Sieniä ja omenoita.

 

Herkullisia omenoita.

Meidän omenapuut tuottivat runsaan ja hyvälaatuisen sadon, vaikka muutamissa uudehkoissa puissa ei ollut yhtään omenaa.  Omenoista on riittänyt mehuksi, soseeksi ja ystäville annettaviksi.  Huomenna aion viipaloida omenoita kuivuriin.

Omppumaisema.

 

Metsässä tein myös yllättävän löydön: maa oli keltaisenaan kantarelleja.  Yleensä kohdalleni on osunut vain muutamia, korkeintaan kymmenen kantarellia.  Olin sadepäivänä vain kävelemässä metsässä ja taskussa oli kaksi hedelmäpussia.  Eiväthän sienet niihin mahtuneet, mutta palasin seuraavana päivänä metsään korin kanssa.  Nytpä olemme herkutelleet sieniruokia monessa muodossa.  Olen toki kerännyt rouskuja, vaaleita orakkaita ja lampaankääpiä ihan läjäpäin ja säilönyt niitä monella tavalla.

    

                                    Metsän herkkuja.

  Meidän uusi sauna kaipasi verhoa ikkunaan, jollaisen sitten ompelin luonnonvalkoisesta puuvillasta.  Keskelle aplikoin elämänpuun, jonka kasasin pienistä, tilkkutöistä jääneistä kolmioista.

                                                                Elämänpuu-verho.

Viime äitienpäivälahjaksi sain lahjakortin kangaskauppaan, jonka nimi om Kimmi.  Vihdoin käytin sen ja paketti saapui perjantaina.  Yksikään kankaista ei ole tilkkuiluun, vaan itselleni vaatteisiin.  Kaunein kangas on mielestäni tuo harmaapohjainen gollegeneulos.  Kuvassa oikealla on digitrikoota puseroon, scubaa hameeseen ja marjapuuron punaista merinovillaa myssyyn/pantaan. Ne pääsevät käsittelyyn, kunhan säilöntäkausi helpottaa.

                                                                    Uusia kankaita.

Hyvää syyskuuta.

Elokuun satoa puutarhasta ja metsästä.

Punaherukkasatoa.

Pidän loppukesästä siitä syystä, että luonnosta löytyy niin paljon suuhun pantavaa.  Puutarhassa huomasin, että purjot ovat hujahtaneet isoiksi.  Kurpitsa, lehtikaali, salaatti ja lehtimangoldi tuottavat satoa yli oman tarpeen.  Tilliä ja persiljaa kuivattelin talvea varten, nyt kuivurissa valmistuvat mangoldin lehdet.  Runsaista sateista johtuen kasvimaa on pärjännyt ilman kastelua, mutta kyllä rikkaruohotkin menestyvät - aivan liian hyvin. 
    

Purjoa, taustalla punaista lehtimagnoldia.

Alkuviikosta keräsin neljä sangollista punaherukoita ja keittelin niistä höyrymehua.  Alaoksat jätin vielä kypsymään.  Vadelmapusikkoon polkaisen pyörällä.  Sieltä olen saanut poimituksi 38 litraa komeita vadelmia.  Etelärinteellä kasvoi myös hyvänlaatuista mustikkaa.  Sitäkin on pakastimessa saman verran kuin vadelmaa.  Rouskuja olen löytänyt vasta pari kertaa sienisalaattiin.
    

Yhden päivän mehustussato, takana säilöttyjä kurkkuja.

Tätini, joka on 98-vuotias, antoi minulle vanhoja säilöntätökkejä.  No, minä laitoin niihin marinoitumaan käsityötarvikkeita: kasvisvärjättyjä lankoja ja saumurilankoja.  Ne ovat aika nostalgisia. 

Vanhat purkit uusiokäytössä.

Välistä on ihan pakko istahtaa ompelukoneen ääreen.  Niinpä ompelin vielä kesämekon jostain EK:n muutaman euron palasta, vaikka sitä tuskin tänä kesänä tarvitseekaan.  Kaava on piirretty muutaman vuoden takaisesta Diana moden -lehdestä.  Kaavoituksessa kiusasi suunnattomasti se, että niissä oli valmiina saumanvarat.
    

Vielä kesämekko, milloin mahtaa olla hellettä.

Virkattu kaulus.

"Kesäkäsityö", jota olisi voinut kuljettaa mukana, oli virkattu kaulus (eipä tainnut olla edes mökkireissuilla mukana!). Malli löytyi Kotiliedestä.  Kiva pieni työ.  Käytössä vaatii yksivärisen mekon tai puseron.










Taalainmaan matkalta ostin unikon siemeniä.  Kylvin ne suoraan maahan ilman esikasvatusta.  Nyt ne ovat kukassa. Mielestäni erikoista on niissä tuo valkoinen keskusta.  Täytyy muistaa ottaa siemeniä talteen. 
   

Taalainmaan unikoita.

Hyvää loppukuuta!

Neulatyynyjä.

Joku bloginpitäjä heitti ilmaan ajatuksen, että itse kukin voisi esitellä omat neulatyynynsä. Okei. Kyllä niitä löytyy useampiakin. Kaikki ovat vanhoja, osa tosi vanhoja eli perittyjä. Paras neulatyynyn täyte on ihmisen hiuskarva. Meillä on yleensä perheenjäsenten hiukset leikattu kotona, joten täyteaineita saa aina lisää. Kyllä niitä voi pyytää parturistakin. Hiuskarva teroittaa neulat. Itse käytän kahdenkokoisia neuloja: pienet sopivat joihinkin tarkkoihin kohdistuksiin, pääasiassa käytän suuria, nypläykseen tarkoitettuja neuloja. Olen laiska harsimaan, mutta suurilla neuloilla saa tukevan kiinnityksen.

 

Suosikkineulatyyny.

 Eniten käytän pyöreää, ranteeseen laitettavaa neulatyynyä. Se on myös sopivan kokoinen otettavaksi mukaan käsityöharrastuksiin. Kuminauha toki kaipaisi vaihtamista.

Sienineulatyyny.

Noin 30 vuotta sitten tein myyjäisiin neuletyynyjä, joissa on sorvattu jalka - mieheni hoiti sorvaamisen. Minä lakkasin jalat ja valmistin pehmusteet. 

Perintöneulatyyny.

Vanhin neulatyyny on isosiskon äidille ompelema. Näkyy olevan reikäkin. Se asustaa korissa, missä säilytän kirjontatyötä. Muutama muliinilanka roikkuu neuloista.

Sovitusneulatyyny.

Jostakin olen saanut kylkiäisenä sovitusneulatyynyn, mutta se on ollut hyvin vähän käytössä.

Lintuneulatyyny.

Uusin neulatyyny on muutaman vuoden vanha: jossain käsityölehdessä oli ohje lintutyynyyn. Tein niitä pari kappaletta.

Yksi neulatyyny koristaa myös sovitusnuken kaulaa.

Kesän marjasato alkaa olla tallessa. Puolukoita tuli riivityksi noin sata litraa ja nyt olen poiminut suolta karpaloita. Kuiva ja aurinkoinen sää on tehnyt suokävelystä mukavaa ja saalista on kertynyt kolmelta reissulta 8 litraa. 

Herkullisia karpaloita.

Kasvihuoneessa tomaatit kasvoivat kehnonlaisesti, kaipasivat kai aurinkoa kuten minäkin. Sisällä kypsyneistä tomaateista valmistin aurinkokuivattuja tomaatteja. Viipaloin tomaatit, kierittelin öljyssä ja mausteissa ja kuivatin kuivurissa. Laitoin kuivatut tomaatit lasipurkkeihin, päälle öljyä. Kun tomaatit on syöty, jäljelle jäävän mausteöljyn voi käyttää ruuanlaittoon.

Aurinkokuivattuja tomaatteja.