Joulutoreilla Hampurissa ja Lyybekissä.

Piparikoju herkkuineen.

Muutaman vuoden tauon jälkeen pääsin taas vaeltelemaan Saksan joulutoreille, niitähän siellä on varmaan lukematon määrä.  Lensimme itsenäisyyspäivän jälkeen Hampuriin yhdessä tyttäremme kanssa, joka halusi olla Suomessa katsomassa maamme 100-vuotisjuhlintaa.  Hampurissa oli kylmää, tuulista ja sateista, mutta emme antaneet sään häiritä toreilla kiertelyä.  Kyllä siellä oli paljon muitakin, välistä ihan ruuhkiksi asti. En varmaan koskaan kyllästy aistimaan torien elämyksiä: kauniita käsitöitä, erilaisia paahdettuja manteleita, suklaakuorrutettuja mansikoita ja hedelmiä, koristeltuja pipareita, kreppejä, kuumia juomia, mausteita, upeasti koristeltuja myyntikojuja jne.

   

Hampurin päärautatieasema on upea.

Kauniita kynttilöitä Hampurissa.

Talojen seinätkin saavat jouluasun.

Suklaakuorrutteisia herkkuja.

Yhtenä päivänä hyppäsimme junaan ja matkustimme Lyybekiin.  Sinne on vajaan tunnin matka.  Kaupungin keskusta on rakennettu saarelle, joten se on hyvin kompaktin kokoinen, kaunis paikka.  Kävimme ensin syömässä dönerit, jotta jaksoimme kierrellä ja katsella kaupunkia.

Joulupukki ja reki osasivat lentää!

Joulutunnelmaa.

Talon seinä Lyybekissä.

Lyybekin keskustaa.

Torien turvallisuutta on paranneltu asettamalla sisääntulopaikoille esteitä.  Enää eivät riitä betoniporsaat, vaan stoppareiksi on aseteltu suursäkkejä, jotka on täytetty hiekalla.  Ja asiakkaat tietysti maksavat kulut kohonneina hintoina.  Miten jokin pieni "idioottiryhmä" voikin aiheuttaa niin paljon ylimääräistä työtä ja mielipahaa.  Kaikkialla oli onneksi aivan rauhallista.

 

Ajoesteitä.

Kotisuomeen pääsimme palaamaan ennen myrskyn saapumista - manteleita ja pretzeleitä mutustellen.

Saksan joulutoreilla

Marraskuun lopussa pääsin vielä matkustamaan Saksaan tyttäreni kanssa. Lensimme ensin Berliiniin, mistä jatkoimme matkaa Dresdeniin. Juuri  siellä pidettiin ensimmäiset joulumarkkinat 580 vuotta sitten. Uskomatonta. Tutustuimme samalla Dresdenin kaupunkiin. Keskusta, josta Altstadt sijaitsee Elben etelärannalla ja Neustadt pohjoisrannalla, on pinta-alaltaan pieni, joten kaupunkiin tutustuminen oli helppoa jalkaisin. Liittoutuneet pommittivat keskustan lähes maan tasalle, mutta se on rakennettu vähitellen uudelleen. Monet rakennukset näyttävät tosi vanhoilta, koska seinät ovat mustuneet, mutta se kuulemmma johtuu rakennusmateriaalina käytetystä kiviaineksesta, joka tummuu.

Joulutoreilla on pitkät perinteet.

Oopperatalo vanhassa kaupungissa.

Näkymä vanhasta kaupungista, taustalla Frauenkirche.

Myyntikojujen koristeluun on panostettu paljon.Tunnelmia ja tuoksuja ei sanavalikoimani riitä kuvaamaan. Tarjolla oli suklaalla kuorrutettuja mansikoita ja hedelmiä, rahkamunkkeja, vohveleita, glögiä, creppejä, koristeltuja pipareita, makkaroita, suklaajuomaa, paahdettuja manteleita, kuorrutettuja pähkinöitä, kastanjoita...

Myyntikojujen koristeita.

Perunasta jalostettuja ruokia.

Arvaa, mitä suklaa kätkee. No, mansikoita, nam.

Viehättäviä yksityiskohtia myyntikojujen katolla.

Ennen avajaisia.

Tunnelmaa illalla.

Tästä tarttui yksi LED-tähti mukaan.

Vierailimme myös vanhassa linnassa sekä siellä olevassa museossa, joka oli keskittynyt matematiikan ja fysiikan historiaan.

Linnan sisäpiha.

Linnan seinämiä kannattelivat lukuisat ilmeikkäät patsaat.

Museossa oli nähtävissä mm. upeita vanhoja kelloja.

Museon aarteisiin kuului tämä maailman vanhin laskin.

Tyypillinen saksalainen kuusi, tämä löytyi rautatieasemalta.

Iltatunnelmia.

Iltavalaistusta.

Palasimme Berliiniin, missä vietimme yhden päivän ja yön.

Kävelimme kylmästä tuulesta välittämättä Spreen rannalla olevan East Side Gallerien läpi. Se on yli kilometrin pituinen pätkä aitoa Berliinin muuria, jonka taiteilijat ovat koristelleet. Tässä varmaan se kuuluisin teos.

Vierailimme myös Berliinin radiotornissa, tässä maailman kello ja torni yhdessä.

Edellisellä Berliinin vierailulla Gedächtniskirche oli remontissa, tässä kirkko korjattuna. Huippu on haluttu säilyttää ennallaan pommitusten jäljiltä.

Ennätimme toki ostoksillekin joulutorien lomassa, mutta lahjoja ei voi paljastaa. Suurin osa näistä kuvista on tyttäreni kamerasta; hän on taitava kuvaaja. Kiitos tyttäreni, kun sain käyttää kuviasi.

Tässä Saksan tuliaisia: pitsisiä lumihiutaleita ja piparisydän rakkaalle.