Joulun jälkeen.

 

Mieluinen joululahja.

Taas on uusi vuosi aluillaan.  Miten nopeasti aika kuluukaan.  

Toivoin joululahjaksi mieheltäni silityskeskusta, koska entinen höyryrauta on ikivanha ja voi lopettaa yhteistyönsä milloin tahansa.  Niinpä jouluaattona kaivoin lahjapaketista kauniin silityskeskuksen.  Olen käyttänyt sitä jo muutamia kertoja ja mielestäni silitysjälki on hyvää.  Helppoutta edistää ainakin se, että vesisäiliötä ei tarvitse täyttää kovin usein.  Laitteen merkki on Elektrolux.

Nyt kelpaa silittää.

Siskoni antamasta paketista löytyi Enni Mustosen romaani Kartanonrouva.  Kirja on toinen osa Rouvankartanon tarinoita -sarjasta.  Sisareni on ostanut minulle koko sarjan Syrjästäkatsojan tarinoita.    Molemmissa sarjoissa ovat historialliset tapahtumat todellisia, niiden ympärille kirjailija on maalaillut viehättäviä tarinoita.  Odotan joka joulu kirjojen seuraavaa osaa.

Osittain vielä lukematon lahja.

Hampurin tonttujen paketista putkahti esiin palapeli, jota hieman osasin odottaa.  Tällä kertaa pelin erikoisuutena oli se, että kuvassa oli 15 kohtaa, jotka olivat erilaisia kuin mallissa.  Kuva esittää ompelijan työhuonetta eli minua se puhuttelee lämpimästi.  Minulta kesti kuusi päivää rakennella palapeli valmiiksi (1000 palaa).  Totesin taas, että palasten asettelu on niin koukuttavaa puhaa, ihan voisin verrata tilkkujen asetteluun.  Nyt työ komeilee eteisen seinällä.

Tuhat palaa järjestyksessä.

Koska pakkaset näyttävät jatkuvan, otin kaapista esille tummanvihreän merinovillaneuloksen, jonka ostin syksyllä Oulun käsityömessuilta.  Uusimmassa käsityölehdessä oli sopiva kaava, jota hieman lyhensin.  Mekko oli helppo ja nopea ommella.  Merinovilla on niin mukava iholla: lämmin, mutta ei kutita.

Merinovillamekko.

Koska meillä oli asiaa Kuopioon, poikkesin EK:ssa.  Siellä oli runsaasti alennusmyyntikankaita.  Menin sitten mylläämään laaria, jossa oli tarjous: 5€/kassillinen kankaita.  Löysin muutamia puuvillapaloja, jotka kelpaavat tilkkutöihin (yksi Finlaysonin).  Niinpä sitten täytin kassin valkoisilla (ehkä) pöytäliinapaloilla, joita arvelen käyttäväni värjäyskankaina.  Totesin kyllä, että kassi on hintansa väärti, kunhan olen käyttänyt siitä yhden kankaan.

 

 

Uutta materiaalia ompeluun.

Oikein antoisaa alkanutta vuotta käsillätekemisen parissa!

Joululahjoja.

Tämäkin vuosi alkaa lähestyä loppuaan.  Takana on kiireisiä viikkoja, kun olen lupautunut leipomaan moneen paikkaan kahvileipiä.  Lahjat ovat tällä hetkellä paketissa, onneksi. 

Olkalaukkuja eri kuoseista.

Suvun nuorille naisille ompelin pienet olkalaukut, joissa on monta vetoketjullista lokeroa sivussa.  Onneksi vetoketjuja on riittävästi varastossa.  Yritin miettiä jokaiselle sellaisen värin, joka parhaiten sopisi saajan värimaailmaan.

Merinovillaa ja silkki-villaa.

Trikookuosia yöasuun.

Lapsenlapset ovat tietysti lähellä sydäntä ja heille ompelen kyllä mielelläni.  Pikkuprinsessalle valmistui mekko ja myssy merinovillaneuloksen jämistä.  Neuloin myös sukat villa-silkkilangan lopusta.  Hän saa myös fleecestä ommellun myssyn ja rukkaset.  Toiveena oli myös merinovillainen kypärämyssy.  Myös yöpuku valmistui nopeasti saumurilla.  

Pää ja kädet pysyvät lämpiminä.

5-vuotiaalle ompelin yöpuvun.  Yläosa on mukavaa kissa-trikoota, jonka löysin kesällä Lappeenrannasta.  Siellä on kiva kangaskauppa.

Pojalle kissaunia.

Tarvitseeko joku avainkukkaroa?  Niitä valmistui sarjatyönä pienille ja vähän isommillekin.

Avainkukkaroita.

Niin, pojan porukalla on myös koira.  Pitihän minun muistaa myös koiruliiniakin, joka viime sunnuntaina oli napannut näyttelyssä kolme ruusuketta. Koira saa oman alusmaton.

Koiralle oma matto.

Oikein mukavaa joulua kaikille!

Lämmintä syksyyn.

Ennen yöpakkasia kerätyt suppikset.

Olipa hieno syksy kerätä sieniä, vaikka välistä tuntuikin, että vettä sataa jatkuvasti.  Kantarelleja löysin runsaasti ja sitten olivat vuorossa suppilovahverot.  Niitä säilöin kuivaamalla.  Ennätin sitten jauhaa kuivuneet suppikset rouheeksi, jota on helppo lisätä melkein mihin tahansa ruokaan.

 Jo pitemmän aikaa minulla on ollut suunnitelmissa ommella pieni olkalaukku.  Kankaaksi valikoitui japanilainen puuvilla.  Mietin pitkään oikeaa työjärjestystä ja niinpä ompelin ulkosivun ensiksi.  Valmistin siihen kaksi vetoketjutaskua, jotka ulottuvat laukun pohjalle asti.  Samalla ompelin myös laukun yläreunaan tulevan vetoketjun.  Vasta sitten kokosin laukun.  Kuviollinen puuvillavuori sisältää myös taskun ja olkahihnan alapuoli on kahvoihin tarkoitettua nauhaa.

Laukun taskut ja vetoketjut ovat paikoillaan.

Valmis laukku.

Kesäreissulla ostin Rauman Jätti-Rätistä merinovillaneulosta.  Sattumalta ne olivat sillä viikolla 20%:n alennuksella.  Kun myyjä ryhtyi mittaamaan neulosta, hän huomasi pakan pään olevan kierossa.  Hän ehdotti, että saisin alkupään kaupanpäällisiksi seuraavasta metristä.  Se sopi minulle mainiosti.  Ompelin neuloksesta pitkän villatakin, jonka kiinnipitimiksi laitoin isot nepparit.  Materiaalia riitti vielä villahousuihin ja myssyyn.

 

Merinovillatakki ja suorat housut.

Samalla reissulla ostin mustan housukankaan, jonka myös ompelin valmiiksi.  Piirsin kaavan Diana Moden -lehdestä.  

Mukavassa villatakissa on myös taskut.

Hyvää lokakuuta!

Neulekoneen kaverina.

 

Merinovillaa.

Syysorvokkeja.

 

Syysorvokkeja.

Kylläpä syyskuu suorastaan karkasi käsistä.  Osittain syyn lienee matkustelu.  Syyskuun peitto valmistui jälkijunassa.  Minulla oli kopassa marinoituneita orvokkipaneeleja, joten päätin käyttää ne pois.  Kehystin kukkia hirsimökkitekniikaalla, kahdelle sivulle yksi kaitale, kahdelle kaksi kaitaletta. Sitten vain lisäsin hieman ylimääräisiä reunakaitaleita.  

Orvokki.

Ostin kesällä ruotsalaisesta huonekalukaupasta feece-torkkupeiton aikeenani käyttää sitä "välivanuna"; eihän se maksanut  kuin muutaman euron.  Kokemus ei ollut mukava, koska materiaali venyi ja sitä oli vaikea saada asettumaan tasaisesti.  Onneksi ostin vain yhden.  

Hedelmiä taustalla.

 Taustakankaaksi valitsin käytetyn verhon, jonka löysin seurakunnan kirpputorilta. Ratkoin saumatkin auki ja se olikin Finnlaysonin puuvillaa.  Silti sitä piti vielä hieman jatkaa ruskealla puuvillakankaalla.  Kiireessä tikkasin suoraa ommelta saumoja pitkin.  Lisäksi ompelin jokaisen orvokin keskelle pienen kuvion, joita löytyy ompelukoneestani runsaasti.  Lähes jokainen kuvio on erilainen.

Valmista tuli.

Orvokkeja on monen värisiä.

Vihdoin käsityömessujakin on tarjolla.  Vajaa viikko sitten ajelin serkkusarjan kanssa Kuopion messuille.  Mukava päästä katsomaan, mitä siellä oli tarjolla.  Kävin koeajamassa saumurin (Bernina), koska aikomus on vaihtaa saumuria.  Kone tuntui mukavan jämäkältä.  Ostopäätös jäi vielä muhimaan.  Ostin kuitenkin pari japanilaista tilkkutyökangasta, kukallisen trikoon  ja palan merinovillaneulosta.  Kyllä ne jostain löytävät paikkansa.

Merinovillaa ja kukkatrikoota.

Japanilaisia puuvillakankaita.

Kiitos kommenteista!