Kanzashikukkia

Minä en sinua unohda,

kaiken lämpöni tahtoisin antaa, 

ja silloin kun luoksesi yllä en,

saakoon enkelit sinua kantaa.

Näillä Anna-Maija Kaskisen säkeillä saattelin ystäväni viimeiselle matkalle. Siunaustilaisuus oli liikuttavan koskettava ortodoksisin menoin. Sairaus oli kutistanut ystäväni vielä viime tapaamisesta hauraaksi ja hennoksi. Hyvää matkaa ja kiitos ystävyydestä.

Hiuskukka.

Sain reilu vuosi sitten vanhemmalta tyttäreltäni joululahjaksi kirjan, missä neuvotaan kanzashikukkien tekemistä. Japanissa niitä käytetään kimonon koristeina sekä asuissa että hiuksissa. Niiden ompelu on melkein päässyt unohtumaan, mutta kirjan tekijä Diane Gilleland on elvyttänyt tätä vanhaa perinnettä. Kirjassa on ohjeet kolmeen erilaiseen taiteltuun kukan terälehteen. Näistä sitten voi koota kukkasia, voi vaihdella kokoa, lukumäärää, kankaan laatua jne. Kaikissa on lähtökohtana kangasneliö, koko esim. 7cmx7cm. Aluksi on helpointa käyttää ohutta puuvillaa. Taitteet painellaan sormin.

Japanilaisten kukkien taitteluun voi tutustua tämän kirjan avulla.

Taitteluohjeita.

Tässä taitteluohje yhteen terälehteen. Ylärivin taittelut näkyvät kuvasta. Alarivin 1. kuvassa työ on käännetty nurin päin ja 3. kuvassa takaisin oikein päin. Taite kiinnnitetään väliaikaisesti nuppineulalla. Ylimääräinen kangas leikataan pois (ratkojan kärjen kohdalta). Valmiiden terälehtien läpi ommellaan luja lanka suunnilleen nuppineulojen kohdalta, tasoitellaan lehdet ja kiinnitetään toisiinsa kukan nurjalta puolelta. Kiinnityksen voi varmistaa kuumaliimalla tai lisäämällä kankaasta leikatun ympyrän nurjalle puolelle.  Oikealle puolelle keskelle ommellaan nappi tai helmi. Kukan taakse voi laittaa hiusklipsin tai koruneulan.

Kukan terälehtien läpi ommellaan lanka...

... ja kiristetään ympyräksi.

Napilla voi peittää liitoksen.

Osa kukista on taiteltu kahdesta eri kankaasta.

Ompelin muiden blogien innoittamana tilkkupussukan, jonka koristelin näillä kukkasilla. Muut kukat olen ommellut aikaisemmin. Samalla periaatteella voi ommella muutakin, esim. perhosen. Kahdesta terälehdestä muodostuu sydän.

Kukkasin koristeltu tilkkupussukka.

Barbiet esittelevät kanzashikukkia: vasemmalla kukasta riippuu putous, oikeanpuoleinen on taiteltu keinosilkistä.

Käyttäen erikokoisia tilkkuja muodostuu perhonen, jonka vartalon olen muokannut rautalangasta ja puuhelmistä.

Pussukoita, syksyn satoa ja ensi lumi

Syyskuu alkaa huveta nopeasti. Hyvää, kaunista ja kuivaa säätä on riittänyt monta viikkoa. Toissa päivänä alkoi syystuuli ulvoa nurkissa ja pientä lumihiutaletta viuhui ilmassa vaakasuoraan. Aluksi lumi suli, koska maa oli lämmin, mutta vähitellen lunta alkoi kertyä mm. ruohikkoon. Tuntui hassulta kaivella perunoita kasvimaalta lumen seasta, maa ei toki ollut jäässä. Omenapuissa oli runsas sato, sitä on vieläkin jäljellä, vaikka olen kovasti säilönyt omenamehua ja -sosetta. Sain aika kivaa mehua ja sosetta, kun laitoin omenien joukkoon marja-aronian marjoja. Omenan kalpea väri sai kauniin punaisen hehkun.

Metsästä löytyi runsaasti karvarouskuja.

Puutarhan omenasatoa.

 Perunoita lumen keskellä.

Krysanteemi varmaan kummastelee lumikuorrutusta.

Suuressa käsityölehdessä (3/2014) oli ohje ranskalaisen Carvenin muotitalon suunnittelemaan pussikassiin. Ensin valmistin yhden sinisen pussukan ja sitten toisen vanhasta kukkahameesta.

Tämä pussukka löytänee paikkansa tyttäreni luota, samoin kuvassa oleva kanzashikukkanen, joita esittelen joskus lisää.

Kaksi pussukkaa.

Joogatunneilla tarvitaan joskus tyynyä. Niinpä ajattelin valmistaa sellaisen ja ihan omannäköisen. Kaapissa odotti läjä Marimekon tilkkuja, osa aika pieniäkin. Leikkasin niistä suikaleita, ei mitenkään tasalevyisiä, vaan käytin kaikki hukkapalat. Ompelin suikaleet yhteen, sitten leikkasin poikki raitojen, järjestelin uudelleen ja taas suikaleet yhteen. Laitoin tyynynpäälliseen vetoketjun pesua varten ja ompelin sisätyynyn erikseen. Tyyny oli jo illalla käytössä.

Leikatut kangassuikaleet...

...ommeltuna ja tikattuna.

Valmis tyyny.