Tyynysetti.

 

Sinisiä tyynyjä.

Kun pääsin alkuun pienten palasten hyödyntämisessä, sitä piti vain jatkaa.  Näinhän tilkkutyöt tehtiinkin aikaisemmin, kun materiaalista oli pulaa.  Nyt olivat vuorossa sinisävyiset kolmiot.  Niitä oli niin runsaasti, että ompelin niistä kolme tyynynpäällistä ja vielä yhden pussukan. Tulipahan ainakin yksi rasia tyhjäksi.  Vanun sijasta käytin loppuunkuluneita froteepyyhkeitä eli kierrätystä sekin.  Tikkaukset tein vinottain lähellä ommeljuovaa.  Kolmannessa tyynyssä asettelin kolmiot tuulimyllyiksi.

Tässä kolmioiden alaosat ovat samaa kangasta.

Tuulimyllyasettelua.

Viimeiset palat pussukkaan.

Tilkkulehdessä oli ohje roikkuliin.  Ompelin niitä neljä, joista kaksi jo päätyivät lähetyspiirin arvontaan ennen kuin muistin kuvata ne (samoin jäivät kuvaamatta patalaput ja kassi). Pitänee joskus ommella lisää roikkuleita.

Kaksi roikkulia jäi varastoon.

 

Hävitysrintamalla ovat olleet myös villalangat.  Jossakin uudessa neulelehdessä oli malli myssyyn, joka oli neulottu briossineuleella.  Tartuin haasteeseen, vaikka en tiennyt ko. neuleesta mitään. Käytin siihen kahta Seiska-Veikkaa (ohje oli Nalle-langalle), joten neuloin kuvion viisi kertaa (ohjeessa kuusi). Aluksi tuli virheitä, kun langankierrot eivät osuneet kohdilleen.  Periaatteessa neule on patenttineuleen muunnos, jossa levitetään ja kavennetaan. Nyt vielä mietin, minkä tupsun kiinnitän myssyyn.

Uutta opettelemassa: briossineulemyssy.

Tupsun valinta edessä.

Ulkona sataa lunta/räntää. Sitä on kyllä piisannut tällä viikolla joka päivä. Hiihtokelejä siis riittää.

Lisää resurssikopasta.

 

Kolmiot hyötykäyttöön.

Edelliselle tyynylle piti ommella pari, joten kävin taas jämäkolmioiden kimppuun.  Tämä kattaus sisälsi aikaisempia isompia kolmioita eikä niitä ollut ommeltu neliöiksi.  Siispä työssä piti ensin valmistaa neliöt. Laskin, että niitä oli 48 kappaletta, joten ompelin vielä yhden, mutta ihan erivärisen.  Löydätkö sen tyynystä?  Reunaan vielä kapeat kaistaleet ruusukangasta ja tikkaus neliöiden lävistäjiä pitkin. Takakappale valmistui vadelmakankaasta, josta kehkeytyi nimi Vadelmapuska.-  Itse asiassa vanhanajan tilkkutyöt tehtiin käyttämällä jätesilppukankaita, ja toisaalta uudessa Tilkkulehdessä oli paljon asiaa tästä teemasta.

 

Tyynysiskokset.

Värikkäät konvehtipaperit ovat myös odottaneet vuoroaan, osa valmiiksi silitettyinä.  Kiinnitin karkkipaperit suihkutettavalla liimalla kevyesti vanhaan lakanaan ja neulasin päälle muovin.  Sen jälkeen tikkasin kerrokset kiinni, ompelin vetoketjun, laitoin vuorin ja ompelin pussukaksi.  Kieltämättä kankaasta ommeltu pussukka on helpompi kääntää oikein päin.  Karkkipaperit ja muovi ovat niin jäykkiä. 

 

Karkkipaperipussukoita.

Tuumasin miehelleni, että jokin noista karkkipussukoista pitäisi antaa Fazerin edustajalle.  Niinpä yksi pussukka - Fazerin sininen -konvehtikääreistä - päätyi edustajalle, joka oli ilahtunut siitä suunnattomasti.  En ennättänyt sitä edes kuvata.  Kolme muuta on ommeltu Mozartin kuula -kääreistä, Lindin suolakinuskipapereista ja  Fazerin Tumma Geisha -kääreistä.  Papereita on vielä jäljellä, mutta muovin loppuminen siirtää projektia eteen päin.