Raumaneule.

 

Raumaneule.

Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että minulla on riittävästi villapuseroita. Kun sitten vuoden vaihteessa törmäsin Raumaneuleeseen, olin ihan myyty.  Neuleen ovat suunnitelleet pitsitaiteilija Tarmo Thorström ja Katrina Salo.  Tämän hetken suosituista kaarrokeneuleista paita edustaa uutta tyyliä, missä käytetään vain kahta väriä.  Rauman pitseistä lähtökohtana ovat olleet Uus kultseppä ja Mandeljepyri.  Neuloessani tunnistin tuon mantelikuvion, jota tyttäreni harjoitteli nypläämään viime talvena.  Neule on vapaasti jokaisen käytössä eli ohjeen voi kopioida netistä.

Nyplättyjä pitsejä neuloen.

Valitsin langaksi (vastoin ohjetta) Katian Merino Sport -lankaan, koska alkuperäinen lanka vaikutti kutiavalta.  Valitsin pääväriksi metsänvihreän, kuviolangaksi valkoisen.  Vihreää lankaa kului 600 g ja valkoista 100 g. Puikot taisivat olla kokoa 4,5.  Aloitin neuleen tammikuun lopussa eli aikaa kului yli kaksi kuukautta, kun kyynärpäät sallivat neuloa vain pari kerrosta päivässä. 

Kuvio asettui kauniisti eteen ja taakse.

 

Alun yksiväriset osuudet olivat jopa tylsiä neulottavia, mutta kun sain miehustan ja hihat samalle pyöröpuikolle ja aloitin kuvioneuleen, työ muuttui heti mielenkiintoiseksi: eteneminen ja kuvion muodostuminen ihan mykistivät.  Onneksi keksin ennen kirjoneuleen aloittamista laittaa silmukkamerkit kuvion vaihtumiskohtaan.  32:n silmukan kuvio toistui 8 kertaa eli pystyin heti huomaamaan, jos neuloin väärin.  Olipas palkitsevaa saada neule valmiiksi.

 

Neuleen mitoitus on onnistunut.

Tein tässä myös pienempiä töitä.  Jyväskylän messuilta ostamani korutarvikkeet käytin heti eli valmistin niistä kaulakorun ja korvakorut.  Koska korutarvikkeet olivat esillä, korjasin rikkonaisia koruja.  Osan purin kokonaan ja askartelin niistä korusettejä (onhan se joulu tänäkin vuonna!).  Piti tosissaan miettiä, miten koruvaijerin päät kiinnitetään.

Uusimmat korutarvikkeet heti käyttöön.

Vanhoista koruista puretut tarvikkeet uusiokäytössä.

 Varmaan joku ihmettelee, miksi tämän postauksen julkaisu viipyi monta päivää.  Syynä on tietokone, joka keksi kadottaa kuvatiedostot ja mieheni korjasi konetta monta päivää.  Silti piti ottaa uudet kuvat.  Harmitti, koska olin muistanut ottaa neuleesta kuvia myös tekovaiheessa.  Missähän bittiavaruudessa nekin kuvat leijuvat.

Rauhallista hiljaista viikkoa ja hyvää pääsiäistä!  Kiitti kommenteista!

Tarton maisemia ihmettelemässä.

Ravilan kartanon kello näyttää nykyaikaa.

Helatorstaina aamuyöstä bussimme starttasi kohti Helsingin Katajanokkaa, missä nousimme Viking XPRS -autolautalle. Laiva oli tupaten täynnä, mutta pianhan se saapui Tallinnaan, mistä jatkoimme matkaa kohti Tarttoa. Matkalla pysähdyimme Ravilan kartanossa, missä odottelimme kahvia tovin, sillä se valmistettiin kuppi kerrallaan. Kartano kaipaisi vielä paljon restaurointia.

Ravilan kartano.

Illalla majoituimme Dorpat-hotelliin. Ennätimme huonekaverini kanssa vielä kävellä lähikortteleissa ja ihailla Ema-jokea, joka virtasi hotellimme lähellä. 

Silta yli Emajoen.

Aamupalan jälkeen meillä oli opastettu kiertoajelu kaupungilla. Tutustuimme myös puistoalueeseen kävellen. 

Suutelijat-patsas.

Puistonäkymä.

Tuomiokirkon rauniot.

Kiertoajelun jälkeen vierailimme Etnowerk-nimiseen yritykseen, missä oli esillä upeita neuleita. Niihin oli sovitettu Viron eri alueiden käsitöiden ominaisuuksia. 

Etnowerkin villatakkeja.

Etnowerkin neuleita.

  

Osa matkalaisista siirtyi keskikaupungille, itse taivalsin Kasvitieteelliseen puutarhaan, missä varhaisimmat kukkijat availivat kukkaloistoaan.

Kasvitieteellisessä puutarhassa.

Mantelipuu kukkii.

Ruukkukoriste.

Liljoja.

Kävimme myös tutustumassa Tarton kansalaisopistoon. Paluumatkalla poikkesimme mm. kangaskaupassa, mistä mukaani läksi vihreä pitsikangas; ehkä siitä syntyy mekko. Kävin  myös noutamassa Kaubamajasta 4 kerää merinovilla- silkkilankaa (70%/30%), ´a 4, 90 euroa. Lanka on todella ohutta: kerässä on 700 metriä lankaa.

Lankalöytö.

Pitsi on edelleen muotia.

Lauantaiaamuna pakkasimme tavaramme autoon, minkä jälkeen kävelimme Tarton kevätmessuilla. Tapahtuma oli järjestetty läheisillä kaduilla, missä oli esillä paljon käsitöitä, keramiikkaa, ruokaa jne. Ostin sieltä pellavaisen housukankaan ja silkkihuivin sekä korvakorut.

Punaiset korvikset Tartosta, toiset Tallinnasta, alla housupellava.

Tarjolla oli käsitöitä laidasta laitaan.

Pellavainen käsipyyhe.

Iltapäivällä palasimme bussille, joka toi meidät Väike-Maarjan kautta Tallinnaan. Hotelli oli tavallaan Vanhan kaupungin takana. Löysimme reitin kaupunkiin, mutta se oli aika pitkä. Hotellin lähellä kukki luumupuu.

    

Huiviostokset.

Aamulla ajelimme satamaan, missä teimme vielä viime hetken ostoksia. Itse löysin tuubihuivin ja korvikset. Paluulaiva oli Eckerö Linen Finlandia. Niinpä äitienpäivä kului matkalla. Lapset muistivat onnitteluviestein.

         

Viehättävä kyltti.

Kekriviikonloppu.

Niipä vain lokakuu mennä sujahti huomaamatta eikä tuntunut ollenkaan pitkältä. Varmaan asiaa auttoi erikoisen hyvä ja kuiva sää, kun ei tarvinnut rämpiä syksyn sateessa. Lähes kaikki puutarhatyöt ovat reilassa ja viimeinenkin ulkoruukku on tyhjennetty, pesty ja viety varastoon odottamaan uutta kesää. Toissa päivänä metsäretkellä keräsin pussillisen suppilovahveroita. 

Suppilovahverot odottavat kuivuria.

Viikkoa ennen kekriä kävin lähikäsityömessuilla. Siellä oli paljon paikallista käsillä osaamista, mutta minua kiinnostivat erityisesti näytillä olevat vanhat käsityöt. Osan niistä on valmistanut minuakin opettanut käsityönopettaja opiskeluaikanaan.

Vanhoja pitsimalleja.

Kudottua ja ommeltua.

Tämän päivän tuotteita esiteltiin myös messujen työtiloissa: punontaa erilaisista nauhoista ja makramee-solmeilu näyttää taas tulleen muotiin. Itse solmin aikoinaan riippumaton karkeasta narusta makrameesolmuilla, mutta siitäkään ei ole jäljellä edes yhtään valokuvaa.

Punontaa paperisuikaleista.

Makrameesolmuja seinävaatteena.

Joulumuorin pajassa on syntynyt monenlaista tekelettä - osa vielä kesken - mutta niitä ei saa vielä julkaista. Viime viikolla pujottelin muutamia koruja, tarvikkeita olisi vaikka kuinka paljon.

Korusetti, isot helmet ovat Oulun käsityömessuilta.

Karnaluksista tarvikkeet: simpukan sisältä löytyy helmi.

Korutarvikkeita

Maaliskuu on lähtenyt nopeasti käyntiin. Päivät pitenevät, mutta aurinko on pysytellyt piilossa. Kaipaan aurinkoa kovasti. 

Sain vihdoin valmiiksi villatakin, jonka osat neuloin edellisenä talvena. Lanka on Hjerte Garnin Alpaca Silk, joka sisältää 60% alpakkaa, 30% merinovillaa ja 10% silkkiä. Ostin langat Lankamaailmasta, joka on oikein neulojan lankataivas. Alpaca Silk on sileä, hyvin juokseva lanka, eikä hintakaan ollut paha. Valmistin osat neulekoneella, malli on hyvin klassinen. Halusin takkiin kuitenkin kauluksen, johon lanka ei tietysti riittänyt. Onneksi tytär toi sitä lisää Tampereelta. Pienenä yksityiskohtana ovat pitsiraidat, joihin silmukat olen siirtänyt käsin.

Villatakki, seurana hame, jonka ompelin liivihameen jäännöskankaasta; kaava löytyi saksalaisesta Damen-lehdestä.

Takin kaulus on neulottu kahdessa osassa, joustinneule ja reunakaitale erikseen, olen ommellut ne sitten yhteen.

Edellinen viikonvaihde kului sukulaiskierroksella. Saman reitin varrelle mahtuivat poika, tytär ja isosiskon perhe. Nuorten kanssa kävimme Verkkokaupassa hankkimassa minulle uuden kännykän - nyt pitää vielä opetella käyttämään sitä. Ehkäpä vähitellen...Isosiskon luona sain taas ihastella uusia tilkkutöitä. Valitettavasti ei ollut kameraa mukana. Häneltä olen saanut aina uusia ideoita omiin töihini. Kiitos, isosisko!

Matkan yhtenä funktiona oli käynti Wanhan Sataman käsityömessuilla tyttäreni kanssa. Nämä messut ovat mielestäni sopivankokoiset eli siellä jaksaa katsella messuosastot läpi. Tarjolla oli runsaasti tilkkutyökankaita, korutarvikkeita, valmiita käsitöitä, askartelutarvikkeita, vaatteita jne. Mukaan tarttui helmiä, lukkoja, kortteja ja muutamia kankaita. Löysin myös sitä, mitä etsin: violetti-mustaan kaulanauha-korvis-settiin halusin rannekorun, mutta helmiä ei ollut.

Korusetissä uusi rannekoru, mustat helmet hieman erikokoisia.

Mukaan tarttuneista tarvikkeista valmistin kolme paria korvakoruja. Värikkäät helmet maksoivat vain 50 senttiä/kappale. Koukkuja ja muita helmiä on varastossa eli niitä ei tarvinnut hankkia lisää. Samalla tein myös kellonrannekkeen. Valitettavasti metalliosat ovat erivärisiä, mutta eipä se käyttäjää häiritse. Kellon koneisto on ostettu viime keväänä Karnaluksista muutamalla eurolla. Hyvin näyttää myös pysyvän ajassa.

Uusia korvakoruja ja kello.

 

Käsityömessuilla oli tarjolla hauskoja kortteja. Pari sellaista piti ostaa ihan vain omaksi iloksi.

Hassuja kortteja, taustalla uusia tilkkutyökankaita.

 

Minulla on koko talven ollut työn alla eräs vanhanajan käsityö: hattu kinnasneulatekniikalla. Käsivammaisena voin tehdä sitäkin vain pienen matkaa kerrallaan, mutta nyt se valmis. Hatun malli pääpiirteittäin oli Käsityölehdessä. Työvälineen eli kinnasneulan tarina on ystävättäreltäni opittu eli mieheni vuoli sen jäätelötikusta. Tikut valmistetaan jalopuista, joten ne ovat lujaa puuta. Uusiokäyttöön aivan sopivia. Hattu on nyt valmis. Ajattelin vielä höyryttää sitä, jolloin pienet epätasaisuudet katoavat.

Kinnasneulalla tehty hattu.

Puutarhahommia

Sadeviikon jälkeen on taas ollut mukava tehdä ulkotöitä puutarhassa ja mökillä, koska sää on aurinkoista ja oikeastaan kesäsäätä eikä syksyn säätä. Sain vihdoin mansikkamaan istutuskuntoon. Kasasin lapiolla mullat penkeiksi, sekoitin niihin kompostia, multaa ja tuhkaa. Peittelin penkit muovilla ja käytävät ensin sanomalehdillä ja sitten vanhoilla, pois heitettävillä matoilla. Sitten kiiruhdin ostamaan taimia, mutta olin auttamattomasti myöhässä: taimitarhat olivat jo myyneet mansikantaimet. Sain 20 tainta. Sisareltani sain hyvän vinkin eli istutin myös 2 pensasmustikantainta ja 6 mesikantainta. Keväällä jatkan taimien istuttamista. Haluan sinne eri lajikkeita.

Uusi mansikkamaa sai katteeksi vanhat matot.

Kuinkahan kauan jotkin korutarvikkeet lojuvat, ennen kuin niistä syntyy jotain. Vihreistä simpukankuorihelmistä ja muista sävyyn sopivista helmistä sekä ketjunpätkästä valmistui rannekoru.

Rannekoru.

 

 

 

Alppimatkalla ostin pitsikankaan palan, josta ompelin kesäpuseron. Ostopaikka taisi olla Innsbruckin kävelykatu.

Syksyn satoa on mukavaa säilöä, vaikka välistä puuhastelu väsyttääkin. Mustikoita keräsin 3 sangollista, vähän myöhässä, koska lähiseudun mustikkasatoa ei vain ollut. Puolukat sitten keräsimme etuajassa, samalla kertaa löytyi vielä syömäkelpoisia mustikoita. Mustikat laitoin pakastimeen, mutta keitin myös mehua. Puolukoista on valmistumassa tuoremehua viinihapon avulla. Löysin Pirkkalehdestä hauskan ohjeen: Pulmupuolukat. Niitähän piti kokeilla. Tuli hyviä. Omenapuissa on melko runsaasti satoa, vaikka pojan kanssa leikkasimme omenapuita ihan reippaasti kevättalvella. Keittelin omenoista mehua ja sosetta, omenapiirakasta ja uuniomenoista olemme jo nauttineet. Osa menee suoraan syöntiin ja osan laitan viipaleina pakastimeen.

Puolukkapäivän saalis.

Omenasatoa.

Puutarhassani on tänä kesänä ilahduttanut yrttilaatikko.

Stevia, salvia, minttu, suklaaminttu.

Kesämökin pihalla silmää ilahduttivat hassut kärpässienet.

Olen löytänyt syötäviäkin sieniä, mutta kovin vähän. Pannun pohjalle olen silpunnut mustatorvisieniä, kanttarelleja, keltahaperoita, orakkaita ja tatteja. Pari kertaa olen saanut rouskuja sienisalaattiin. 

Koruja

Huh! Hellekausi alkaa pikkuhiljaa väistyä. Vaikka toki tykkään lämpimästä, niin alkoi olla hieman liian kuuma. No, on kyllä mukavaa, kun uimavedet ovat lämpimiä eikä niihin ole tullut sinilevää.

Kesän matkakäsityö oli virkkaus: puuvillalangasta valmistin kaulaliinan, jonka annoin tyttärelleni syntymäpäivälahjaksi. Lankana käytin Schachenmayrin Cotton Bamboo Batik -lankaa ja mallin sovelsin virolaisesta käsityölehdestä.

Bambu-puuvillahuivi.

 

 

 

 

Koska helle jatkui, ompelin vanhasta pitkästä kietaisuhameesta hellemekon. Käytin hyväksi entisen vyön ja jätin helman pyöriön sivuhalkioon.

Vanhasta uutta.

Sitten iski koruntekokuume. Valmistin uusia koruja sekä korjasin vanhoja.

Kummityttöni on vihreän ystävä. Hän saa tämän setin joskus.

Vihreitä helmiä jäi tähteeksi, siis rannekoru ja korvikset itselle.

Katkennut caring hands -rannekoru kaipasi korjausta, punainen rannekoru täydentää samanlaista kaulakorua. Puna-violetti sormus ja korvikset syntyivät inspiraatiosta, valkoisen aidon helmirannekorun saa tyttäreni syntymäpäivälahjaksi.

Kaikissa korukuvissa on korujen alla uusia tilkkutyökankaita.