Jälleen reissussa.

 

Muisti.

Teimme taas pienen matkan kotimaassa, nimittäin mieheni veli täytti 70 vuotta.  Menomatkalla poikkesimme  Mikkelissä Sodan ja rauhan keskuksessa eli Muistissa.  Esitteessä kerrotaan Muistin tavoitteet:  paikka, joka muistaa, miten sodat syttyvät

                                                     miltä sota tuntuu ihmisestä

                                                     miten sodat lopetetaan

                                                     miten ylläpidetään rauhaa

                                johon muistot tallennetaan. 

Miten ajankohtaisia asioita tämän päivän ihmiselle.  Voit astua virtuaalimaailmaan jonkun henkilön tarinaan, käydä sotatantereella ja tutustua naisten toimintaan sata-aikana.  Koskettavaa.

 

Kulkeeko tieto kallion läpi?

Päämajamuseo.

Perillä Loviisassa olimme läsnä lankoni taidenäyttelyn avajaisissa, johon hän oli valmistanut keraamisen kuppikakun.  Siitä sai valita mieleisensä kupin, josta nautittiin kahvi ja kupin sai viedä kotiin (kunhan ei vienyt ulos puhdasta kuppia!).  Kävijöitä kertyi n. 150.

Taiteilijan näkemys kuppikakusta.

Toisena päivänä kokoonnuimme suvun kesken juhlimaan päivänsankaria.  Lahjaksi veimme ompelemani tilkkupeiton Pikkutontun päikkärit.

Torkkupeitto 70-vuotiaalle.

Kotimatkalla poikkesimme kahville ja tankkauspaikalla sattui olemaan Marimekon myymälä.  Pengoin tietysti palalaarin, jossa oli pellavaisia paloja.  Ostin niitä kaksi, maksoivat n. 10€ yhteeensä.  Ompelin molemmista kassin.  Musta-valkoinen on yksinkertainen kauppakassi, punainen Unikko-kassi pääsee jumppakassiksi.  Ompelin siihen kovikekankaan ja vuorin (kaksi taskua).

 

Kauppakassi ja resurssista pussukka.

Koska punaista pellavaa oli vielä jäljellä, muokkasin siitä kampauspöydän tuoliin päällisen.  Laitoin väliin paksuhkoa vanua ja tikkasin toisen unikon kukan.  Päällinen solmitaan kiinni tuolin jalkoihin.  

           

Sisältä pilkottaa vuori.

Suuri unikko.

Tuolin päällisessä on kaksi unikkoa.

                      

Marimekkoa.

 

Ehkä sinullekin tuttuja Marimekon kankaita.

Olen aina silloin tällöin ommellut jonkin vaatteen Marimekon kankaista, joten ko. tilkkuja on kertynyt kaappiin.  Päätin edes vähentää niitä ja leikkasin niistä 7cmx7cm:n neliöitä - vain punasävyisistä.  Yhdistäväksi kankaaksi valkoitui tumma, violetti kangas, josta leikkelin yhtä monta neliötä.  Ilman mitään suunnitelmaa ompelin tilkuista pinnan, jossa vuorottelevat punaiset ja violetit neliöt.  Suorakulmion päihin ompelin vielä muutaman kaitaleen jäljellä olevista kankaista.

 

Tikkaus vielä kesken.

Taustakangas on yksiväristä violettia.  Koska ajattelin tuotteen pöytäliinaksi, en laittanut väliin vanua, vaan käytetyn satiiniverhon lopun.  Tikkaustakaan en suunnitellut, vaan aloin ommella ruutujen kulmista kulmiin.   

 

Valmis liina.

Ompelin hiljattain myös suurempia Marimekon kankaita pois nurkista kuljeksimasta.  Lainasin kirjan, jossa on japanilaisia vaatemalleja.  Minua miellytti takkimekko, jossa on poikkileikkaus lantiolla ja siinä loiva poimutus.  Kaavan piirtäminen oli työlästä, koska samaan kaavaan oli ympätty monen mallin osia.  Ompeluohjeet kyllä olivat selkeät.

Mustia ja punaisia unikkoja.

Käytin mekkoon kahta Unikkokangasta, mustaa ja punaista.  Sain leikatuksi osat, osittain jatkamalla niitä tilkkuillen.  Ensimmäinen mielikuvani oli asettaa punainen yläosaan, mutta se ei oikein toiminut.  Napit ovat omasta varastosta, ihan perusnapit.  Malliin olisi kuulunut vielä laskostettu kaitale poikkisauman päälle, mutta eivät kankaat riittäneet. Lisäsin mekkoon taskut sivusaumaan.  Ihan reilu takkimekko siitä syntyi. 

Taskut sivusaumoissa.

 

Mekko takaa.

Neulosta ja kangasta.

 

Joulunpunaiset uunikintaat.

Entiset uunikintaat olivat tulleet tiensä päähän: kankaat olivat repeytyneet ja vanu sisällä oli hiutunut niin ohueksi, että kädet olivat aina lähellä palamista.  Niinpä kaivoin esille kintaan kaavan, joka on peräisin tekstiilityön opettajagolleegalta (kiitos Lahteen).  Päälliskankaana käytin Marimekon Rautasänkykuosia, jota olin ostanut n. puolen metrin suikaleena edullisesti.  Sisäpuolen ompelin ruudullisesta hamekankaan lopusta.  Kämmenosan vanu on kaksinkertainen.

Mekko pitkien hihojen kera...

 Ateljeen pussissa minua odotti yksi Kaino-neuleen neulospala, luomupuuvillainen, peura-aiheinen, lokakuussa ostettu.  Oikeastaan paloja oli kolme eli miehusta ja kaksi hihapalaa.  Leikkasin mekon A-linjaiseksi entisen puseron kaavan avulla.  Hihapalat ovat 3/4-mittaiset.  Tällainen vilukissa tykkää pitkistä hihoista, joten ompelin jämäpaloista irralliset ranteenlämmittimet.  Ehkä kiinnitän ne myöhemmin hihoihin.  Toisaalta ne on kätevä ottaa pois esim. tiskauksen ajaksi.  Mekko on supermukava päällä.

... ja vasen käsi lyhemmällä hihalla.

Antoisaa ja lupsakkaa ompeluvuotta kaikille!  Minulla on jo leikattuna ja pääosin ommeltuna yli 800 tilkkua.

Kesävaatteita.

Marimekon Lumimarjaa.

Kaapissa näkyy olevan aina jemmakankaita.  Hiljattain kaivoin sieltä esille Marimekon Lumimarjakankaan.  Se on minun lempikuosejani siitä syystä, että siinä olevat kuviot ovat pieniä, jolloin niitä on helpompi käsitellä kuin isoja kuvioita.  Siivotessani kaavalaatikkoa käteen osui kotelomekon kaava, joten vältyin kaavan piirtämiseltä ja pääsin suoraan kankaan kimppuun.

   

Matjat pinkillä pohjalla.

    Lisäsin sivusaumoihin taskut, koska ne lisäävät käyttömukavuutta.  Samalla sovelsin edellisessä mekossa käyttämääni kikkaa eli asettelin vetoketjun sivusaumaan siten, että ketju avautuu hihansuuhun asti.  Helpottaa kummasti pukemista.

Vetoketjun asettelu.

Ennätin myös ostaa sortsikankaan.  Ompelin valmiiksi, vaikka hellekausi jo loppuikin.  Materiaali on viskoosipellavaa.  Jospa vielä saisimme jonkin lämpimän päivän, vaikka tosiasiassa jaksan puuhastella viileässä paremmin kuin helteessä.

   

Sortsit helteeseen.

Käsillätekemisen iloa kaikille!

Marimekkokuosia ylle.

Mekko Marikuosista.

Ostin vuosi sitten Seinäjoen tangomarkkinoille mennessämme Kyyjärven Paletti-ostoskeskuksen Marimekon myymälästä kankaan, jonka ompelin nyt mekoksi. (Tänä vuonna ei tangomarkkinoita eikä muitakaan tanssitapahtumia järjestetä! Harmi!) Valtiovarainministeri Katri Kulmunilla olen nähnyt mekon, joka on samaa kuosia.  Mietin mallia pitkään.  Lopulta sopiva löytyi Diana Moda -lehdestä, nyt espanjankielisestä.  Piti taas olla tarkkana kokonumeron kanssa, että piirrän oikean koon. (Italiassa kokonumerointi on erilainen kuin meillä.)

   

Alkuperäinen malli.

Lehden malli oli ommeltu trikoosta, joten siinä ei ollut vetoketjua.  Minä lisäsin omaani sellaisen ja laitoin sen sivusaumaan siten, että vasen hiha ja sivusauma vyötärön alapuolelle aukeavat.  Mieheni mielestä se oli hassu ratkaisu, mutta tämän ikäisenkin pitää pystyä pukeutumaan itsenäisesti.  Harmi vain, että ei ole oikein tilaisuuksia uusien mekkojen pitämiseen. - Joo, kangaskaapissa odottaa toinenkin Marimekon kangas.

  

Kaula-aukkoa kehystää edessä poimutelma.

Taskut lisäävät käyttömukavuutta.

Tanssiva tikki kaipaa tietty tanssillista liikuntaa.  Niinpä pyysinkin äitienpäivälahjaksi tunnin sukkatansseja kotona.  Toiveeni toteutettiin!  Kiitos!

Mitä mahtaa löytyä paketeista...

Vuoden mittaan kaappiin on kertynyt ommeltuja, neulottuja ja muuten askarreltuja töitä, jotka nyt päätyivät lahjapakettien sisuksiin.  Tällä kertaa muistin kuvata ne ennen paketointia.

 

Patalappuja tarvitaan aina.

Lapsenlapsi saa babymerinovillasta neulotun asun.

Jospa pikkuveijaria nukuttaisi mummon ompelemassa yöpuvussa.

Tyttärille Marimekon trikoopaloista sommitellut t-paidat.

Näistä kukkaroista osa jää vielä jemmaan.

Ostoskasseja.

Keittiöön punasävyinen essu.

Sinisen ystävän essu.

Passikoteloita jälkikasvulle.

Trikoomekko siskolleni.

Rauhallista joulunaikaa ja käsitöiden värittämää uutta vuotta!

Korjausompelua.

Ennen Maltan matkaa ompelin itselleni hameen.  Viime kesästä asti kaapissa marinoitunut kangas on Marimekon Rautasänkykuosia.  Ostin sen ostoskeskus Paletista, missä sitä myytiin jämäkankaana eli rullassa oli neljä 40 cm:n levyistä ja parin metrin pituista palaa.  Kaavan muokkasin espanjalaisesta lehdestä.  Hame ei ole kietaisumallia, vaan siinä on päällä liehuke.  Marimekon kankaat ovat mukavan jämäköitä, pitävät myös tuulen melko hyvin loitolla.

Hame Rautasänkykuosista.

Maltan matkan jälkeen päätin vihdoin korjata matkalaukun vetoketjun.  Niin, ei se ollut edes rikki, mutta kasausvaiheessa oli ilmeisesti tapahtunut sellainen virhe, että ketju olisi pitänyt avata sisäpuolelta ja vedin vielä puuttui.  Tietysti oma moka, etten ollut tarkistanut laukkua sisäpuolelta ostettaessa.  Vetoketjun vaihtaminen käsin ommellen ei juuri innostanut, mutta entistä ratkoessani kehittyi ajatus.  Niinpä kun olin neulannut uuden ketjun paikoilleen, nostin ompelukoneen laukun sisälle.  Ompelin aina pienen matkaa ja sitten piti siirtää konetta hieman eteen päin.  Tällä konstilla onnistuin ompelemaan 80 cm:n ketjusta keskeltä n. 50 cm koneella ja vain loput ketjun päistä piti tikata käsin.  Nyt vain pakkaamaan uutta reissua varten.

Bernina matkalaukussa.