Suomessa!

   

Materiaalia tilkkutöihin.

Trikoinen mekkokangas ja pätkävärjättyjä tikkauslankoja.

Virikelehtiä.

Kiitos matkaseurasta.

Uran huipulla.

Peitto pikkumiehelle.

Juhannuksen jälkipäivänä sain WhatsAppiin mukavan viestin kauniin kuvan kera: tyttäreni ja vävypoikamme olivat saaneet yöllä poikavauvan ja tehneet minusta ja miehestäni isovanhempia.  Onnenkyyneleistäni ei meinannut tulla loppua.  Parin päivän kuluttua saimme nähdä pienokaisen Skypessä, vaikka hän kyllä nukkui sikeästi äitinsä sylissä. Reilun viikon päästä matkaamme Hampuriin tutustumaan lapsenlapseemme. - Moni on jo kysynyt, mitä olen ommellut pikkumiehelle.  Keväällä valmistin tilkkupeiton, joka sopinee parhaiten köllimisalustaksi.  Peiton ohje oli niin selkeä, että siinä oli kerrottu jopa, mihin suuntaan saumanvarat silitetään.  Näin ommellen liitoskohtiin ei muodostunut paksuja kangaskerroksia.  Taustakankaaksi löysin paikallisesta kangaskaupasta mielestäni kuosiin ja väreihin sopivan kankaan.  Annoin peitolle nimeksi Kleines Eulennest (pieni pöllön pesä).
   

Peiton kulma.

Saumurilla olen ommellut muutamia vaatekappaleita pikkuiselle.  Kasassa on potkupuku, potkuhousut, puolipotkuhousut ja kolmet vaippahousut.  Siinähän ovat lisänä rikka rokassa.
    

Vaatteita noin 70- senttiselle.

Minulle on tullut Suuri käsityölehti yhtäjaksoisesti vuodesta 1983.  Kaikki vuosikerrat ovat tallessa numerojärjestyksessä.  Aloitin niiden katselun puutarhatöiden lomassa.  Alkupään numerot ovat jo hauraita ja niitä joutuu teippaamaan kasaan. Välistä niistä pomppaa esille töitä, joita olen valmistanut.  Haikeita ja niin nostalgisia juttuja.  Toisaalta kasarivaatteet näyttävät hauskoilta leveine hartioineen ja lepakkohihoineen.  Siellä on myös kangaspuissa kudottavia ohjeita, nypläysmalleja jne.  Olen selaamisessa päässyt vuoteen 1988.  Matka jatkuu.
    

Käsityölehtiä vuodelta 1983.

Hyvää alkavaa heinäkuuta!