Sininen uni.

 

Korvasieni.

Kevät ja oikeastaan kesä on jo käsillä, vaikka sää tuntuu kovin kolealta.  Siitä huolimatta olen kerännyt kevään ensimmäisiä herkkuja metsästä eli korvasieniä. Löysin niitä jopa yllättäen ja niin paljon, että laitoin pakastimeen ryöpättyinä.  Myös ensimmäiset nokkokset ovat kuivumassa, jolloin niitä voi ripotella talvella sämpylätaikinaan ja pataruokiin.

 

Sinistä tilkkupintaa.

Toukokuun peittokin valmistui viikonvaihteessa.  Malli on jälleen Eli Thomaen kirjasta. Mieheni auttoi kaitaleiden leikkaamisessa.  Tämän työn olisi voinut tehdä valmiista kaitalerullasta.  Mallityö oli ommeltu punaisista kankaista, mutta päätin tyhjentää sinistä kangasvarastoa.  Annoin työlle etukäteen nimeksi Sininen uni.  

Kaitaleita metreittäin.

Kaitalepötköjä näytti riitävän loputtomiin; en vain huomannut valokuvata heti alussa.  Kun sitten sain blokit valmiiksi ja asettelin ne lattialle, huomasin, että niitä oli juuri sopiva määrä.  Niin ei kai ole käynyt koskaan, vaan aina olen joutunut ompelemaan lisää blokkeja.  Työstä tuli aika synkkä.  Reunoilla olevat turkoosit kolmiot hieman keventävät vaikutelmaa.  Reunakaitaleetkin olivat valmiiksi leikattuja.  

Valmis tilkkupinta.

 

Taustalle löytyi lintukangas, jota hieman levitin.  Tikkauksen suoritin aaltotikkausompeleella.

Taustalla lintuja ja pilkkuja.

Valkovuokkojen kauneutta.

Hyvää alkavaa kesää!

Aurinkoista äitienpäivää!

 

Kukkia äidille.

Koko äitienpäivän saimme nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta. Tultuamme kotiin äitienpäivälounaalta ulko-ovella meitä odotti mukava yllätys:  sellofaaniin kiedottu upea kukkakimppu.  Lapset porukoineen olivat lähettäneet sen kukkakaupan kautta.  Kylläpä lämmitti ja ilahdutti aidosti.

 

Vihreä kuuluu kevääseen.

Viikolla ompelin itselleni trikoomekon neuloksesta, jonka ostin Jyväskylän käsityömessuilta.  Tyttäreni Ottobre-lehdestä kopioin kaavan, jossa on poikkileikkaus vyötärön yläpuolella. Väljyyttä antavat keskisaumat edessä ja takana. Kuten kuvasta näkyy, meillä on vielä lunta.

 

Mitat senttimetreinä...

... ja tuumina.

Mieheni tilasi minulle äitienpäivälahjaksi uuden leikkausalustan.  Entinen kului sananmukaisesti puhki, vaikka säilytin sitä valolta suojassa.  Onnistuin leikkelemään pöytäliinaan viiltoja, koska leikkuri meni alustan läpi.  Uuden leikkuualustan molemmat puolet ovat käyttökelpoisia eli toiselta puolelta löytyvät tuumamitat, toiselta senttimetrimitat.  Silitin jo valmiiksi kankaita, että pääsen kokeilemaan uutta alustaa.

 

Kiitti kommenteista!

Kesää kohti.

 

Kaunis iltarusko ja uutta lunta puissa ja maassa.

Tänään vietetään vappupäivää, vaikka katsoessani ulos ei siltä todellakaan näytä: lunta on maassa 10-30 cm ja viikolla satoi uutta lunta niin paljon, että piti aamulla hieraista silmiä ulos katsoessa.  Kalenterin mukaan vuodenaika muuttuu ja niinpä uusin tilkkupeittoni sai nimekseen Kesää kohti.  Malli on jälleen Eli Thomaen kirjasta.

Kukkaista pintaa.

  Kukkakuvio puhutteli minua.  Leikkasin jäännöskankaista aina neljä samankokoista neliötä, joista jokaisen yhteen kulmaan ommeltiin kolmio.  En alussa edes ymmärtänyt, että ompeluvaiheessa piti olla tarkkana, mistä kankaasta kolmio valitaan.  Itseasiassa piti aina miettiä, mitkä ovat kolme eripuolilla olevat kankaat.  Kaikkiin kukkiin ei riittänyt samaa kangasta, mutta käytin samansävyistä ja samaa tummuusastetta.  Kyllä ratkoja oli välistä käytössä.  Asettelin kukat siten, että vuorotellen on tumma ja vaalea kangas.

Naapuritilkut piti ottaa huomioon.

Blokeista tuli niin suuria, että peitto venähti kokoon 1,5m x 2,0m.  Reunus kasvatti myös kokoa.  Katsellessani keskeneräistä työtä ajattelin, että myös reunimmaisten kukkasten terälehdet eivät saa loppua kesken, joten ennen reunimmaista kaitaletta suunnittelin uuden kaitaleen.  Niinpä jouduin levittämään taustakangasta kaitaleella, jonka leikkasin samasta kankaasta, joka on päällispuolen reunana.  Taustakangas inkkareineen on Rauman Jättirätistä ostettu.

 

Taustalla inkkareita.

Tikkasin laiskasti eli vain suorat tikkaukset saumojen viereen.

Iloista vapun päivää!