Lapin lumoissa.

 

Inarijärvi.

Viime viikko vierähti ajelemassa pitkin tätä kaunista Pohjois-Suomea.  Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Rovaniemi, missä kävimme tutustumassa Arktikumiin.  Talo on samalla paitsi tiedekeskus myös museo, jossa pääsee näkemään pohjoista luontoa, kulttuuria ja historiaa.  Kiertelimme pari tuntia katsellen ja välillä esityksiä kuunnellen arktisen alueen elämästä.  Minua kiinnostivat erityisesti kapioarkut ja niihin liittyvät tarinat.  Moni kapioarkun omistajista näytti olleen nimeltään Kaisa.  Samalla kerrottiin siitä, miten luonnosta saatiin värejä arkkujen maalaamiseen.

Yksi monista upeista kapioarkuista.

 

Poikkesimme myös Tankavaaran kultamuseossa.  Karut olosuhteet ovat olleet kullan etsijöillä. 

Museokauppa.

Vieläkö löytyisi kultahippuja!

Matka jatkui Saariselälle, missä olemme olleet vain talvella.  Halusimme nähdä samoja paikkoja ilman lunta.  Niinpä lähdimme Suomen ladun tuvalta kiipeämään  kohti Kiilopään huippua; matkaa oli vain 1,9 kilometriä.  Huh, miten pitkä matka, koko ajan nousua.  Välistä näytti aina siltä, että kohta olisimme perillä, mutta nyppylän takaa matka vain jatkui.  Emme luovuttaneet, joten olimme reilusti puurajan yläpuolella ja vihdoin perillä.  Karu ja tuulinen huippu, josta näkyi joka suuntaan.  Edellisen viikon runsas sade oli haalistanut ruskan värit.  

Karu Kiilopää.

Loputon nousu.

Kiilopäältä näkee kauas.

Alastulomatkalla näimme riekkoparven, joka oli melko kesy.  Ilmeisesti eläimet ovat tottuneet ihmisiin, muutkin kuin kuukkelit.  Poroja näimme paikoitellen tien varrella, mutta ne olivat hyvin rauhallisesti paikoillaaan.

 

Piilokuva: etsi kaksi riekkoa maastosta.

Vaelsimme Aurora-polun.

Kaunispää.

Matkan puolivälissä kävimme nauttimassa saunan löylyistä kylpylässä, sitten jatkoimme ajoa kohti Ivaloa ja Inaria.  Siellä poikkesimme Siida-museoon, missä oli näyttely saamelaiskultturista ja pohjoisen luonnosta. Tietysti ihastelin saamelaisten taitavasti tehtyjä käsitöitä.  Kansallispuvut ovat ikonisia, mutta esillä oli myös erilaisia pukuja.  Runsasväriset paulavyöt olivat upeita, samoin poronnahkaiset esineet ja asusteet.  Inarijärvi oli tyyni ilta-auringossa.

Värikylläisiä paulavöitä.

Saamelaisten juhla-asuja.

Inarijärveä.

Ajelimme pikkuteitä pitkin kohti Kittilää, joka tuntui olevan loputtoman kaukana.  Taakse jäivät Sirkka ja Levi.  Kuvittelimme yöpyvämme Kemissä, missä ajoimme satamaan. Kuinka ollakaan, paikan ohi kulki nuorison ajorallireitti.  Iltapimeässä vaihdoimme yöpaikkaa ja pysähdyimme Simossa.

Maaruskaa.

Siitä olikin mukava ajella Oulun kautta koti kohti.  Matkaa kertyi 1575 kilometriä, mutta etäisyydet Lapissa ovat suuria.  Paras ruska oli Rovaniemen korkeudella. Nyt kelpaa katsella matkalla näpättyjä kuvia.

Hyvää ruska-aikaa!

Itä-Suomessa.

 

Näkymä Kolilta kaakkoon.

Päätimme pistäytyä Kolilla, koska edellisestä käynnistä oli kulunut jo vuosikymmeniä.  Ajelimme ensin Juukaan, missä parkkeerasimme matkailuauton vierasvenesatamaan.  Paikan valinta oli onnistunut.  Ainoa haitta kai oli se, että yö oli koko seudun kylmin.  

 

Juuka ja vierasvenesatama.

Juuasta matka Kolille on lyhyt, joten olimme siellä heti aamutuimaan.  Emme toki olleet ainoat, sillä luonnossa liikkujia oli paljon.  Nousimme hissillä hotellitasanteelle, missä pistäydyimme Luontokeskuksessa.  Sen jälkeen patikoimme Kolin laella: Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli piti kokea.  Kyllä siellä tuntee itsensä pieneksi, kun seisoo reilusti puiden latvojen yläpuolella.  Lisäksi jääkauden jättämät jäljet puhuttelevat vielä kahden miljardin vuoden jälkeen.

Ehkä ei se kaikkein kuvatuin petäjä Kolilla.

 

Parin tunnin patikoinnin jälkeen palasimme autolle, missä päiväkahvit maistuivat.  Lähdimme ajelemaan kohti Joensuuta, missä kävin tietysti parissa kangaskaupassa.  Kangasliike Artex löytyi ihan Googlen opastamana, vaikka uskalsin epäillä, onko siellä mitään kangaskauppaa.  Olipa mukava kokemus.  Kauppa oli hyvin pieni, mutta se oli lattiasta kattoon asti kankaita, lankoja ja muita käsityötarvikkeita.  Ja asiakkaita näytti riittävän, sillä siellä tehdään myös korjausompelua.  Itse ostin kivan värisiä lakanakankaita tilkkutöihin.  Vielä kerkesin piipahtaa myös EK:ssa. 

 Kierreltyämme torin ympäristössä etsimme uutta puskaparkkia, jollainen löytyi raviradan parkkipaikalta.  Aamu valkeni edellistä lämpimämpänä ja suunnistimme uudelleen torille.  Joensuun torielämä oli mukavan vilkasta.

Matka jatkui Ylämyllylle, missä poikkesimme Wanhaan automuseoon.  Saimme siellä hyvän  ja henkilökohtaisen opastuksen.

Automuseon helmi eli Opel, joka on Joensuun ensimmäinen auto.

Näkymä Kermankoskelta.

Seuraava kohteemme oli Valamon luostari.  Alue on viehättävä kokonaisuus: kirkko, ravintola, myymälä, kurssihuone ja asuntola sekä lampaat. Mukaan tarttui valkosipulisäilykkeitä, posliinilintu ja teepakkaus.  Kävimme myös sytyttämässä kirkossa tuohuksen appiukon muistolle lämpimin ajatuksin.

Valamon kirkko sisältä...

... ja ulkoa.

Luostarin portti.

Reissussa ei saa olla kiire, joten lähdimme ajelemaan pikkutietä länteen.  Monenkymmenen kilometrin jälkeen saavuimme Puutossalmen lossille.  Niitäkin näkee enää harvoin.  Google ei edes yrittänyt opastaa meitä lossille, vaan tarjosi reittiä Kuopion pohjoispuolelta.  

Pian pääsemme lossin kyytiin.

Veden päällä: opasteet pois ajettaessa.

Mielenkiintoinen matka, myös sää oli sateeton.

Elokuu meni jo.

 

Paratiisinkuningas.

Olipas kiireinen elokuu: mustikoiden ja vadelmien keruuta, viinimarjojen mehustamista, kantarellien, vaaleiden orakkaiden ja mustatorvisienien siivoamista.  Toki pidän kaikista noista puuhista, mutta aika tahtoo loppua kesken.  Siksipä elokuun peitto uhkasi jäädä tekemättä.  Valitsin jemmalaatikosta kookkaan paneelin, jossa komeilee riikinkukko.  Pohdin, millaista kehystä olisi nopea ommella ja päädyin blokkiin nimeltään Oikeustalon portaat.  

Oikeustalon portaat.

 

Keskusneliöiksi valitsin tummansinisen kankaan loppua, tai oikeastaan siihen upposi kahden kankaan loput.  Rakensin rappusia sinisistä ja vihreistä kankaista.  Koska suuressa paneelissa oli runsaasti ruskeaa, halusin kehystää blokit ruskeilla kaitaleilla.  Varastossani ei ollut riittävästi ruskeaa, joten sitä piti käydä ostamassa.  Onnekseni olemme saaneet kaupunkiimme kangaskaupan - toivon sinne paljon kävijöitä.  

Peiton etupuoli.

 

Välivanun kokosin edellisten töiden jämistä; niitä tarvittiinkin monta kaitaletta.  Taustakankaassa toistuu myös Oikeustalon portaiden teema.  Piilotin siihen myös kaksi ylimääräistä blokkia.  Enpä muista koonneeni taustakappaletta noin monesta osasta.  Annoin peitolle nimeksi Paratiisin kuningas.

Taustakappale koostuu monesta osasta.

 Tikkasin peiton ommeljuovia pitkin, kuten minulle opetettiin noin 40 vuotta sitten.  Silloin sanottiin, että vain käsintikkaus saa jäädä näkyviin.  Kyynärpääni eivät salli minun tikata käsin; onneksi nykyään koneommel hyväksytään. Annetaan kaikkien kukkien kukkia tikkaustenkin osalta. Jokainen tekee sitä, mihin pystyy.  Riikinkukon tikkasin vapaalla tikkauksella linnun muotoa jäljitellen.

Kiitos kommenteista!