Sohvannurkkaneuleita.

 

Sukkia erilaisilla tekniikoilla.

Vaikka kyynärpääni eivät tykkää neulomisesta, värkkäilen tv:tä katsoessani jotain pientä, kunhan ei ole pölisevää (irtokarvaista) villaa; muutoin allergia pölläyttää silmäluomet nahkattomiksi.  Halusin kokeilla erilaisia tapoja neuloa sukkia.  Alkuvuodesta valmistuivat pinkit sukat, joihin malli löytyi SKK-lehdestä.  Sukat on neulottu varresta kärkeen ja niissä on ranskalainen kantapää.  Lanka on villatakin jämiä.

Turkoosit sukat olen neulonut looppaamalla eli pyöröpuikkojen avulla kärjestä varteen.  Ihan mielenkiintoinen tekotapa.  Näihin sukkiin neuloin japanilaisen kantapään, jossa lyhennetyt kerrokset neulotaan silmukkamerkkien avulla.  Lanka lienee Nalle-lankaa.

Kirjoneulekämmekkäät.

 Kolmas neuletyö ovat kämmekkäät.  Niiden ohje oli SKK-lehdessä. Mukava tehdä välistä kirjoneuletta.

Tähtikuvioisia mukimattoja.

 

Koska ompelukoneessa oli edellisen työn jäljiltä siniset langat, pysyttelin samassa värimaailmassa.  Ompelin tähtiblokkeja eli pohjaväri on sininen ja tähti keltainen.  Ohjeen muokkasin joululahjakirjasta.  Välissä on ohut laukkuvanu.  Lopulta niistä muodostui neljä mukimattoa.

Kevättä kohti kirkkaammissa väreissä.

Kevään koittaessa mustat hameet alkoivat tuntua synkiltä, joten kipaisin ostamassa punakuvioisen kankaan.  Uusimmassa SKK-lehdessä oli mukava perushame.  Tosin se oli kietaisumallinen, mutta ompelin halkion alaosastaan kiinni, koska hametta on silloin mukavampi käyttää.  Kangasta oli sen verran reilusti, että ompelin siitä suuren pussukan.  Käytin sen kovikkeena silityslaudan vanhaa suojusta ja niinpä laukusta tuli oikein jämäkkä. 

Jämäpussukka.

Aurinkoisten päivien myötä olen aloittanut "puutarhatyöt".  Herneen versot venyvät pituutta ihan silmissä.  Kiva napsia salaattiin ja leivän päälle.  Lisäksi ostin tavallisen persiljan, lehtipersiljan ja basilikan vihannesosastolta ja istutin isompaan ruukkuun.  Ja vielä rukolakin yrittää pysyä hengissä.  Siitä se kasvukausi alkaa.
 

Pikkupuutarha.

Rauhaisaa hiljaista viikkoa ja pääsiäisen aikaa!

Kravattimekko.

 

Kopio Tilkkulehti Finnquiltista.

 Tilkkuyhdistyksellä oli reilu vuosi sitten kilpailu, johon voi osallistua ompelemallaan tilkkuvaatteella (oli myös asustesarja).  Minä olin jo aloittanut mekon valmistuksen käytetyistä kravateista ja ryhdyin ompelemaan sitä valmiiksi.  Kravatit ostin Tampereen Nextiilistä eli kierrätyskeskuksesta, joka myy käytettyä tavaraa tosi edullisesti.  Värimaailma on viininpunaista ja harmaata.  Pesin solmiot koneessa, jolloin tiesin, miten ne käyttäytyvät eli ei tule pesussa yllätyksiä.  Vain yksi solmio meni myttyräksi.  Ratkoin ja purin matriaalin kankaiksi. 

Solmiomekko.

  Solmion malli eli levenevä suikale innosti suunnittelemaan leveähelmaisen mekon, naisen vartalo levenee samalla tavalla.  Asettelin suikaleita sovitusnuken päälle, neulasin niitä yhteen ja ompelin. Aloitin keskeltä edestä ja keskeltä takaa lisäten suikaleita, kunnes pääsin sivusaumoihin.  Välillä jotakin saumaa jouduin purkamaan. Käytettyjen solmioiden määrä lienee 14.  Hihoihin ostin viininpunaista kangasta, jotta kokonaisuus olisi rauhallisempi.  Hihansuihin ompelin päärmekaitaleet kravattien lopuista. Miehustaan ompelin vuorin.

Mekon takana on vetoketju.

Kierrätysmateriaali oli minusta paikallaan, sillä kravatit valmistetaan laadukkaista kankaista eikä kukaan pidä niitä puhki. Toisaalta mieheni ei ole solmiomiehiä eli hänen kravateistaan olisi tullut ehkä barbin mekko.  Mekkoni ei pärjännyt kisassa, mutta en toki ollut pettynyt.  Se oli nähtävissä Tampereen käsityömessuilla ja olisi ollut myös Tilkkukillan tilkkuradalla, mutta tapahtuma peruttiin.  Niinpä Kilta julkaisi kaikki osallistuneet työt Tilkkulehti Finnquiltissa.  Minun mekkoni oli uusimmassa lehdessä.  

Ehkä joskus vielä pääsee tanssimaan...

 Mekko on ollut jo kerran käytössä eli kaksi viikkoa sitten tyttäreni häissä Raumalla.  Hyvä juhla-asu, joka kyllä huomattiin.

Ruutukuosia.

 

Sinistä ruutua.

Resurssivarastossa on pyörinyt monta monituista vuotta puuvillaista ruutukuosia.  Pelastin sen tyhjentäessämme talkoilla kuolinpesän tavaroita, mistä otin talteen muutamia pieniä kankaanloppuja.  Luulin tuotakin ruutukuosikasaa kankaaksi, mutta se paljastui keskeneräiseksi mekoksi.  Eipä hätää: pesin sen ja leikkelin neliöiksi.  Ompelin niistä hyvin yksinkertaisia blokkeja joululahjakirjan ohjeella omien sinisten kankaiden kanssa.  Ohje on seuraava: ommellaan kaksi neliötä reunoilta yhteen  ja leikataan toisen kankaan lävistäjiä pitkin auki.  Sisäneliöltä häviää terävä kärki blokkeja yhdistettäessä, mutta ehkä se pehmentää lopputulosta.

 

Mukimattoja.

Yhdistin blokit kapealla vaaleansinisellä kaitaleella ja kulmiin ompelin viininpunaista toistamaan ruutukankaan pieniä punaisia tiploja.  Ruutukangasta riitti työn taustakankaaksi ja vielä neljään mukimattoon.  -Nämä työt menevät hyväntekeväisyyteen eli jossain vaiheessa arpajaispalkinnoiksi.  Annetaan lahjoitusten kiertää.

 

Korttivaraston täydennystä.

Askartelin tyttären häihin onnittelukortin, mutta se jäi kuvaamatta.  Samalla kertaa valmistin muita onnittelukortteja, koska niitä aina tarvitaan. 

Perhejuhla koronan keskellä.

 

Taidokas morsiuskimppu.

Kylläpä edellinen viikko oli monivaiheinen ja yllätyksellinen.  Tyttäremme oli menossa naimisiin ja kirkko oli varattu toista vuotta sitten.  Korona sotki suunnitelmat moneen kertaan.  Nuoripari päätti pitää kiinni vihkimisen ajankohdasta, mutta hääjuhla ystäville ja sukulaisille järjestetään myöhemmin.  Kuinka ollakaan, juuri silloin Raumalla puhkesi oikea ryöppy koronaan sairastuneita. Tieto kirkkoon pääsevien määrästä muuttui päivittäin ja toinen tyttäremme ennätti jo perua lentoliputkin Suomeen.  Lopulta sekä sulhasen että morsiamen vanhemmat ja sisarukset pääsivät kirkkoon.  Muut saivat seurata toimitusta poikamme hoiteleman livestriimauksen välityksellä.

 

Hiuskoriste toisti hääkimpun teemaa.

Nautimme vielä maittavan ja kauniisti katetun hääaterian ravintolan kabinetissa.

Juhla oli syvälle tunteisiin menevä.  Lisäksi saimme touhuta pienen lapsenlapsemme kanssa; emme olleet tavanneet reiluun vuoteen.  Turvasyistä olimme majoittuneet air.bnb:n välityksellä omakotitaloon, missä saimme touhuta omissa oloissamme. Parasta oli kaikenkaikkiaan  se, että kaikki jälkeläisemme olivat yhdessä.

Ehkä joku ihmettelee, miten uskalsimme matkata Raumalle.  Siispä kävimme koronatestissä kotiin palattuamme: puhtaat paperit. 

Lumi valuu katolta.