Lissabonissa.

 

Tästä Lissabon tunnetaan: keltainenratikka.

Olen haikaillut monta vuotta, että pääsisin Manner-Portugaliin (Madeira on jo käyty).  Niinpä mieheni ryhtyi kevättalvella etsimään sopivia lentoja Lissaboniin.  Lähtöpäivä oli vajaa kaksi viikkoa sitten.  Köröttelimme ensin junalla Helsinki-Vantaan lentoasemalle, mistä lento kesti melkein viisi tuntia.  Meille luvattua kuljetusta hotelliin ei löytynyt, joten loppumatka taittui taksilla.  Hotelli Excelsior sijaitsee lähellä metroasemaa, jolloin pääsimme helposti liikkumaan eri puolille kaupunkia.

 

Lissabonista löytyy rinteitä.

Mielenkiintoinen homma oli metrolipun ostaminen, kun automaatti katkaisi yhteyden jäädessämme miettimään, mitä näppäintä pitäisi painaa.  Onnistuihan se lopulta.

 

Patsaita riitti joka aukiolle.

Kevyen aamupalan jälkeen ajelimme keskustaan (Baixa-Chiado).  Metroasemien opasteet olivat huonoja ja eka päivänä jouduin kysymään oikeaa laituria.  Aluksi vain kävelimme ja katselimme ympäristöä.  Kadut olivat päällystetty nupukivillä ja monissa jalkakäytävissä näimme musta-valkoista mosaiikkia.  Onneksi meillä oli hyvät ja paksupohjaiset kengät.  

 

Tyylikäs joukkoliikenneväline.

Yhdellä aukiolla huomasimme vanhan keltaisen ratikan, joka oli pysäkillä, ja juoksimme kyytiin.  Pääsimme istumaan ja köröttelimme ratikalla yli puoli tuntia pitkin kapeita katuja.  Itseasiassa ajelimme ratikalla kolmena päivänä.  Niissä oli mukava lepuuttaa väsyneitä jalkoja.

 

Riemukaari.

Kävelykadulla kuljimme kohti Tejo-jokea, jolloin näimme Arco da Rua Augusta -riemukaaren.  Se on rakennettu Portugalin vaurauden aikana, jotta merenkulkijat näkisivät kaupungin vaurauden.  Sataman läheisyydestä löysimme mukavan ruokapaikan.  Myöhemmin poikkesimme konditorio-kahvilaan, missä nautimme Pastel de Nata -leivoksen ja cappucinon.

 

Kukkiva pensas.

Iltamassa kävimme vielä Armazens de Chido -ostoskeskuksessa.  Sieltä löysimme kivan pienen teekaupan.  

 

Nämä kukat muistuttivat pulloharjoja.  

Perinteiseen tapaan kävimme myös kangaskaupassa, Feira dos Tecidosissa.  Siellä oli runsaasti kangaspakkoja ja palakankaita, mutta tyydyin ostamaan vain yhtä tukevampaa kangasta, jossa on Portugalin maisemia.  Tuliaisiksi ostimme jälkikasvulle sukkia.  Mies osti minulle korvanapit, joissa on jäljitelty mosaiikkeja, Lissabonin tunnusmerkkejä.  Kaduilla näki paljon mosaiikkeja myös talojen ulkoseinissä.  Mosaiikkiliikkeen poistohyllystä ostin muistoksi pienen kulhon 5 eurolla.

 

Katumosaiikkia.

Kaupungin suurin aukio on Largo Rossio,  missä ihmettelimme pintaa:  aaltomaisesti ladotut kivet ovat 1800-luvulta ja ne luovat illuusion, että pinta aaltoilee.  Aukiolla on kaunis suihkulähderypäs ja Don Petro IV:lle omistettu monumentti.

Suihkulähteet.

 

Iltakävelyllä menimme hotellin pohjoispuolella olevalle Parque Edwardo VII:n aukiolle.  Olipa huikean suuri alue: toinen puoli betonoitu, toinen viheralue.  

 

Vapaa-ajan alue.

Keskustan yksi nähtävyys on Elevador de Santa Justa -kellotorni.  Valitettavasti se oli kiinni.  Sen huipulta näkee koko kaupungin. 

 

Silta Tejo-joen yli.

Yhtenä aamuna matkustimme bussilla Estacao sto Amaroon, missä on kuuluisa silta Ponte 25 de April.  Pilar7 -tornissa on hieno näköalapaikka.  Hissi oli rikki, mutta me nousimme 360 askelmaa ylös.  Silta johtaa Tejo-joen yli siten että alemmalla tasolla kulkevat junat, ylemmällä autot.  Hienot näköalat joka suuntaan.  Samalla näkee joen toisella rannalla olevan Christo Rei -patsaan.

Muraali sillan vierellä.

Samalla reissulla näimme myös Maat-museon,  joka edustaa tämän päivän arkkitehtuuria.  Museon katto on hieno näköalapaikka.

Maat-museo.

 Sää muuttui muutamien päivien aikana helteiseksi.  Lähtöpäivänä mittari näytti +27 astetta.  Siispä tarkenimme odotella lentoasemalla pääsyämme Hampurin koneeseen.

 

Kehyspussukoita.

 

Korillinen pääsiäispupuja.

Pääsiäinen saapui nopeasti tänäkin vuonna.  Entisten koristeiden lisäksi laitoin koriin vihreän neuleen (ruoho) ja asettelin sen päälle lasten leikkikalupuput (vai onkohan yksi noista eläimistä koira).  

Kaappeja siivotessa käteen osui pakkaus, jossa on erimittaisia metallitukia.  Siispä ompelemaan niiden ympärille pussukoita.  Niitä valmistui kuusi kappaletta, isoja ja pieniä.  Pentikin ruusukangaspala pääsi käyttöön eli sitä riitti kahteen pussukkaan.

 

Ruusuisia pussukoita.

Tämä ompelumalli on todella yksinkertainen enkä jaksanut sommitella tilkkupintoja.  Isoimpiin pussukoihin tikkasin tukikankaaksi vanhoja froteepyyhkeitä.  Osa pussukoista suljetaan nepparilla, napilla tai tarranauhalla.

Ylempi pussukka on aidakangasta, johon olin kirjonut ristipistoruusuja.

Lehmäkankaan loppukin pääsi käyttöön.

Siivotessani jälkikasvun komeroita löysin tyttären kaapista pussin, jossa oli valmiiksi neulottuna yksi sukka ja toisen vartta oli aloitettu muutama senttimetri.  Eihän käsitöitä saa jättää kesken, joten neuloin toisenkin sukan valmiiksi.  Ainoa ongelma oli se, että minun neulekäsiala on löysää ja piti koko ajan kiristää lankaa.

Sukat yhteistyöllä.

Rauhallista pääsiäistä!