Sukkia , sukkia.

 

Aikuisten sukkia.

Päätin tämän vuoden alkumetreillä, että nyt pitää tuhota varastossa olevia sukkalankoja.  Koska langat ovat ohuita, ryhdyin toteuttamaan suunnitelmaani neulekonella.  Entuudestaan tiesin, että useiden sukkien neulominen perätysten on helpompaa kuin vain yhden sukkaparin, niin neuloin välistä sukan päivässä, toisinaan sukkaparin.  Sukissa on niin monta erilaista työvaihetta, että aluksi piti katsoa ohjetta.  Onneksi minulla on hyvät muistiinpanot siitä, montako silmukkaa ja kerrosta tarvitaan erikokoisiin sukkiin ja myös silmukkakoko eripaksuisille langoille.  Niinpä sukkia syntyi kuusi paria: kolmet aikuisten ja kolmet lasten sukat.

 

Sukkia pieniin jalkoihin.

Siniset ja oranssiraitaiset sukat ovat Step-sukkalankaa.  Vihreän langan sorruin ostamaan viime kesänä.  Yksivärinen punainen lanka on marinoitunut kaapissa ties miten monta vuotta, pätkävärjätyn pinkin ostin - ennen koronaa - Käsityökeskuksen pöydältä: se on Roosanauhalankaa.  Onkohan se oikeaa hyväntekeväisyystyötä, jos ostaa lankoja varastoon!  

Kirjoneuleiset säärystimet.

Kun neulekone oli jo käytössä, päätin neuloa vielä säärystimet kirjoneuleena.  Valitsin pienikuvioisen reikäkortin ja sitten työn kimppuun.  Ennätin neuloa vain hetken, kun kelkka jumittui paikoilleen.  Joo, ymmärsin, että kone on puhdistuksen tarpeessa ja kaivoin esille imuriin liitettävän setin, jolla putsaan ompelukonetta ja saumuria.  Sitten konttasimme mieheni kanssa koneen alla ja yritimme irrottaa  kelkkaa ja putsata sitä.  Onnistuimme.  Yksi säärystin oli valmiina. Olihan siinä yksi virhe: pohja- ja kuviolanka vaihtuivat vahingossa.  

Ryhdyin toisen säärystimen neulomiseen.  Kun aloitin päättelyresorin tekemisen, huomasin reikäkortin juuttuneen kesken työn ja neule jatkui monotonisena loppuun.  Lisäksi tein aloittelijan virheen eli en huomannut, että resorilanka ei ollut tarttunut kelkan pitimeen ja niin työ putosi pois koneesta.  En ryhtynyt purkamaan melkein valmista työtä, vaan neuloin vielä kolmannen säärystimen ja yritin saada värien vaihtumisen taas samaan kohtaan.  Kesken pudonneen työn päättelin virkkaamalla muutamia kerroksia ja ompelin siitä pussukan (vuori ja vetoketju).  Mietin, että tästä tuli se kuuluisa tuluskukkaro!

Tuluskukkaron onnistunut puoli...

... ja reikäkortin jumittama puoli.

Taisipa olla vielä edellinen vuosi menossa, kun ompelin tukevan kassin gobeliinikankaasta.  Nappi ja nauha -liike möi tarvikepaketteja ja niiden kuosit ovat raikkaita.

Nappikassi.

 Parin viikon vesisadekauden jälkeen toivoisin jo hiihtokelejä.  Suksien ulkoiluttaminen on jäänyt kolmeen kertaan.  Hyviä ulkoilukelejä kaikille!

Konvehtirasia.

 

Joulukuun peitto Konvehtirasia.

Vuosi 2022 meni jonnekin ja saamme nyt opetella kirjoittamaan uuden numerosarjan 2023.  Jaksoin ommella valmiiksi myös joulukuun tilkkupeiton, jonka nimesin ajankohtaan sopivasti Konvehtirasiaksi.  Koska olimme reissussa joulukuun alussa, tilkkupinnan kasaaminen jäi viime tippaan eli ompelin sitä monena päivänä jouluviikolla.  Onneksi joulusiivoukset oli jo tehtyinä, samoin leipomiset joulupullaa lukuunottamatta.  Malli on taas saksalaista perua eli Eli Thomaen kirjasta Schätze aus der Restekiste 2.  

Peitossa on kahdenlaisia blokkeja.

Valmistin blokkeja sarjatyönä: 2x2-neliöt olivat nopeita ommeltavia, mutta isojen neliöiden kulmiin ommeltavat kolmiot veivät enemmän aikaa.  Taustakankaan olin ostanut kesälomareissulla Ylivieskan Kärkkäiseltä.  

Taustalla kirjavaa kangasta.

Tikkasin peiton isojen ruutujen reunoja pitkin, koska en raskinut rikkoa kankaan kuvioita.  Käytin jälleen ammattitason pistolevyä ja tasasyötintä, koska niiden avulla tikkausjälki on hyvää.  Toisaalta samalla puhdistan aina pistolevyn alusen ja puolakotelon kangaspölystä.  -Tikkauslanka (vihreä, hieman kiiltävä) on peräisin Hampurista.

Suuri aputaso on hyvä apu tikatessa.

Pistolevy ja tasasyötin helpottavat tikkausta.

 Reunakaitaleeksi valitsin puna-valkokuvioisen kankaan, jota on myös tilkkupinnassa.  Leikkaan 6 cm leveää täysvinokaitaletta, jonka silitän kaksinkerroin oikea puoli päällä päin.  Ompelen kaitaleen reunaan nurjalle puolelle, avaan sauman kynnellä ja taitan kaitaleen oikealle puolelle kiinnittäen sen klipseillä.  Sitten on vuorossa lepovaihe eli annan kaitaleen asettua paikoilleen seuraavaan päivään.  Mielestäni sen ompeleminen on helppoa tässä vaiheessa: ompelu kesti tällä kertaa 20 minuuttia.

Joulupukin tuoma herkkukori.

Onnellista ja antoisaa tilkkuvuotta 2023!

Lahjapaketteihin piilotettuja.

 

Joulukaktuksen kauneutta.

Tänä vuonna joulukaktukseni suorastaan yllätti minut runsaalla kukinnallaan.  Ensimmäiset nuput olivat avautuneet ollessamme reissussa ja kukkien paljous toivotti meidät takaisin kotiin.  

 

Merinovillainen body.

Pienimmäiselle neidille oli mukava ommella toiveiden mukaan:  Äitiliini kaipasi suurempaa unipussia.  Ompelin päällisen ja vuorin puuvillakankaista ja väliin laitoin bambuvanun.  Silmiini osui myös hillapuuron punainen merinovillaneulos nallekarhuineen, josta muokkasin bodyn. Oli muuten toinen body, jonka olen koskaan ommellut.

 

Unipussi.

 Vanhemmalle lapsenlapselle valmistin myös toivelahjan: Jospa mummo ompelisi uuden punaisen kaulurin!  Ja mummohan ompeli.  Samalla niitä valmistui kaksi, punainen on puuvillaa, sininen merinovillaa.

Kaulureita eri lämpötiloille.

 Pikkumies sai myös Piipaan neuloksesta ompelemani t-paidan ja myssyn.

Kivoja trikoita.

Suvun mukaville nuorille naisille ompelin essut, joihin käytin tilkkukopan jämiä.  Vain helmaosan leikkasin isosta kankaasta.  Vihreässa essussa on myös kierrätettyjä kankaita:  Taskut leikkasin verhokapasta, samoin nauhat ovat verhon päärmeitä.

 

Leipureille essuja.

Paketteihin eksyi lisäksi kasseja.  Siskoni osaa maalata öljyvärein lehmiä, hänelle siis lehmäkassi.  Siskontyttö taas on kissaihminen, hänelle kissakassi.

Lehmäkassi.

Kissakassi.

Yksi toivelista piti sisällään silkkihuivin.  Kuluneena vuonna on kuitenkin ollut monta juhlaa, joihin olen vienyt lahjaksi silkkihuivin, joten varastossa ei ollut yhtään valmiiksi maalattua.  Mietin, miten jaksaisin ruveta kiinnittämään värejä mehumaijassa.  Niinpä tutkin nettiä ja löysin sieltä ohjeen mikroaaltouunissa tehtävään kiinnitykseen.   Sitä piti kokeilla.  Laitoin vanhaan posliinikulhoon vettä ja etikkaa suhteessa 2:1.  Rullasin huivin ja upotin sen liuokseen.  Kuumensin sitä täydellä teholla kahdesti kolme minuuttia.  Sitten vain huuhtelin ja ihmeekseni väri oli tarttunut huiviin.   Olipas helppoa ja nopeaa.

Pikaisesti värjättyjä silkkihuiveja.

Hyvää vuoden viimeistä viikkoa!

Hiljainen paraati.

 

Poika heittelee marmorikuulia.

Vieraillessamme lastemme luona - ensin Raumalla, sitten Helsingissä - halusin ehdottomasti tutustua Amos Rexin erikoiseen näyttelyyn.  Kyseessä oli belgialaisen Hans Op de Beeckin taiteilema kokonaisuus nimeltään Hiljainen paraati.   Olipa se huikea kokemus: piti astua maailmaan, josta puuttuivat värit.  Kaikki teokset olivat ikään kuin harmaan pölyn peitossa. Ihmishahmot olivat niin luonnollisia hienoine yksityiskohtineen, ihan kuin ihminen olisi peitelty tuhkalla.  Välillä oli penkkejä, joihin sai istua; välillä penkillä istui harmaa hahmo.

Miten elävännäköinen tyttö nukkuu sohvalla.

Karusellissa näimme monta hevosta, mutta sen ihmiset olivat luurankoja. Huh! Op de Beeckin sanoma on meille ohikulkijoille: memento mori, muista kuolevasi.  Toisaalta näyttely kehottaa meitä nauttimaan arkisista onnenhetkistä, mikä meiltä tahtoo usein unohtua.

Karusellihevosia.

Käsi kädessä.

Saippuakuplien puhallusta.

 

Menkää katsomaan näyttelyä!  Sitä ei kannata pelästyä.  Näyttely on auki vielä helmikuun loppuun, mutta liput pitää varata etukäteen.

Satama-aluetta.

Kauppiaan tavarat kulkevat veneessä.

 Tietysti kävimme kiertelemässä Tuomaan markkinoilla Senaatin torilla.  Siellä oli runsaasti kävijöitä.

Tuomaan markkinoilla.

Helsingissä asuva poikamme poti flunssaa, joten meidän piti keksiä omaa iltaohjelmaa.  Sitä löytyi Hesarin menovinkeistä eli menimme Kansallisteatteriin, missä Jukka Puotila viihdytti yleisöä omassa show'ssaan.  Olipa hauska kaksituntinen.

Antoisaa joulualusaikaa!

Lapset laskivat pyllymäkeä Tuomiokirkon portailla.

Joulukortteja.

Taitettavia kortteja.

Tulipa monta kirjoitusvirhettä jo otsikkoon, ennen kuin onnistuin saamaan sanat oikein. Olenkohan liian väsynyt! Joka tapauksessa joulusiivoukset on pääpiirteittäin tehty ja samoin joulukortit. Löysin askarteluliikkeestä kankaan, jossa on pieniä jouluaiheisia kuvia. Silittelin ne kaksipuolisella liimaharsolla korttipohjiin kiinni ja valmista syntyi muiden töiden ohella. Saksan ja USA:n kortit vein jo postiin, samoin Saksan paketin. Muut kortit odottavat kirjuria. 

Yksiosaisia kortteja.

 Hyvää alkanutta joulukuuta.

Kukkamekko ja sukkia.

 

Kukkatrikoot kertovat tästä ajasta.

Kylläpä tämä vuoden pimeinkin kuukausi mennä huristelee nopeasti (joulusiivouksia tehden). Ompelutohinat ovat jääneet ihan taustalle.  Pukin konttiin olen toki jotain pientä kerennyt ompelemaan, mutta niistä kerron myöhemmin.  Ostettuani Kuopion käsityömessuilta kukallisen trikoon päätin toteuttaa siitä mekon.  Piirsin kaavan uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä, mutta muokkasin mallia itselleni mieluisemmaksi.  Mallissa oli täyskello helma, mutta muutin sen lempeästi alaspäin leveneväksi.  Kun olin leikannut suuret osat, huomasin, että trikoo ei riitä mallin pystykaulukseen.  Niinpä muutin kauluksen trikooreunukseksi. Mallissa on hyvänmalliset, sivusaumaan upotetut taskut, jotka lisäävät mekon käyttöominaisuuksia.

 

Taskut ovat tarpeelliset.

Yhtä paljon kukkia myös selkäpuolella.

Minulla on jo kauan ollut harkinnassa ostaa uusi saumuri ja vihdoin pääsin kaupoille hintaneuvottelijan (mieheni) kanssa.  Edellinen saumuri oli Bernina ja pysyin merkkiuskollisena.  Uuden saumurin malli on Bernina L460.  Vaatimuksina minulla oli hyvä saumaustikki ja rullapäärme sekä differetiaalisyöttö.  Niitä käytän enimmäkseen.  Tarjolla olisi ollut japanilainen Babylook, jossa on automaattinen langanpujotus, mutta en raskinut maksaa 400 euroa tuosta ylellisyydestä. 

Uusi "perheenjäsen".

Sohvannurkkaneuleina on valmistunut kolme paria villasukkia. Kaikissa on sama malli: Kodin kuvalehden Ihanat villasukat -lehden malli.  Pääväri on vuosien takaa oleva, luonnonvalkoinen, ruskeapilkkuinen Seiska Vekka, mutta erilainen kuvioväri saa mallin näyttämään uudenlaiselta.  Kirjoneulemalli on siitä mukava, että siinä ei ole pitkiä lankajuoksuja.

Kirjoneulesukkia sarjassa.

 Neulontaa on helpottanut uusi valo eli kaulaan ripustettavat LED-valot.  Mieheni hommasi valot syntymäpäivälahjaksi.  Hyvä keksintö.

Tarpeelliset LED-valot käsityöläiselle.

Mukavaa joulun alusaikaa!

Palapelin kasaamista.

 

Marin palapeli.

Ompelin jo tänä vuonna palapelipeiton, mutta mieltäni kaihersi Eli Thomaen kirjassa näkemäni malli, joka ommellaan ihan erilaisella tekniikalla.  Niinpä leikkasin kankaiden jämistä isoja ja hieman pienempiä neliöitä.  Jokaisesta isoa vastaa pieni samaa kangasta oleva neliö.  Kun levitin neliöt lattialle, niitä näytti olevan liian vähän, joten leikkasin lisää.  Seuraavaksi ompelin isot neliöt pinnaksi ja kehystin yksivärisellä kankaalla. Leikkasin pinnan kangasneliöiden keskeltä uusiksi neliöiksi.  

 

Isot palat järjestettyinä.

Isot palat vasemmalla yhteenommeltuina, pienet oikealla.

Tässä vaiheessa alkoi palapelin kokoaminen olohuoneen lattialla. Kaikki palat löysivät paikkansa ja ompelin ne ensin vinoriveiksi, jotka taas yhdistin pinnaksi. Ohoh: peitosta tuli odotettua suurempi!  Eipä hätää, sillä nyt ei tarvinnut ommella minkäänlaisia reunakaitaleita. 

Palapelin kasaamista.

 

Lähikuvaa.

 

Kyllä paloista syntyi palapeli.

Taustakankaaksi ompelin EK:n edullisen pilkullisen kankaan.  Tikkasin suoraa ommelta joka toiseen saumaan.  Reunakaitaleen leikkasin vihreäraitaisesta kankaasta, joka sopii yksivärisen kankaan reunaan.  

Taustakangas.

Huomasin jossain vaiheessa, että peiton leveys sopii meidän matkailuauton eli Marin vuoteeseen, joten nimeksi valikoitui Marin palapeli.

Hyvää alkanutta marraskuuta!

Valmista tuli!