Kankaita.

Kiva panelikangas matkalta.

 Mikäs reissu olisikaan, ellei määränpäästä löytyisi kangaskauppaa.  Tällä kertaa Puerto de la Cruzin opas osasi neuvoa kangaskaupan (usein oppailla ei ei ole hajuakaan käsityötarvikeliikkeistä!).  Aikani hypisteltyäni kankaita päädyin ostamaan neljä tilkkutöihin sopivaa kangasta ja yhden asustekankaan, jonka lopullista kohdetta en ole vielä päättänyt.  Yhden kankaan valintaperuste oli siinä esiintyvät käsityötarvikkeet, toisessa oli kivoja paneeleja.

    

Lisää materiaalia tilkkuiluun.

Asustekangas.

Monessa lähteessä on esitelty koreja, jotka on ommeltu päällystetystä lippunarusta.  Niinpä minäkin ajattelin poistavani varastosta poppanakuteiden loput, mutta kapean kuteen pyörittäminen narun ympäri oli niiiiiin hidasta, että vaihdoin sen jämäkangassuikaleisiin.  Ompelin sitten päällystetystä narusta siksakilla pyöreän maton, johon kudetta mutkittelemalla sain pitsipintaa.  Saksalaislehdessä vastaavia mattoja ja koreja oli ommeltu päällystämättömästä puuvillanarusta ja niihin oli saatu värikkyyttä käyttämällä kirkkaanvärisiä tikkauslankoja.  Aika työläs systeemi, mutta tulipahan kokeilluksi tämäkin.
   

Matto lippunarusta.

Eräs Suuri käsityö -lehden sivu on ollut pitkään auki tietystä kohdasta: siinä on virkattu heijastinlangasta pöllö.  Nyt voin sulkea tuon lehden, sillä pöllö on valmis.  Työ sinänsä on pieni, mutta heijastinlanka on jäykkää materiaalia virkattavaksi.  Pöllö päätynee johonkin laukkuun turvakoristeeksi.
   

Heijastava pöllö.

Hyvää ja rauhallista pääsiäisaikaa kaikille!

Muuttolinnut.

Jooga-alusta.

 Kokeiluni ommella lentäviä hanhia pikatekniikalla on nyt valmis.  Päällystin sillä jooga-alustani, jonka paremman puolen käänsin nyt alapuolelle.  Sitä ennen tikattu peiton kappale toimi lasteni pötköttelyalustana (n. 30 vuotta sitten).  Monta vuotta tikkialusta odotti kaapissa, kunnes keksin käyttää sitä joogamaton päällä pehmusteena.  Kyseessä on siis kierrätystuote ihan nostalgisessa mielessä.  Vanha alusta ja uusi päällinen eivät tietenkään olleet samankokoisia, joten vanhan reunaan ompelin kapeat kaitaleet tikkivuorta, jota oli säilössä kaapin perällä.  Annoin alustalle nimeksi "Mukaansa ei mua ottaneet", vaikka laulussa puhutaankin kurkiauroista.
    

Alustan tausta toimi ennen julkisivuna.

Saariselän hiihtomatkalla aloitin pienen virkkaustyön, joka sekin valmistui auringossa.  Virkkasin kaapissa marinoituneesta puuvillalangasta pyöreän liinan, johon otin mallin italialaisesta lehdestä nimeltään Tricot casa.  Lehti on ostettu n. 15 vuotta sitten Sardiniasta, missä tyttäreni osallistuivat kansantanssifestivaaliin. Huh, Sardiniassa oli yhtä tukahduttavaa koko viikon kuin nyt on Suomessa.  Onneksi saimme eilen sadetta, mistä puutarhani kiittää.
    

Virkattu liina nimeltään Anniversario (Vuosipäivä).

Vanhalle virkkauslehdelle löytyi taas käyttöä.

Lämmintä kesää ja marjaisia retkiä metsiin.

Isoäidin neliöitä.

Viime keväänä kasviväreillä värjätyt langat ovat odottaneet vuoroaan.  Aloitin virkkaustyön, johon näin mallin Pinterestistä.  Rakenne on muunnelma isoäidin neliöstä, missä on kukka-aloitus. Sen paikka ei ole neliön keskellä, vaan reunassa.  En vielä tiedä, moneenko neliöön langat riittävät.  Mietin lappujen valmistuttuani, mitä niistä voisi kasata.

Erilaisia isoäidin neliöitä.

Italiankielisestä La mia Moda -lehdestä löytyy aina vain kivoja malleja ommeltavaksi.  Lapin reisulla piipahdin Oulun EK:ssa, mistä mukaan lähti puuvillaneulos.  Siitä syntyi väljä neulosjakku, joka oli helppo ommella, koska neulos on ohutta eikä veny paljoa.  Reunojen huolitteluun en siis tarvinnut eri kaitaleita.

Kaulus avoinna..

...kaulus suljettuna.

Kietaisujakku takaa.

Puolukkareissulla puolukat olivat harvassa ja osa oli hyvin pieniä, mutta sain samalla ihailla paikallista maaruskaa. Toki puolukoita kertyi neljäs sangollinen.  Lisäksi minua ovat työllistäneet omenat, joista on kasvanut kohtuullisen hyvä sato.  Tuoremehun lisäksi kellarin hyllyjä täyttävät höyrymehut sekä omena- ja omena-puolukkahillo.

Ruskan värejä.

Lapin matkalla poikesimme Pellossa Vihreälle keitaalle syömään.  Samalla tutkailin tietysti Pentikin myymälän.  Sieltä löytyi puolen hinnan kankaita.  Ostin Lupiinikuosia keittiöön verhokapoiksi ja vahakangasta pöytäliinaksi.  Kummasti ne vain piristävät värikylläisyydellään.

Lupiinikuosia keittiössä.

Hyvää lokakuuta!

Kirjontaa ja maalausta.

Kirjottu unikko.

Huh, millaisia urakoita ihminen kuvittelee tekevänsä.  Kun muutamia vuosia sitten kävimme Madeiralla, innostuin ostamaan Funchalin kauppahallista kirjottavan pöytäliinan.  Myyjällä ei edes ollut meidän pitkälle pöydälle sopivaa liinaa, mutta kerrottuani pöydän mitat hän lupasi valmistaa pohjan kahdessa päivässä.  Niinpä minä tunnollisesti hain valmiiksi piirretyn liinan parin päivän kuluttua.  Kotona sitten kaivoin muliinilangat esille ja ryhdyin ompelemaan unikon kukkia.  No, eiväthän minun hartian seutu ja silmät tykkää moisesta työstä.  Onneksi olin aloittanut kirjonnan nurkassa olevasta kukasta.  Totesin, että minun kirjontanopeudella ikä ei riittäisi kaikkien kukkien ompeluun.  Niinpä saatuani kaikissa neljässä kulmassa olevat unikot kasaan päätin maalata loput kukkaset.  Käytin pientä ja jäykkää sivellintä, maalina Emo-tuotteen painopasta, jota sävytin pigmenteillä.  Piti olla tarkkana, että maalia ei tipu kankaalle.  Myös värin leviämisen estämiseksi käytin tosi pieniä määriä väriä kerrallaan.  Viimeistelin maalaukset tekstiilitusseilla. 
    

Maalattu unikko.

Pöytäliinaan mahtuu monta unikon kukkaa.

Sitten laitoin liinan pesukoneeseen sinisen piirrosvärin poistamiseksi.  Voihan vietävä: väri pysyi liinassa.  Parin päivän kuluttua hankasin väriä pois sappisaippualla ja liotin saippualiuoksessa, mutta sininen väri on edelleen kankaassa, ehkä hieman haalistuneena.  Osaisikohan kukaan neuvoa, miten kaikki sininen lähtee pois?
    

Merinovilla lämmittää.

Minulla on vielä lankoja varastossa. Kaivelin joulun jälkeen esiin pussin, jossa on Novitan Merinovillaista lankaa.  Olen neulonut siitä esikoiselle puseron noin 15 vuotta sitten.  Tällä kertaa minulla oli valmiina mallikin, jostain vanhasta Novitan lehdestä huivikauluksinen villatakki.  Pienin muutoksin sain osat valmiiksi, kasasin sen ja koristelin virkatuin kukkasin.  Näihin malli löytyi kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa.  En tiedä, onko tuo kaksirivinapitus neppareilla kätevä, en vain jaksanut ruveta laskemaan napinläpien paikkoja.  Kevättä kohti on kuitenkin mukava lähteä vaalentamaan värikarttaa.  Hienoja ulkoilusäitä on ollut mukavasti.

Hyviä hiihtokelejä.  Ja kiitos kommenteista!

Alkusyksyn kukkasia.

Punertava auringonkukka.

 Kesän päätteeksi saimme nauttia kahden viikon poutajaksosta. Ihanaa. Kaikki kasvit näyttivät nauttivan auringonpaisteesta. Kyllä valohoito teki hyvää myös ihmisille. Pihavahtina meillä on risukoira, lahjaksi saatu. Joka kesä se on saanut selkäänsä erilaiset kukat, tänä vuonna oli vuorossa samettiruusu. Siemenestä kasvattamani auringonkukat ehtivät vihdoin kukintavaiheeseen. Osa niistä on punakukkaisia. Jalo ritarinkannus lopetti jo kukintansa, mutta auringossa siihen ilmestyi pieni kukkavana. Silkkikukat loistavat myös auringon paisteessa. 

Silkkikukkia.

Pihamme vahtikoira.

Jalo ritarinkannus.

Alkukesästä kaivoin esille "mökkikäsityön" eli olin joskus aloittanut  pitsijakun virkkaamisen puuvillalangasta. Tänä kesänä se "tekele" valmistui. Malli muokkautui ajan kanssa eli virkkasin, mitä kulloinkin mieleen juolahti. Kaapista löytyivät sopivat napitkin. Napinläpinä toimivat pitsin lenkit.

Mökkikäsityö.

Suuret kiitokset kommenteista!