Onko ikä vain numeroita?

 

Onnittelukortteja ja -kukkasia.

Niinpä vain aika rientää hurjaa vauhtia eteen päin.  Viime sunnuntaina serkkuteamini kävi juhlistamassa siirtymistäni uudelle vuosikymmenelle.  Samalla juhlimme myös mieheni syntymäpäivää, joka oli syyskuussa.  Valmistin tälle mukavalle porukalle Gyros-aterian omalla, mukautetulla tyylillä: pita-leipää (leivoin aamulla), broilerisuikaletta, uunissa haudutettuja maalaisranskalaisia ja -bataatteja, tomaattia, punasipulia, tsatsikia sekä lisukkeena kreikkalaista salaattia.  Aterian jälkeen juttelimme leppoisasti mm. lapsuutta muistellen.  

Tsatsiki ja kasviksia tarjolla.

Joimme vielä kakkukahvit ja otimme valokuvia koko porukasta, kuten joku tuumi, etteivät kaikki kuvat ole hautajaisissa otettuja.  -Ai niin, arvaatkaapas, mitä serkkuporukka oli keksinyt lahjaksi! Lahjakortin kangaskauppaan!  Ihania serkkuja!

Myrna-kupit kahvipöydässä.

Käsityörintamalla olen kauan suunnitellut siivousta.  Kaapeissa on lojunut kasapäin kangas- ja trikoojämiä, joita ei enää voi jatkojalostaa.  Tyhjensin niitä jätesäkkiin vietäväksi Paimioon, missä niistä valmistetaan uusia kankaita.  Jäljelle jääneet järjestelin ja kirjoittelin hyllyjen reunoihin laput, millaisista kankaista on kyse.  Nimilaputkin ovat nostalgisia: K-kaupan 70-luvun hintalappuja.  -Tilkkutyökankaat ovat eri paikassa. 

Siivotut kaapit.

Ompelutyönä kasasin pari tyynynpäällistä paloista, jotka jäivät jäljelle viime joulukuussa ompelemastani peitosta Jalokivirasia.

Jalokivirasiat tyynynpäällisinä.

Myös naapurit pistäytyivät onnittelemassa.

Onnittelukukkasia.

Mattoja.

Huonekalukankaasta matto.

Kirjoitin syyskuussa, että sain kangasvarastooni uudenlaista täydennystä eli huonekalukankaiden mallipaloja.  Ompelin niistä heti muutamia pussukoita.  Kangaspaloja hiplatessani tajusin, että niissä oli joka ikisessä tarralappu (kankaan tiedot).  Niitä irrottaessani ymmärsin, että tarran liima voi ajan kuluessa pureutua kankaaseen kiinni niin lujaa, ettei se irtoa millään.  Niinpä kippasin kaikki näytekankaat lattialle ja poistin niistä kaikista tarralaput.  Samalla mietin, mitä voisin ommella paloista.

Näytepalat hyötykäyttöön.

Leikkelin samankokoisia paloja (huonot reunat pois) ja asettelin niitä vierekkäin.  Ompelin kaksi ruutupintaa käyttäen teollisuuskonetta, koska materiaali on paksua.  Toisen taustakankaaksi riitti appeni pellavainen ja muuten risainen kylpytakin takakappale, toisen taustaksi päätyi takkikankaan jämät.  Väliin laitoin vielä vanhaa, tukevaa verhoa. Tikkaukset ompelin suoralla tikillä parin cm:n päähän saumoista.   Välttääkseni liian paksua reunaa leikkasin taustakankaan reilun kokoiseksi, jolloin käänsin sen reunan huolittelemiseksi oikealle puolelle.  Näin sain kaksi ihan kelvollista pikkumattoa.

Mattojen taustakankaat näkyvissä.

Jossakin näin tilkkutyön, joka oli valmistettu Gaudin mosaiikkia jäljitellen.  Päätin kokeilla.  Kuvittelin, että työ sujuisi nopeasti, mutta eipä se niin helppoa ollutkaan.  Käytin pieniä jäännöstilkkuja, mutta pinnan saaminen tasaiseksi teetti töitä.  Lisäksi piti muistaa ommella joka väliin valkoinen kaistale "laastiksi".  Jaksoin ommella pienen tyynynpäällisen verran mosaiikkipintaa.

Gaudin mosaiikkia kankaista.

Lämmintä syksyyn.

Ennen yöpakkasia kerätyt suppikset.

Olipa hieno syksy kerätä sieniä, vaikka välistä tuntuikin, että vettä sataa jatkuvasti.  Kantarelleja löysin runsaasti ja sitten olivat vuorossa suppilovahverot.  Niitä säilöin kuivaamalla.  Ennätin sitten jauhaa kuivuneet suppikset rouheeksi, jota on helppo lisätä melkein mihin tahansa ruokaan.

 Jo pitemmän aikaa minulla on ollut suunnitelmissa ommella pieni olkalaukku.  Kankaaksi valikoitui japanilainen puuvilla.  Mietin pitkään oikeaa työjärjestystä ja niinpä ompelin ulkosivun ensiksi.  Valmistin siihen kaksi vetoketjutaskua, jotka ulottuvat laukun pohjalle asti.  Samalla ompelin myös laukun yläreunaan tulevan vetoketjun.  Vasta sitten kokosin laukun.  Kuviollinen puuvillavuori sisältää myös taskun ja olkahihnan alapuoli on kahvoihin tarkoitettua nauhaa.

Laukun taskut ja vetoketjut ovat paikoillaan.

Valmis laukku.

Kesäreissulla ostin Rauman Jätti-Rätistä merinovillaneulosta.  Sattumalta ne olivat sillä viikolla 20%:n alennuksella.  Kun myyjä ryhtyi mittaamaan neulosta, hän huomasi pakan pään olevan kierossa.  Hän ehdotti, että saisin alkupään kaupanpäällisiksi seuraavasta metristä.  Se sopi minulle mainiosti.  Ompelin neuloksesta pitkän villatakin, jonka kiinnipitimiksi laitoin isot nepparit.  Materiaalia riitti vielä villahousuihin ja myssyyn.

 

Merinovillatakki ja suorat housut.

Samalla reissulla ostin mustan housukankaan, jonka myös ompelin valmiiksi.  Piirsin kaavan Diana Moden -lehdestä.  

Mukavassa villatakissa on myös taskut.

Hyvää lokakuuta!

Syksyä kohti.

 

Näytepaloja, valmiita tilkkuja.

Syyskuu on ollut lämmin, mutta sateinen.  Metsistä ja puutarhasta on riittänyt kerätä paljon tarpeellisia vitamiineja talven varalle: kantarellejakin on löytynyt runsaasti.  Myös omenasato oli valtava. Niitä laitellessa ja matkustaessa aikaa ei ole juuri ollut käsitöille, mutta jotain pientä on sentään syntynyt.  Matkan varrella mukaan tarttui myös materiaalia uusiin töihin.  Siskoni tyttären miehellä on on verhoomo Sinistra, josta omistaja antoi kangasvalmistajan näytteitä ison kasan mukaamme.  Niitä on mukava hypistellä ja silittää sekä suunnitella lopputuotetta.  Siinä sivussa on syntynyt kolme pussukkaa, joihin ompelin myös vuorin.

Muutama pussukka.

Kesäreissuilla on ollut mukana myös pieni neule.  Villasukkia neuloessa olen joskus miettinyt, mikä materiaali olisi niihin sopivin.  Päätin kokeilla silkkisekoitetta eli ostin Regia premium -lankaa, jossa on villaa (55%), polyamidia (25%) ja silkkiä (20%).  Lanka on hyvin riittoisaa.  Käsityölehdessä sattui sopivasti olemaan Niina Laitisen suunnittelema malli samanvahvuiselle langalle.  Nyt sukat ovat sopivasti valmiina sään viilentyessä.

Silkki-villasukat.

Kävimme vielä ajelemassa yhden reissun matkailuautolla.  Emme ole aikaisemmin käyneet tanssireissuilla kauempana, mutta nyt ennen lumikelejä tuli sopiva tilaisuus.  Naapurivaaran huvikeskuksella eli Napiksella oli kauden päättäjäistanssit, joissa esiintyivät tämän vuoden tangokuninkaalliset eli Charlotta Saari ja Pasi Flodström.  Erityisesti tangokuninkaan bassoääni hivelee minun kaikkia tuntohermojani ja hän osaa myös huomioida yleisönsä hymyilevällä katseellaan.  Mieleenpainuva tanssitapahtuma.

Tangokuninkaalliset 2023 Napiksella.

Lounais-Suomessa.

 

Keuruun vanha puukirkko.

Lähdimme elokuun eka viikolla Marin kyydissä kohti Lounais-Suomea. Jyväskylän jälkeen ajelimme pienempiä teitä ja matkan varrella kävimme katsastamassa Keuruun vanhan puukirkon.  Alkumatkasta poikkesimme kolmessa kyläpaikassa, mutta jo toiseksi yöksi saimme parkkeerata Turun saaristossa. nimittäin yhdellä levikkeellä Korppoossa.  Sitä ennen olimme saaneet nauttia erittäin maukkaan aterian (paistettu ahven, perunapyree, omena, puolukka) Paraisten Super-Marketissa.  Herkullista!

Matkaan mahtui monta lossia ja lauttaa.

 Ajelimme reittiä Parainen-Nauvo-Korppoo- Houtskär, mutta Saariston rengastietä ei voinut kiertää ympäri, koska yksi lautta oli jo talvikaudessa.  

Korppoon kirkko.

Houtskarin kirkon takaa alkavan meditaatiopolun varrella oli hyviä mietteitä.

Paraisilla.

Palasimme takaisin mantereelle ja Turkuun, missä meillä oli käyntikohteena Turun linna.  Edellisen kerran olin vieraillut siellä keskikoulun luokkaretkellä.  Esilinnassa oli hyvä kertaus Suomen ja linnan historiasta kuvataulujen avulla.  Kiertelimme pari tuntia ja ihan kuntoilustahan se kävi.  Onneksi pihapiiristä löytyi ruokapaikka.

Turun linnaa.

Linnan kirkko.

Toisena päivänä löysimme Ruissalosta "kylätalon", missä oli päivätanssit.  Taas hyvää liikuntaa!  Sitten etsimme uimahallin hikisen kropan pesua varten.  Halusimme vielä visiteerata Turun tuomiokirkossa.  Pari ostoskeskusta piti myös katsastaa.  Ajoimme myös tervehtimään vanhaa linja-autoa, jonka mieheni möi paikalliselle alan harrastajalle.  Siellä se törötti puhtaana ja kiiltävänä.

Meidän entinen linjuri.

Mieheni isovanhemmat asuivat Vehmaalla, joten ajoimme hautausmaalle ja veimme sinne kynttilän valaisemaan hautakiveä, joka on Vehmaan punaista graniittia. Pysähdyimme myös kuvaamaan taloa, jossa suku  on asunut aikoinaan.

Matka jatkui Uuteenkaupunkiin ja siellä Automuseoon.  Autovanhuksia oli kolme suurta salia, kaikki hyvin hoidettuja.  Yksi huone oli pyhitetty Saabeille.

Upeita autovanhuksia.

Raumalle pysähdyimme pariksi päiväksi tyttären perheen pihamaalle.  Tyttären tytär (1v 2,5 kk) hurmasi meidät kokonaan.  Kävimme sunnuntaipäivänä Ulvilassa Leinebergin ruukilla, missä oli suuri markkinatapahtuma runsaine myyntipöytineen.  Mukaan tarttui nippu valkosipulia ja pussi paikallisia jauhoja. Ruukki on perustettu vuonna 1771.  Se jalosti raakarautaa ja kuului Suomen suurimpiin manufaktuuriraudan tuottajiin.  Alueella on historiaa henkiviä museoita ja käsityöputiikkeja.

Viimeinen yöpymispaikka löytyi Virroilta, mistä lähtiessä poikkesimme vielä Keskisen kyläkaupassa.  Valtavasta kaupasta löytyi muutamia Marimekon kangaspaloja.  -Kotona odottivat puustatippuneet omenat, joita keräsimme 5 sangollista.

Kukkablokki.

 

Onkohan kukalla nimeä?

Muistanko oikein, että elokuussa piti ommella kukkablokki?  No, ennätinpä minäkin touhuun mukaan.  Mallin kaivelin monen vuosikymmenen takaa, koska minulla on tallessa kansalaisopiston opettajan antama (ompelin silloin ensimmäistä parisängyn peittoa hirsimökkitekniikalla) moniste, jossa on erilaisia blokkimalleja. Työ lienee tarkoitettu paper piecing -menetelmällä toteutettavaksi, vaikka ei silloin käytetty tuota termiä.  Suurensin mallia hieman ja leikkasin vain palat kerrallaan.

Valmis pussukka.

Tuumin, että pala pitää käyttää heti johonkin työhön.  Niinpä kehystin sen oranssikuvioisella kankaalla ja sain samalla käännetyksi kukan oikein päin.  Tikkasin ohuen vanun ommeljuovia pitkin ja siitähän syntyi pussukka.  Vuoriksi valitsin oravakuvioisen kankaan, jonka olen ostanut Hampurista Frau Tulipin kangaskaupasta (kauppaa ei enää ole).

Oravat hyppäsivät pussukkaan.

Kaakkois-Suomen reissulla löytyi Lappeenrannasta kori, jossa oli euron paloja.  Nappasin siitä tuulikangaspalan, josta ompelin kaksi kassia.  Teen näitä tavallisesti rikkonaisista sateenvarjoista.  Sellaiset menevät taiteltuina pieneen tilaan eli mahtuvat käsilaukkuun.  Koontanauhaan ompelin pienen palan tarranauhaa.

Kassi taiteltuna ja avoinna.

Pikkupussukoita.

 

Herkkuja metsästä.

Elokuun alku sujui marjoja ja sieniä kerätessä.  Löysin kantarelleja runsaasti; viimeisin erä on vielä kuivurissa.  Vadelmia oli 10 minuutin kävelymatkan päässä niin paljon kuin jaksoin poimia.  Mustikoita sen sijaan oli tosi harvassa, mutta niitä sain kasaan 10 litraa.  Vanhempi lapsenlapsemme oli luonamme muutamia päiviä ja vietimme rattoisia päiviä hänen kanssaan: pyöräilimme, pelasimme jalkapalloa, kyläilimme ja teimme virtuaalimatkoja.  Touhu oli väsyttävää, mutta niin antoisaa.

 

Avainkotelopussukoita.

Ompelukoneenkaan ei tarvinnut olla ihan koristeena.  Leikkelin kankaiden lopuista pieniä paloja, joista sitten kokosin pussukoita.  Osassa on sisällä avainlenkki.  Jonakin päivänä syntyi myös isompaa pussukkaa. Itselle meni jo käyttöön pikkupussukka, jossa kuljetan silmätippoja mukana.

 

Isompia pussukoita.

Lomareissulla löysin kirpputorilta kietaisuhameen 2 eurolla.  Kangas oli minun mieleinen ja näin sen heti mielessäni mekkona.  Leikkasin helmasta miehustan eli takakappaleen ja kietaistavat etukappaleet.  Ompelin helmaan pinkin frillan intianpuuvillasta, josta leikkasin myös hihat.  Ehkä kesää on vielä jäljellä ja tuleehan uusia kesiä.

Tästä lähdin liikkeelle.

 

Kietaisumekko.

 

 

Ompelupöydällä on näköjään valmiina myös kettukassi.  Tarvikkeet löytyivät Kuopion Nauha ja nappi -liikkeestä.

Kettukassi.

Hyvää elokuun loppua!