Kevätesikko.

Pimeä ja sateinen marraskuu alkaa kääntyä loppusuoralle. Joulupukin apulaisena oleminen on vienyt aikaa, mutta nyt on marraskuunpeitto valmis - nimilappua vailla. Peiton nimeksi tulee Kevätesikko eli bloggauksen otsikko ei ole pilaa: kevätesikoihin on aikaa puoli vuotta. Nimi viittaa peitossa käyttämiini väreihin, sillä ne tuovat niin elävästi mieleen kevätesikot: hehkuva keltainen ja lievästi murrettu vihreä. Toivottavasti tästä Koronakurimuksesta päästään voitolle, kunhan esikot puhkeavat kukkaan.

Peiton mallin rakentelin mielessäni siten, että pari vuotta sitten ompelin muutaman kaitaliinan, jollaisia nyt asettelin kaksi vierekkäin. Liinat ovat päätyneet viemisiksi, mutta onneksi on kuva tallella. Tikkasin peiton pikaisesti käyttäen koneen aaltotikkausta ja reunakaitaleiksi riitti raidallista vihreää kangasta. Uskalsin vasta viime kesänä kokeilla reunakantin toisen sauman ompelemista koneella. Uuden koneen laitteilla kantin kääntäminen sujuu siististi ja nopeasti.

Sohvan nurkassa on syntynyt muutama sukkapari puuvillalangoista, jotka jäivät tähteeksi neuletakista. Kokeilin uteliaisuuttani sukan aloitusta kärjestä eikä se ole vaikeaa. Kantapäitä olen neulonut aiemminkin lyhennetyillä kerroksilla.

Viikon kuluttua olemme jo adventissa. Ei hätää, olen jo tehnyt joulusiivouksen yläkerrassa. Tänään paketoin myös Saksaan lähtevät lahjat. Ne pitää saada ajoissa lähtemään. Rauhaisaa adventtiaikaa.

Ruska.

Syyskuu oli oikein satoisa kuukausi. Ennätin poimia puolukkaa mielin määrin: sitä oli runsaasti, joten oli oikein ilo kauhoa marjoja poimuriin. Olen valmistanut niistä monta annosta mehua viinihapon avulla ja säilönyt Pulmupuolukoita kellarin hyllyyn pikkupurkkeihin.

Kaikesta huolimatta olen toki istahtanut useita kertoja myös ompelukoneen äärelle, joten syyskuun peitto on valmis. Tällä kertaa minulla oli ensimmäisenä peiton nimi valmiina eli päätin tehdä peiton nimeltään Ruska. Vasta sitten ryhdyin miettimään mallia. Muistin tallentaneeni tietokoneelle Pomadan blogista ohjeen, jossa oli käytetty valmiita kaitaleita. Kiitos hyvästä ohjeesta. Minä kaivoin esille punaiset, oranssit, keltaiset ja ruskeat tilkkutyökankaat, ja leikkasin niistä 6 cm leveää kaitaletta. Työ oli mukavaa ja helppoa ommeltavaa ja sujui nopeasti. Taustakankaaksi käytin Finlaysonin kelta-valkoraidallista puuvillaa, joka oli odottanut kaapissa sopivaa sijoituskohdetta pitkään. Tikkasin peiton ruudulliseksi ja sopivan harvaan, koska torkkupeiton pitää mukautua käyttäjän päälle. Keltaista reunakaitaletta oli myös jäänyt entisistä töistä.

Hyvää alkanutta lokakuuta!

Maailmanpyörä.

Hehkuvan punaisia unikkoja.

Kesä on tullut nopeasti ja ilmastonmuutos näkyy ja tuntuu.  Helteen vaikutuksesta kaikki kukat ja puut puhkeavat nopeasti kukkimaan, mutta kukinta kestää vain hetken.  Kastelukannu on iltaisin ahkerassa käytössä.  Perunapenkeissä komeilevat rehevät varret ja salaattia pääsee jo syömään. 

Maailmanpyörä.

Kesäkuun torkkupeittokin on valmis.  Blokkimallin sain Burda patchwork -lehdestä (syksy 2016).  Kokeilin mallia jo tyynyihin, mutta pienellä pinnalla ja ajattelemattomilla värivalinnoilla kuvio ei erottunut.  Kankaiden leikkaamisen jälkeen ompelu sujui nopeasti.  

Kankaiden leikkaaminen.

Työhön valitaan kaksi eri väriä; minulla ne ovat viininpunainen ja sininen.  Kankaista leikataan suorakulmioita, jotka puolitetaan lävistäjiä pitkin, puolet lävistäjistä toiseen suuntaan.  Näin syntyneiden suorakulmaisten kolmioiden terävien kulmien pitää olla 30 astetta ja 60 astetta.  Leikkausavuksi kannattaa piirtää malline.  Sivujen mittasuhteet voi kokeilla tai laskea esim. seuraavasti.  Jos tunnet lyhyen sivun, voit laskea pitkän sivun kertomalla sen tan60:llä.  Jos taas tunnet pitkän sivun, jaa se tan60:llä.  Laskemiseen tarvitset tietysti funktiolaskimen.  Minulla nuo sivujen mitat ovat 11,5 cm ja 20 cm.  Kuvasta näkee, miten kolmiot kannattaa asetella ja ommella ensin pareittain yhteen.

Kuvioiden muodostuminen.

Tällä kertaa ompelemani peitto on siitä erilainen, että en ommellut reunakaitaleita, vaan tilkkupintaa riittää reunoihin asti.  Taustakangas on Robert Kaufmannin käsityöpuuvillaa.  Levitin kankaan viininpunaisilla kaitaleilla.  Tikkasin peiton ensin vaakasaumoja pitkin ja sitten jokaiseen kolmioon pienemmän kolmion.  Käytin tikkaamiseen sinistä ja viininpunaista lankaa. Reunakantti on vinoonleikattua viininpunaista puuvillaa.

   

Suoraa tikkausta.

Taustakankaassa toistuvat samat värit.

Neilikat pitävät auringon valosta.

Hyvää kesäkuun loppua!

Joululahjoja.

Kuusenkerkkäsiirappia.

Koko syksyn ajan työn alla ovat olleet joululahjat. Jo alkukesällä keittelin ensimmäiset lahjat eli valmistin kuusenkerkkäsiirappia. Se on tehokas yskänlääke. Näitä pikkupurkkeja oli kiva antaa läheisille reseptin kera.
    

Pehmoconverseja.

Varsinaisiin käsitöihin käytin tänä vuonna materiaaleja, jotka olivat kaapin täyttönä. Kansalaisopiston opettajalta sain kivan ohjeen pehmeisiin "converseihin", joita värkkäilin kolme paria, yhdet pojalleni ja muut vävykandeille. Conversit on valmistettu osin neuloen, osin virkaten.
  

Alkusyksystä meillä oli 26 tunnin mittainen sähkökatko. Valoisa aika piti käyttää hyväksi: siispä lajittelin neulelangat. Rupesin neulomaan Passapilla n. 50 cm leveää kaitaletta, pituutta n. 190 cm. Ompelin kolme kaitaletta yhteen, jolloin niistä syntyi torkkupeitto. Ensimmäisen peiton neuloin puolipatenttia, jotta reunat eivät rullautuisi. Kerroksia tarvittiin 900. Seuraavat peitot neuloin lähes sileää eli siellä täällä on välissä nurjasilmukkaraita ja reunoissa hieman resoria. Sileissä peitoissa kerroksia on 600. Viimeistelin työt virkkaamalla reunaan kerroksen kiinteitä silmukoita. Peittoja valmistui 4 kappaletta, mutta lankavarastot eivät vieläkään ole loppu...Tyttöjen peitot koristelin virkatuilla kukkasilla. Kaikkea sähkökatkos voi saada aikaan.
  

Torkkupeitto miehelleni...

...tyttärelleni...

...toiselle tyttärelleni...

...ja pojalle.

Tyttöjen peitot koristekukkineen.

Lahjaksi menivät myös ompelemani 4-vetskarin pussukat ja vanulappujen säilytyspussit.
   

Pussukoita.

Vanulappujen "koteja".

Suvun pikkuneidit saavat paketeistaan korit, jotka ompelin valokuvan perusteella. Yhdelle pikkuihmiselle ompelin myssyn.
   

Pikkuneitien koreja.

Puuvillamyssy.

Muutamia tunteja olen viettänyt keittiössä joululeivonnaisten kimpussa. Vain yhden päivän tuotokset olen kuvannut.
   

Suolaista ja makeaa.

Julkaisen tämän postauksen vasta jouluaattona, että lahjansaajat eivät näe lahjojaan etukäteen. Kaikki serkkuni saavat jouluksi tekemäni sukukirjan, toivottavasti ei löydy pahoja virheitä.

Toivotan kaikille lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulunaikaa.  Kiitokset kommenteista.