Syötimme norsuille porkkanoita.

Värien, veden ja musiikin iloittelua Planten un Blomenissa.

Syysmatkamme suuntautui Hampuriin, missä vanhin tytär on nyt ollut töissä helmikuun alusta.  Matkaseurana minulla olivat mieheni, siskoni tytär ja tämän 11-vuotias poika.  Nuori mies oli itse etsinyt Hampurista Lego-kaupan, joka tietysti tutkittiin tarkkaan.  Eka päiväksi meillä oli liput Miniatur Wunderlandiin, joka on nähty ties miten monesti, mutta aina sieltä löytyy katsottavaa.  Pienoismaailmassa on valtavasti pikkuruisia yksityiskohtia, päivä ja yö vaihtuvat, autot ajavat kolareita jne.  Rakennelmat on värkätty taitavasti, mutta unohtamatta huumoria.

Kolari pienoismaailmassa: trakrori ajoi talon seinään.

Valotolppa kasvaa autosta!

Tässä pelastetaan hukkunutta.

Öinen Las Vegas minimaailmassa.

Illaksi menimme Planten un Blomeniin katsomaan valo- ja vesiurkushowta.  Puolen tunnin musiikillinen show on joka kerta yhtä vaikuttava: erivärisiksi valaistut vesisuihkut tanssivat ilmassa musiikin tahtiin.  Esitykset ovat ilmaisia.  En tiedä, kyllästynkö valoshow-esitykseen koskaan.
   

Puolen tunnin musiikkinautinto.

Meillekin avautui yksi kohde ensimmäistä kertaa, nimittäin Hagenbeckin eläintarha.  Norsuille saa syöttää vihanneksia ja hedelmiä, joita myydään tuloportilla.  Ne olivat loppuneet, mutta onneksi olimme varautuneet omalla porkkanapussilla.  Olipa huikea kokemus, kun norsu nappasi jättiläiskärsällään porkkanan puolikkaan kämmeneltä.  Eivät sormet kelvanneet.  Kiertelimme varmaan nelisen tuntia, jolloin ehdimme nähdä lähes kaikki eläimet.  Hagenbeck on siitä kuuluisa, että siellä eläimet on pyritty sijoittamaan mahdollisimman luonnonmukaisiin olosuhteisiin.
   

Norsu nappasi porkkanan mieheni kädestä.

Flamingoja.

Hoitaja ruokki pelikaaneja.

Pingviinit ovat hellyttäviä.

Halusimme näyttää siskon tyttärelle koko Hampurin, mikä tapahtuu parhaiten St. Michelin kirkon tornista.  Käytimme hissiä muistellen nauraen sitä kertaa, jolloin kiipesimme portaat ylös jalkaisin.

St. Michelin kirkon upea lasimaalaus.

Sää suosi matkaamme, sillä sadetta oli vain pienen hetken. Iho nautti ilmakylvyistä.

Kyllä tarkenee.

Kävelimme myös vanhan Elbe-tunnelin läpi molempiin suuntiin.  Jalat olivat kovassa käytössä, sillä parhaana päivänä tyttäreni kännykän askelmittariin kertyi yli 27 000 askelta.  Kävimme myös pikaisesti Reeperbahnilla päiväsaikaan.

Elbe-tunneli kulkee Elben alitse.

Beatles-patsaat soittavat Reeperbahnilla.

Speicherstadtin kanavat muistuttavat Hansa-ajasta.

Hampuri on satamakaupunki.

Hampurista löytyy kivoja ostospaikkoja.  Eräs lempikauppojani on C&A-tavaratalo.  Mukaan tarttui puuvillapusero, kasmirneule ja pari neuletta miehelleni. Tutkimme toki pikaisesti Pimkien, New Yorkerin ja Orsayn sekä ostimme Karlstadista suklaaherkkuja.   Kävimme myös kangaskaupassa nimeltään Frau Tulpe, mistä ostin kolme tilkkutyökangasta: pöllö-, maatuska- ja oravakankaat.  Pidän eniten tuosta keskimmäisestä kankaasta.

 

Kangasostokset.

Rouva Tulppaanin käsityöliike.

Kesäkäsitöitä.

Omenasatoa.

 Kylläpä tänä kesänä tuli hyvä sato metsästä ja puutarhasta.  Välivuoden jälkeen omenapuut tuottivat runsaan sadon, josta on ollut kiva antaa omppuja muillekin.  Itse olen keitellyt niistä mehua ja omenasosetta sekä omena-puolukka-hilloa.  Jääkaapissa on myös ollut tarjolla tuorepuristettua omenamehua.  Parin viime viikon aikana olen kantanut metsistä monta korillista karvarouskuja, mutta myös mustatorvisieniä, tatteja, vaaleita orakkaita ja hieman kanttarelleja.
   

Delfiinejä pitkäpistotyössä.

Joskus komeron nurkkiin jää pyörimään käsityö, joka ei näytä valmistuvan koskaan.  Vaatehuoneen pimennoista kaivoin siivotessani kaksi keskeneräistä työtä, jotka sain valmiiksi kesän aikana.  Toinen näistä on pitkäpistotyö, jonka olen aloittanut n. 20 vuotta sitten.  Se jäi kesken, koska kirjontaan käytetty villalanka pölisi ja ärsytti silmäluomiani.  Nyt vein työn kesämökille ja jatkoin sitä ulkona vähän kerrallaan.  Onneksi olin merkinnyt lankojen värit numeroilla.  Työ esittää delfiinejä.  Mieheni askarteli siihen kehykset, jotka maalasin sinisiksi.
    

Villatakki talvipakkasiin.

Toinen keskeneräinen työ oli villapuseroksi suunniteltu tekele, josta oli valmiina takakappale ja n. 15 cm etukappaletta.  Eteen olin aloittanut intarsianeuleena pöllöä, mutta purin etukappaleen kokonaan ja muutin neuleen villatakiksi.  Etsin jostain vanhasta lehdestä pintaneuleen ohjeen.  Neuloin molemmat etukappaleet rinnakkain, koska löysin kahdet samankokoiset puikot; samoin hihat.  On muuten kätevää, kun ei tarvitse laskea kavennuksia ja levityksiä.  Lanka on Seitsemää veljestä ja sitä jäi jäljelle kokonaiset kaksi metriä. 
    

Kello etsii vielä paikkaansa.

Kesämökillä olemme kaivanneet yhtä seinäkelloa.  Niinpä ostin askartelukaupasta pahvipohjan ja koneiston.  Pohjustin ruskean aihion ensin valkoisella paperilla ja päällystin sitten kuviollisella paperilla (ostin paperin Münchenistä) liimalakan avulla.  Numeroiden paikoille liimasin tarroja, joita löytyi askartelulaatikostani.  Kellosta tuli sen verran hieno, että se sai jäädä kotiin.
   

Kotelo kuulokkeille.

Kuuntelen paljon musiikkia kotona ja autolla ajaessa, mutta käytän harvoin kuulokkeita.  Lento- ja junamatkoilla ne ovat kyllä tarpeelliset, mutta usein unohtuvat jonnekin.  Niinpä ompelin kuulokkeita varten pienen rasian.  Jospa muistaisin ottaa sen mukaan seuraavalle matkalle.

Kiitos kommenteista!