Äidin syli.

 

College-kankaista ommeltu peitto, Äidin syli.

Kesä alkaa olla jo yli puolen välin ja ompelukone on saanut pienen lepohetken.  Ompelin kuitenkin yhden peiton.  Parikymmentä vuotta sitten kasasin nopeasti peiton, johon käytin collegekankaiden loppuja.  Leikkasin neliöitä, joiden koko on 20cm x 20cm, ja surautin ne saumurilla yhteen.  Silloin materiaalia jäi jäljelle.  Siivotessani keväällä päätin, että nyt nuo materiaalit eivät jää enää komeron täytteeksi.  Leikkelin palat melko nopeasti ja levittelin lattialle.  Kuvioksi muodostui jonkinlainen diagonaali.

 

Yksityiskohta peitosta.

Monet collegekankaat olivat loppuja lasten vaatteista, joten nimeksi valitsin Äidin syli.  Taustakankaaksi valitsin Finlaysonin pitkään marinoituneen raitakankaan.  Tikkasin laiskasti palojen yhdyssaumoja pitkin.

Kantarellihattuja.

Kesällä on paljon tapahtumia ja näyttelyitä.  Kävimme katsomassa Iisalmessa näyttelytila Huvituksessa kolmen eri taiteilijan teoksia.  Näyttelyn nimi oli Metsän syli.   Eniten minua puhuttelivat keramiikkatyöt, joissa tekijä oli osannut  kertoa hauskalla tavalla, millaisia ihmeitä metsät ovat täynnä, kunhan vain osaamme nähdä niitä mielikuvituksen siivin: kantarellihattuja jne.

 

Taikametsää.

Vanamonkukkia kasvaa korvissa.

Täne kesänä metsämarjasato on ollut ylen runsas.  En malttaisi millään pysyä poissa vadelmapuskista ja mustikkametsästä.  Marjojen laatu on erinomainen.  Kävin metsämarjojen apajilla myös Hampurista tulleiden lastenlasten kanssa.   Nyt vain odottelen vielä sienien ilmestymistä metsän kätköihin.

Herkullisia vadelmia.

 

Pakastin alkaa täyttyä.

Kävimme lastenlasten kanssa yhdessä kotieläinpihassa.  Siellä taapersi monenlaisia eläimiä, joita pääsi melkein silittämään.

Mars, mars!

Marjastusaikaa.

 

Huopanankosken maisemia.

Kylläpä aika kuluu nopeasti helteelläkin.  Meidän lämpömittariin jäi korkeimmaksi lukemaksi +33.2 C-astetta.  Kolmen viikon helleputken aikana yritin tehdä töitä varhain aamulla.  Iltamyöhäksi jäi kasvien kasteleminen, jopa perunamaa tarvitsi kasteluvettä.  Aikaisemmista hellekesistä muistin, että vadelmat pitää kerätä heti, kun ne alkavat kypsyä, sillä loput raakileet kuivuvat oksiinsa.  Niin kävi nytkin.  Jaksoin poimia 9 litraa vadelmia.

 

Vadelmasatoa.

Mustikoita löytyy edelleen.  Keräsin niitä suolta, missä ne olivat isoja ja maukkaita.   Pakastimessa on yli 20 litraa ja aion poimia lisää.  Vein niitä mukanani myös Raumalle, missä tapasimme kaikki lapsemme ja lapsenlapsemme.  Kahden vanhimman (7v ja 3v) kanssa leivoimme pellillisen mustikkapiirakkaa, koska Hampurin pojille se on herkkua.

 

Mustikkasatoa.

Tulomatkalla poikkesimme Huopanankoskella, missä Juhani Aho kalasti ja osallistui myös kalojen jalostukseen.  

 

Huopanankoski.

Minulla on elo- ja syyskuuta varten hirvikärpästakki, mutta se on kyllä huonosti suunniteltu.  Niinpä EK:sta löytyi sopivaa verkkoa ja ompelin itse hirvikärpästakin.  Leikkasin takin anorakin kaavalla ja huppuosan vetoketjuineen suunnittelin kokeilemalla.   Kangas on popliinia.  Saa nähdä, onko tuotesuunnittelu onnistunut.

 

Hirvkärpästakki.

En pidä hirvikärpäsistä.

Eipä uskoisi, että helteellä  jaksaa neuloa, mutta niinpä uutisia katsoessa (lue:kuunnellessa) syntyi kapea kaulaliina, jollaisia alkoi ilmestyä lehtiin viime talvena.  Lanka on merinovillan ja silkin sekoitusta, ja mallin löysin Novitan neulelehdestä (4/2024).  Mallin nimi on München-huivi ja se koostuu pitsistä ja palmikoista.  Lanka loppui hieman kesken, joten huivin päät ovat erilaiset.  Neule on niin kapea, että sain sen tehdyksi sukkapuikoilla.

Helleneule.

Lämmin sää jatkuu, mutta ei onneksi liian kuumana.  Jospa sade saisi myös sienet nousemaan maan pinnalle. Kasvihuoneessa parhaiten ovat kasvneet paprikat.

Herkkupaprikoita.