Kukkia, marjoja, sieniä ja mekko.

Kasvimaan rehevyyttä.

Loppukesä on mielestäni hienoa aikaa siitä syystä, että luonto tarjoilee meille monenlaisia herkkuja syötäväksi ja säilöttäväksi, vaikka päivät ovat täynnä touhua - ihan väsyksiin asti.  Kasvimaata reunustaa kesäkukkien kirjo, jossa näyttää tänä vuonna olevan komeita unikkoja.  Kukinnot kestävät vain muutaman päivän ja sade piiskaa niitäkin.  Kasvimaan satoa on tullut kiitettävästi: salaatteja, persiljaa, oreganoa, tilliä, lehtimangoldia, sipuleita, retiisejä, minttua, rosmariinia, perunaa, kesäkurpitsaa ja uutuutena spagettikurpitsaa.

Mustatorvisieniä, vaaleita orakkaita ja kantarelleja.

Metsä on tuottanut tänä kesänä myös monta mukavaa yllätystä.  Kullankeltaisia kantarelleja on löytynyt runsaasti ihan yllättävistäkin paikoista.  Myös mustatorvisieniä ja vaaleita orakkaita on ollut säilöttäväksi asti.  Mustikkasato on runsas: olen poiminut niitä yli 50 litraa.  Onnistuin myös löytämään vadelmapuskia, missä kukaan ei ollut käynyt.  Olipa mukavaa kerätä niitä.  Mustikkareissulla sain myös pienen määrän harvinaisherkkuja eli mesimarjoja.

Mesikoita.

Lomareissulla sorruin tietysti ostamaan kankaita (koska halvallakin joskus saa!).  Yhden niistä ompelin mekoksi.  Yhdistelin kolme eri kaavaa saadakseni mieleiseni mallin.  Miehustan kaava on SKK-lehdestä (4/2022), koska halusin edestä napitettavan mallin.  Saman lehden Designer-kaavasta (Paola Suhosen Ivana Helsinki -sarjaa) kopioin hihan kaavan.  Salsahelman mittoja tutkin saksalaisesta Fashion style -lehdestä, koska en halunnut mekosta liian leveää.  Hihoja kevensin siten, että ompelin kaksi päällimmäistä hihaa sifongista ja alimman mekkokankaasta.  Huomasin juuri, että taskut olisivat olleet kivat, mutta tällä kertaa ne jäivät pois. 

Salsamekko.

 

   

Mekko takaa.

Hyvää elokuuta ja satokautta!  Metsissä riittää marjoja.

Makuuhuoneen ikkunalla kukkii orkidea.

Entisöintiä.

 

Kasvihuoneessa alkavat paprikatkin kypsyä.

Kesä kuumine päivineen hurahtaa nopeasti ohi eikä tee mieli istua ompelukoneen äärellä.  Pääasiassa olen kyllä viihtynyt sisäsätiloissa.  Juhannuksen aatonaattona oli sen verran viileämpää, että jaksoin kyykistyä kasvimaalle. Harson alta ja rikkaruohojen seasta löytyi jo hyvin kasvanutta rukolaa ja muuta salaattia. Samoin ensimmäiset retiisit pääsivät salaattikulhoon.

 

Rapsakat rukolat maistuvat salaatissa.

Vuosi sitten kuolleen tätini kalusteista minulle päätyneet neljä pinnatuolia ovat nyt vihdoin käyttökunnossa.  Hioin niiden pinnat ulkona.  Yksi tuoleista oli irtotavarana ja sen tiikki-istuin piti hioa putipuhtaaksi.  Jouduin petsaamaan pinnan, jotta sain värittömät kohdat piiloon.  Lakkasin istuinosat pariin kertaan ja loput pinnat saivat ylleen puolihimmeän valkoisen maalin. Olen tyytyväinen lopputulokseen.

 

Tuoli kiiltää melkein kuin uutena.

Korjatessani hametta huomasin, että samaa kangasta ( Marimekon Ulappa-kuosi, suunnitellut Aino-Maija Metsola) oli vielä jäljellä.  Niinpä etsin kaavan sortseihin, jotka ovat reilun väljät ja joissa on isot taskut (kännykkäkin mahtuu sinne).  Malli on käytössä oikein mukava. 

Ulappa-kankaiset sortsit.