Kukkamekko ja sukkia.

 

Kukkatrikoot kertovat tästä ajasta.

Kylläpä tämä vuoden pimeinkin kuukausi mennä huristelee nopeasti (joulusiivouksia tehden). Ompelutohinat ovat jääneet ihan taustalle.  Pukin konttiin olen toki jotain pientä kerennyt ompelemaan, mutta niistä kerron myöhemmin.  Ostettuani Kuopion käsityömessuilta kukallisen trikoon päätin toteuttaa siitä mekon.  Piirsin kaavan uusimmasta Suuri Käsityö -lehdestä, mutta muokkasin mallia itselleni mieluisemmaksi.  Mallissa oli täyskello helma, mutta muutin sen lempeästi alaspäin leveneväksi.  Kun olin leikannut suuret osat, huomasin, että trikoo ei riitä mallin pystykaulukseen.  Niinpä muutin kauluksen trikooreunukseksi. Mallissa on hyvänmalliset, sivusaumaan upotetut taskut, jotka lisäävät mekon käyttöominaisuuksia.

 

Taskut ovat tarpeelliset.

Yhtä paljon kukkia myös selkäpuolella.

Minulla on jo kauan ollut harkinnassa ostaa uusi saumuri ja vihdoin pääsin kaupoille hintaneuvottelijan (mieheni) kanssa.  Edellinen saumuri oli Bernina ja pysyin merkkiuskollisena.  Uuden saumurin malli on Bernina L460.  Vaatimuksina minulla oli hyvä saumaustikki ja rullapäärme sekä differetiaalisyöttö.  Niitä käytän enimmäkseen.  Tarjolla olisi ollut japanilainen Babylook, jossa on automaattinen langanpujotus, mutta en raskinut maksaa 400 euroa tuosta ylellisyydestä. 

Uusi "perheenjäsen".

Sohvannurkkaneuleina on valmistunut kolme paria villasukkia. Kaikissa on sama malli: Kodin kuvalehden Ihanat villasukat -lehden malli.  Pääväri on vuosien takaa oleva, luonnonvalkoinen, ruskeapilkkuinen Seiska Vekka, mutta erilainen kuvioväri saa mallin näyttämään uudenlaiselta.  Kirjoneulemalli on siitä mukava, että siinä ei ole pitkiä lankajuoksuja.

Kirjoneulesukkia sarjassa.

 Neulontaa on helpottanut uusi valo eli kaulaan ripustettavat LED-valot.  Mieheni hommasi valot syntymäpäivälahjaksi.  Hyvä keksintö.

Tarpeelliset LED-valot käsityöläiselle.

Mukavaa joulun alusaikaa!

Palapelin kasaamista.

 

Marin palapeli.

Ompelin jo tänä vuonna palapelipeiton, mutta mieltäni kaihersi Eli Thomaen kirjassa näkemäni malli, joka ommellaan ihan erilaisella tekniikalla.  Niinpä leikkasin kankaiden jämistä isoja ja hieman pienempiä neliöitä.  Jokaisesta isoa vastaa pieni samaa kangasta oleva neliö.  Kun levitin neliöt lattialle, niitä näytti olevan liian vähän, joten leikkasin lisää.  Seuraavaksi ompelin isot neliöt pinnaksi ja kehystin yksivärisellä kankaalla. Leikkasin pinnan kangasneliöiden keskeltä uusiksi neliöiksi.  

 

Isot palat järjestettyinä.

Isot palat vasemmalla yhteenommeltuina, pienet oikealla.

Tässä vaiheessa alkoi palapelin kokoaminen olohuoneen lattialla. Kaikki palat löysivät paikkansa ja ompelin ne ensin vinoriveiksi, jotka taas yhdistin pinnaksi. Ohoh: peitosta tuli odotettua suurempi!  Eipä hätää, sillä nyt ei tarvinnut ommella minkäänlaisia reunakaitaleita. 

Palapelin kasaamista.

 

Lähikuvaa.

 

Kyllä paloista syntyi palapeli.

Taustakankaaksi ompelin EK:n edullisen pilkullisen kankaan.  Tikkasin suoraa ommelta joka toiseen saumaan.  Reunakaitaleen leikkasin vihreäraitaisesta kankaasta, joka sopii yksivärisen kankaan reunaan.  

Taustakangas.

Huomasin jossain vaiheessa, että peiton leveys sopii meidän matkailuauton eli Marin vuoteeseen, joten nimeksi valikoitui Marin palapeli.

Hyvää alkanutta marraskuuta!

Valmista tuli!

Tuulivoimaa.

Tuulivoimaa tilkuista.

Tällä hetkellä kehotetaan säästämään sähköä ja siirtymään vihreään energiaan.  Ei tämä viimeisin peitto ehkä tee kumpaakaan, vaikka nimestä voisi niin päätellä.  Satuin vain ompelemaan paljon pikakolmioita ja kasaamaan niistä tuulimyllyjä.  Itseasiassa tuulimyllyjä on vain kolme väriyhdistelmää, kaksi violettia ja yksi sininen.  Pinta syntyi tosi nopeasti.

Tuulivoimaa-peitto.

 

Taustakangas on peräisin kirpputorilta ja se on Finnlaysonin vaaleansininen verho.  Pituutta sain riittävästi jatkamalla sitä lakanakankaalla.  Välissä on 80 gramman vanulevy.  Tikkasin pelkkää aaltotikkausta ja leikkasin reunakantit tummansinisestä kankaasta. 

Taustalla kierrätyskangasta.

Syksy on kylmenemässä, mutta ulkotöitä olen saanut valmiiksi: kukkaruukut olen tyhjentänyt ja pessyt sekä käynyt keräämässä mukavasti suppilovahveroita.  Haravointia vähensin ajamalla ruohonleikkurilla nurmikot, jolloin myös puiden lehdet pilkkoutuivat pieniksi ja uppoavat maahan.

Syysorvokkeja.

 

Syysorvokkeja.

Kylläpä syyskuu suorastaan karkasi käsistä.  Osittain syyn lienee matkustelu.  Syyskuun peitto valmistui jälkijunassa.  Minulla oli kopassa marinoituneita orvokkipaneeleja, joten päätin käyttää ne pois.  Kehystin kukkia hirsimökkitekniikaalla, kahdelle sivulle yksi kaitale, kahdelle kaksi kaitaletta. Sitten vain lisäsin hieman ylimääräisiä reunakaitaleita.  

Orvokki.

Ostin kesällä ruotsalaisesta huonekalukaupasta feece-torkkupeiton aikeenani käyttää sitä "välivanuna"; eihän se maksanut  kuin muutaman euron.  Kokemus ei ollut mukava, koska materiaali venyi ja sitä oli vaikea saada asettumaan tasaisesti.  Onneksi ostin vain yhden.  

Hedelmiä taustalla.

 Taustakankaaksi valitsin käytetyn verhon, jonka löysin seurakunnan kirpputorilta. Ratkoin saumatkin auki ja se olikin Finnlaysonin puuvillaa.  Silti sitä piti vielä hieman jatkaa ruskealla puuvillakankaalla.  Kiireessä tikkasin suoraa ommelta saumoja pitkin.  Lisäksi ompelin jokaisen orvokin keskelle pienen kuvion, joita löytyy ompelukoneestani runsaasti.  Lähes jokainen kuvio on erilainen.

Valmista tuli.

Orvokkeja on monen värisiä.

Vihdoin käsityömessujakin on tarjolla.  Vajaa viikko sitten ajelin serkkusarjan kanssa Kuopion messuille.  Mukava päästä katsomaan, mitä siellä oli tarjolla.  Kävin koeajamassa saumurin (Bernina), koska aikomus on vaihtaa saumuria.  Kone tuntui mukavan jämäkältä.  Ostopäätös jäi vielä muhimaan.  Ostin kuitenkin pari japanilaista tilkkutyökangasta, kukallisen trikoon  ja palan merinovillaneulosta.  Kyllä ne jostain löytävät paikkansa.

Merinovillaa ja kukkatrikoota.

Japanilaisia puuvillakankaita.

Kiitos kommenteista!

Lapin lumoissa.

 

Inarijärvi.

Viime viikko vierähti ajelemassa pitkin tätä kaunista Pohjois-Suomea.  Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Rovaniemi, missä kävimme tutustumassa Arktikumiin.  Talo on samalla paitsi tiedekeskus myös museo, jossa pääsee näkemään pohjoista luontoa, kulttuuria ja historiaa.  Kiertelimme pari tuntia katsellen ja välillä esityksiä kuunnellen arktisen alueen elämästä.  Minua kiinnostivat erityisesti kapioarkut ja niihin liittyvät tarinat.  Moni kapioarkun omistajista näytti olleen nimeltään Kaisa.  Samalla kerrottiin siitä, miten luonnosta saatiin värejä arkkujen maalaamiseen.

Yksi monista upeista kapioarkuista.

 

Poikkesimme myös Tankavaaran kultamuseossa.  Karut olosuhteet ovat olleet kullan etsijöillä. 

Museokauppa.

Vieläkö löytyisi kultahippuja!

Matka jatkui Saariselälle, missä olemme olleet vain talvella.  Halusimme nähdä samoja paikkoja ilman lunta.  Niinpä lähdimme Suomen ladun tuvalta kiipeämään  kohti Kiilopään huippua; matkaa oli vain 1,9 kilometriä.  Huh, miten pitkä matka, koko ajan nousua.  Välistä näytti aina siltä, että kohta olisimme perillä, mutta nyppylän takaa matka vain jatkui.  Emme luovuttaneet, joten olimme reilusti puurajan yläpuolella ja vihdoin perillä.  Karu ja tuulinen huippu, josta näkyi joka suuntaan.  Edellisen viikon runsas sade oli haalistanut ruskan värit.  

Karu Kiilopää.

Loputon nousu.

Kiilopäältä näkee kauas.

Alastulomatkalla näimme riekkoparven, joka oli melko kesy.  Ilmeisesti eläimet ovat tottuneet ihmisiin, muutkin kuin kuukkelit.  Poroja näimme paikoitellen tien varrella, mutta ne olivat hyvin rauhallisesti paikoillaaan.

 

Piilokuva: etsi kaksi riekkoa maastosta.

Vaelsimme Aurora-polun.

Kaunispää.

Matkan puolivälissä kävimme nauttimassa saunan löylyistä kylpylässä, sitten jatkoimme ajoa kohti Ivaloa ja Inaria.  Siellä poikkesimme Siida-museoon, missä oli näyttely saamelaiskultturista ja pohjoisen luonnosta. Tietysti ihastelin saamelaisten taitavasti tehtyjä käsitöitä.  Kansallispuvut ovat ikonisia, mutta esillä oli myös erilaisia pukuja.  Runsasväriset paulavyöt olivat upeita, samoin poronnahkaiset esineet ja asusteet.  Inarijärvi oli tyyni ilta-auringossa.

Värikylläisiä paulavöitä.

Saamelaisten juhla-asuja.

Inarijärveä.

Ajelimme pikkuteitä pitkin kohti Kittilää, joka tuntui olevan loputtoman kaukana.  Taakse jäivät Sirkka ja Levi.  Kuvittelimme yöpyvämme Kemissä, missä ajoimme satamaan. Kuinka ollakaan, paikan ohi kulki nuorison ajorallireitti.  Iltapimeässä vaihdoimme yöpaikkaa ja pysähdyimme Simossa.

Maaruskaa.

Siitä olikin mukava ajella Oulun kautta koti kohti.  Matkaa kertyi 1575 kilometriä, mutta etäisyydet Lapissa ovat suuria.  Paras ruska oli Rovaniemen korkeudella. Nyt kelpaa katsella matkalla näpättyjä kuvia.

Hyvää ruska-aikaa!

Itä-Suomessa.

 

Näkymä Kolilta kaakkoon.

Päätimme pistäytyä Kolilla, koska edellisestä käynnistä oli kulunut jo vuosikymmeniä.  Ajelimme ensin Juukaan, missä parkkeerasimme matkailuauton vierasvenesatamaan.  Paikan valinta oli onnistunut.  Ainoa haitta kai oli se, että yö oli koko seudun kylmin.  

 

Juuka ja vierasvenesatama.

Juuasta matka Kolille on lyhyt, joten olimme siellä heti aamutuimaan.  Emme toki olleet ainoat, sillä luonnossa liikkujia oli paljon.  Nousimme hissillä hotellitasanteelle, missä pistäydyimme Luontokeskuksessa.  Sen jälkeen patikoimme Kolin laella: Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli piti kokea.  Kyllä siellä tuntee itsensä pieneksi, kun seisoo reilusti puiden latvojen yläpuolella.  Lisäksi jääkauden jättämät jäljet puhuttelevat vielä kahden miljardin vuoden jälkeen.

Ehkä ei se kaikkein kuvatuin petäjä Kolilla.

 

Parin tunnin patikoinnin jälkeen palasimme autolle, missä päiväkahvit maistuivat.  Lähdimme ajelemaan kohti Joensuuta, missä kävin tietysti parissa kangaskaupassa.  Kangasliike Artex löytyi ihan Googlen opastamana, vaikka uskalsin epäillä, onko siellä mitään kangaskauppaa.  Olipa mukava kokemus.  Kauppa oli hyvin pieni, mutta se oli lattiasta kattoon asti kankaita, lankoja ja muita käsityötarvikkeita.  Ja asiakkaita näytti riittävän, sillä siellä tehdään myös korjausompelua.  Itse ostin kivan värisiä lakanakankaita tilkkutöihin.  Vielä kerkesin piipahtaa myös EK:ssa. 

 Kierreltyämme torin ympäristössä etsimme uutta puskaparkkia, jollainen löytyi raviradan parkkipaikalta.  Aamu valkeni edellistä lämpimämpänä ja suunnistimme uudelleen torille.  Joensuun torielämä oli mukavan vilkasta.

Matka jatkui Ylämyllylle, missä poikkesimme Wanhaan automuseoon.  Saimme siellä hyvän  ja henkilökohtaisen opastuksen.

Automuseon helmi eli Opel, joka on Joensuun ensimmäinen auto.

Näkymä Kermankoskelta.

Seuraava kohteemme oli Valamon luostari.  Alue on viehättävä kokonaisuus: kirkko, ravintola, myymälä, kurssihuone ja asuntola sekä lampaat. Mukaan tarttui valkosipulisäilykkeitä, posliinilintu ja teepakkaus.  Kävimme myös sytyttämässä kirkossa tuohuksen appiukon muistolle lämpimin ajatuksin.

Valamon kirkko sisältä...

... ja ulkoa.

Luostarin portti.

Reissussa ei saa olla kiire, joten lähdimme ajelemaan pikkutietä länteen.  Monenkymmenen kilometrin jälkeen saavuimme Puutossalmen lossille.  Niitäkin näkee enää harvoin.  Google ei edes yrittänyt opastaa meitä lossille, vaan tarjosi reittiä Kuopion pohjoispuolelta.  

Pian pääsemme lossin kyytiin.

Veden päällä: opasteet pois ajettaessa.

Mielenkiintoinen matka, myös sää oli sateeton.

Elokuu meni jo.

 

Paratiisinkuningas.

Olipas kiireinen elokuu: mustikoiden ja vadelmien keruuta, viinimarjojen mehustamista, kantarellien, vaaleiden orakkaiden ja mustatorvisienien siivoamista.  Toki pidän kaikista noista puuhista, mutta aika tahtoo loppua kesken.  Siksipä elokuun peitto uhkasi jäädä tekemättä.  Valitsin jemmalaatikosta kookkaan paneelin, jossa komeilee riikinkukko.  Pohdin, millaista kehystä olisi nopea ommella ja päädyin blokkiin nimeltään Oikeustalon portaat.  

Oikeustalon portaat.

 

Keskusneliöiksi valitsin tummansinisen kankaan loppua, tai oikeastaan siihen upposi kahden kankaan loput.  Rakensin rappusia sinisistä ja vihreistä kankaista.  Koska suuressa paneelissa oli runsaasti ruskeaa, halusin kehystää blokit ruskeilla kaitaleilla.  Varastossani ei ollut riittävästi ruskeaa, joten sitä piti käydä ostamassa.  Onnekseni olemme saaneet kaupunkiimme kangaskaupan - toivon sinne paljon kävijöitä.  

Peiton etupuoli.

 

Välivanun kokosin edellisten töiden jämistä; niitä tarvittiinkin monta kaitaletta.  Taustakankaassa toistuu myös Oikeustalon portaiden teema.  Piilotin siihen myös kaksi ylimääräistä blokkia.  Enpä muista koonneeni taustakappaletta noin monesta osasta.  Annoin peitolle nimeksi Paratiisin kuningas.

Taustakappale koostuu monesta osasta.

 Tikkasin peiton ommeljuovia pitkin, kuten minulle opetettiin noin 40 vuotta sitten.  Silloin sanottiin, että vain käsintikkaus saa jäädä näkyviin.  Kyynärpääni eivät salli minun tikata käsin; onneksi nykyään koneommel hyväksytään. Annetaan kaikkien kukkien kukkia tikkaustenkin osalta. Jokainen tekee sitä, mihin pystyy.  Riikinkukon tikkasin vapaalla tikkauksella linnun muotoa jäljitellen.

Kiitos kommenteista!