tiistai 27. syyskuuta 2022

Lapin lumoissa.

 

Inarijärvi.

Viime viikko vierähti ajelemassa pitkin tätä kaunista Pohjois-Suomea.  Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Rovaniemi, missä kävimme tutustumassa Arktikumiin.  Talo on samalla paitsi tiedekeskus myös museo, jossa pääsee näkemään pohjoista luontoa, kulttuuria ja historiaa.  Kiertelimme pari tuntia katsellen ja välillä esityksiä kuunnellen arktisen alueen elämästä.  Minua kiinnostivat erityisesti kapioarkut ja niihin liittyvät tarinat.  Moni kapioarkun omistajista näytti olleen nimeltään Kaisa.  Samalla kerrottiin siitä, miten luonnosta saatiin värejä arkkujen maalaamiseen.

Yksi monista upeista kapioarkuista.
 

Poikkesimme myös Tankavaaran kultamuseossa.  Karut olosuhteet ovat olleet kullan etsijöillä. 

Museokauppa.

Vieläkö löytyisi kultahippuja!

Matka jatkui Saariselälle, missä olemme olleet vain talvella.  Halusimme nähdä samoja paikkoja ilman lunta.  Niinpä lähdimme Suomen ladun tuvalta kiipeämään  kohti Kiilopään huippua; matkaa oli vain 1,9 kilometriä.  Huh, miten pitkä matka, koko ajan nousua.  Välistä näytti aina siltä, että kohta olisimme perillä, mutta nyppylän takaa matka vain jatkui.  Emme luovuttaneet, joten olimme reilusti puurajan yläpuolella ja vihdoin perillä.  Karu ja tuulinen huippu, josta näkyi joka suuntaan.  Edellisen viikon runsas sade oli haalistanut ruskan värit.  

Karu Kiilopää.

Loputon nousu.

Kiilopäältä näkee kauas.


Alastulomatkalla näimme riekkoparven, joka oli melko kesy.  Ilmeisesti eläimet ovat tottuneet ihmisiin, muutkin kuin kuukkelit.  Poroja näimme paikoitellen tien varrella, mutta ne olivat hyvin rauhallisesti paikoillaaan.

 

Piilokuva: etsi kaksi riekkoa maastosta.

Vaelsimme Aurora-polun.

Kaunispää.

Matkan puolivälissä kävimme nauttimassa saunan löylyistä kylpylässä, sitten jatkoimme ajoa kohti Ivaloa ja Inaria.  Siellä poikkesimme Siida-museoon, missä oli näyttely saamelaiskultturista ja pohjoisen luonnosta. Tietysti ihastelin saamelaisten taitavasti tehtyjä käsitöitä.  Kansallispuvut ovat ikonisia, mutta esillä oli myös erilaisia pukuja.  Runsasväriset paulavyöt olivat upeita, samoin poronnahkaiset esineet ja asusteet.  Inarijärvi oli tyyni ilta-auringossa.

Värikylläisiä paulavöitä.

Saamelaisten juhla-asuja.

Inarijärveä.


Ajelimme pikkuteitä pitkin kohti Kittilää, joka tuntui olevan loputtoman kaukana.  Taakse jäivät Sirkka ja Levi.  Kuvittelimme yöpyvämme Kemissä, missä ajoimme satamaan. Kuinka ollakaan, paikan ohi kulki nuorison ajorallireitti.  Iltapimeässä vaihdoimme yöpaikkaa ja pysähdyimme Simossa.

Maaruskaa.

Siitä olikin mukava ajella Oulun kautta koti kohti.  Matkaa kertyi 1575 kilometriä, mutta etäisyydet Lapissa ovat suuria.  Paras ruska oli Rovaniemen korkeudella. Nyt kelpaa katsella matkalla näpättyjä kuvia.


Hyvää ruska-aikaa!

torstai 15. syyskuuta 2022

Itä-Suomessa.

 

Näkymä Kolilta kaakkoon.

Päätimme pistäytyä Kolilla, koska edellisestä käynnistä oli kulunut jo vuosikymmeniä.  Ajelimme ensin Juukaan, missä parkkeerasimme matkailuauton vierasvenesatamaan.  Paikan valinta oli onnistunut.  Ainoa haitta kai oli se, että yö oli koko seudun kylmin.  

 

Juuka ja vierasvenesatama.

Juuasta matka Kolille on lyhyt, joten olimme siellä heti aamutuimaan.  Emme toki olleet ainoat, sillä luonnossa liikkujia oli paljon.  Nousimme hissillä hotellitasanteelle, missä pistäydyimme Luontokeskuksessa.  Sen jälkeen patikoimme Kolin laella: Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli piti kokea.  Kyllä siellä tuntee itsensä pieneksi, kun seisoo reilusti puiden latvojen yläpuolella.  Lisäksi jääkauden jättämät jäljet puhuttelevat vielä kahden miljardin vuoden jälkeen.

Ehkä ei se kaikkein kuvatuin petäjä Kolilla.

 

Parin tunnin patikoinnin jälkeen palasimme autolle, missä päiväkahvit maistuivat.  Lähdimme ajelemaan kohti Joensuuta, missä kävin tietysti parissa kangaskaupassa.  Kangasliike Artex löytyi ihan Googlen opastamana, vaikka uskalsin epäillä, onko siellä mitään kangaskauppaa.  Olipa mukava kokemus.  Kauppa oli hyvin pieni, mutta se oli lattiasta kattoon asti kankaita, lankoja ja muita käsityötarvikkeita.  Ja asiakkaita näytti riittävän, sillä siellä tehdään myös korjausompelua.  Itse ostin kivan värisiä lakanakankaita tilkkutöihin.  Vielä kerkesin piipahtaa myös EK:ssa. 

 Kierreltyämme torin ympäristössä etsimme uutta puskaparkkia, jollainen löytyi raviradan parkkipaikalta.  Aamu valkeni edellistä lämpimämpänä ja suunnistimme uudelleen torille.  Joensuun torielämä oli mukavan vilkasta.


Matka jatkui Ylämyllylle, missä poikkesimme Wanhaan automuseoon.  Saimme siellä hyvän  ja henkilökohtaisen opastuksen.

Automuseon helmi eli Opel, joka on Joensuun ensimmäinen auto.

Näkymä Kermankoskelta.

Seuraava kohteemme oli Valamon luostari.  Alue on viehättävä kokonaisuus: kirkko, ravintola, myymälä, kurssihuone ja asuntola sekä lampaat. Mukaan tarttui valkosipulisäilykkeitä, posliinilintu ja teepakkaus.  Kävimme myös sytyttämässä kirkossa tuohuksen appiukon muistolle lämpimin ajatuksin.

Valamon kirkko sisältä...

... ja ulkoa.

Luostarin portti.


Reissussa ei saa olla kiire, joten lähdimme ajelemaan pikkutietä länteen.  Monenkymmenen kilometrin jälkeen saavuimme Puutossalmen lossille.  Niitäkin näkee enää harvoin.  Google ei edes yrittänyt opastaa meitä lossille, vaan tarjosi reittiä Kuopion pohjoispuolelta.  

Pian pääsemme lossin kyytiin.

Veden päällä: opasteet pois ajettaessa.

Mielenkiintoinen matka, myös sää oli sateeton.

sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Elokuu meni jo.

 

Paratiisinkuningas.

Olipas kiireinen elokuu: mustikoiden ja vadelmien keruuta, viinimarjojen mehustamista, kantarellien, vaaleiden orakkaiden ja mustatorvisienien siivoamista.  Toki pidän kaikista noista puuhista, mutta aika tahtoo loppua kesken.  Siksipä elokuun peitto uhkasi jäädä tekemättä.  Valitsin jemmalaatikosta kookkaan paneelin, jossa komeilee riikinkukko.  Pohdin, millaista kehystä olisi nopea ommella ja päädyin blokkiin nimeltään Oikeustalon portaat.  

Oikeustalon portaat.

 

Keskusneliöiksi valitsin tummansinisen kankaan loppua, tai oikeastaan siihen upposi kahden kankaan loput.  Rakensin rappusia sinisistä ja vihreistä kankaista.  Koska suuressa paneelissa oli runsaasti ruskeaa, halusin kehystää blokit ruskeilla kaitaleilla.  Varastossani ei ollut riittävästi ruskeaa, joten sitä piti käydä ostamassa.  Onnekseni olemme saaneet kaupunkiimme kangaskaupan - toivon sinne paljon kävijöitä.  

Peiton etupuoli.

 

Välivanun kokosin edellisten töiden jämistä; niitä tarvittiinkin monta kaitaletta.  Taustakankaassa toistuu myös Oikeustalon portaiden teema.  Piilotin siihen myös kaksi ylimääräistä blokkia.  Enpä muista koonneeni taustakappaletta noin monesta osasta.  Annoin peitolle nimeksi Paratiisin kuningas.

Taustakappale koostuu monesta osasta.

 Tikkasin peiton ommeljuovia pitkin, kuten minulle opetettiin noin 40 vuotta sitten.  Silloin sanottiin, että vain käsintikkaus saa jäädä näkyviin.  Kyynärpääni eivät salli minun tikata käsin; onneksi nykyään koneommel hyväksytään. Annetaan kaikkien kukkien kukkia tikkaustenkin osalta. Jokainen tekee sitä, mihin pystyy.  Riikinkukon tikkasin vapaalla tikkauksella linnun muotoa jäljitellen.

Kiitos kommenteista!

keskiviikko 24. elokuuta 2022

Jotain pientä.

 

Äitienpäiväruusu kukkii toistamiseen.

Marjastajallekin tarpeellinen vyölaukku.

Marjastus on ollut niin päällimmäisenä mielessä, että ompelukone on saanut levätä.  Toisaalta ihan helteellä en ole jaksanut lähteä metsäänkään.  Jotain pientä olen kuitenkin saanut ommelluksi.  Jonkun blogista sain hyvän vinkin vyölaukun ompeluun (kaava löytyy Pikku Akan blogista).  Leikkasin osat markiisikankaan lopusta ja kasaaminen sujui nopeasti.  Varastossa oli solki - jostain vanhasta repusta purettu - valmiina käyttöön.  Vyölaukkuun mahtuu kännykkäkin reilusti.

 

Pienokaiselle.

Ompelukoneen vieressä odotti pieni jämäpala kukallista trikoota.  Siitä syntyi pikkuneidille pöksyt ja myssy.  Lopusta ompelin itselleni myssyn.   Ompelin myös kynäpussukan matkailuautoon, koska sellaista kaipailin reissussa.  Materiaali on markiisikankaan suikale levitettynä korkkikankaalla.

Myssy ja kynäpussukka.

 

Reissussa poikkesin jossain kirpputorille ja sieltä löytyi aarteita.  Joku oli tuonut myyntiin kankaita: nappasin mukaan pöllökuvioisen Robert Kaufmannin kankaan (4€) ja Marimekon kankaan (6€).  Mukaan lähti myös 4,5 metrin pala puolipellavaista pyyheliinakangasta (10€), josta ompelin kuusi käsipyyhettä.  Vielä mietin, jaksanko kirjoa niihin koneella nimikirjaimet. 

 

Kankaita löytyi kirppikseltä.

Puoli tusinaa pyyhkeitä.


Teimme vielä remonttia keittiössä.  Olen miettinyt jo pitempään, miten iän karttuessa pystyn käyttämään alakaappeja.  Edellisen remontin aikoihin ei vielä käytetty vetolaatikoita.  K-raudan myyjän avustuksella saimme suunnitelluksi neljään alakaappiin sellaisen muutoksen, että hyllyjen tilalla on nyt vetolaatikot - vieläpä entisen oven takana.  Mies ahersi tänään viimeiset laatikostot paikoilleen; minulle jäi tietysti tyhjennys ja täyttäminen.  Samalla kaappien sisältö tuli lajitelluksi.


Vetolaatikot alakaappeihin.   

sunnuntai 7. elokuuta 2022

Kukkia, marjoja, sieniä ja mekko.

Kasvimaan rehevyyttä.

Loppukesä on mielestäni hienoa aikaa siitä syystä, että luonto tarjoilee meille monenlaisia herkkuja syötäväksi ja säilöttäväksi, vaikka päivät ovat täynnä touhua - ihan väsyksiin asti.  Kasvimaata reunustaa kesäkukkien kirjo, jossa näyttää tänä vuonna olevan komeita unikkoja.  Kukinnot kestävät vain muutaman päivän ja sade piiskaa niitäkin.  Kasvimaan satoa on tullut kiitettävästi: salaatteja, persiljaa, oreganoa, tilliä, lehtimangoldia, sipuleita, retiisejä, minttua, rosmariinia, perunaa, kesäkurpitsaa ja uutuutena spagettikurpitsaa.

Mustatorvisieniä, vaaleita orakkaita ja kantarelleja.

Metsä on tuottanut tänä kesänä myös monta mukavaa yllätystä.  Kullankeltaisia kantarelleja on löytynyt runsaasti ihan yllättävistäkin paikoista.  Myös mustatorvisieniä ja vaaleita orakkaita on ollut säilöttäväksi asti.  Mustikkasato on runsas: olen poiminut niitä yli 50 litraa.  Onnistuin myös löytämään vadelmapuskia, missä kukaan ei ollut käynyt.  Olipa mukavaa kerätä niitä.  Mustikkareissulla sain myös pienen määrän harvinaisherkkuja eli mesimarjoja.

Mesikoita.

Lomareissulla sorruin tietysti ostamaan kankaita (koska halvallakin joskus saa!).  Yhden niistä ompelin mekoksi.  Yhdistelin kolme eri kaavaa saadakseni mieleiseni mallin.  Miehustan kaava on SKK-lehdestä (4/2022), koska halusin edestä napitettavan mallin.  Saman lehden Designer-kaavasta (Paola Suhosen Ivana Helsinki -sarjaa) kopioin hihan kaavan.  Salsahelman mittoja tutkin saksalaisesta Fashion style -lehdestä, koska en halunnut mekosta liian leveää.  Hihoja kevensin siten, että ompelin kaksi päällimmäistä hihaa sifongista ja alimman mekkokankaasta.  Huomasin juuri, että taskut olisivat olleet kivat, mutta tällä kertaa ne jäivät pois. 


Salsamekko. 
   
Mekko takaa.

Hyvää elokuuta ja satokautta!  Metsissä riittää marjoja.

Makuuhuoneen ikkunalla kukkii orkidea.


maanantai 25. heinäkuuta 2022

Vihreä peitto.

 

Kesä 2022.

Voi, miten nopeasti nämä kesäkuukaudet sujahtavat ohi.  Marjojen satokausi on alkanut mukavasti; tänään poimin 10 litraa mustikoita.  Ommellakin olen ehtinyt eli heinäkuun peitto on valmis.  Sopivasti väri osui vihreään.  Minulla oli ostettuna Katrin tilkkukaupasta paneelikangasta, missä on gerbeeroja.  Idean löysin amerikkalaisesta tilkkulehdestä.  Mitoitus piti soveltaa paneelien koon mukaan.  Työhön upposi monta vihreän kankaan jäännöstä.  Kun olin ommellut blokit yhteen, huomasin oman mokan: kaksi gerbeeran kukkaa oli ylösalaisin.  Ne oli pakko kääntää oikein päin ennen reunakaitaleiden ompelua.

 

Gerbeerat kukkivat.

Kukat ovat viehättäviä.

Taustakankaan ostin Raumalta pari viikkoa sitten.  Reunat huolittelin erivärisillä vihreillä vinokaitaleilla, joista osa oli aikaisempien töiden loppuja. Peitto sai nimekseen Kesä 2022, koska minulla on jo niin monta kukallista peittoa, että parempaa en keksinyt.

 

Taustalla pieniä pandoja.

Iloisia marja- ja sieniretkiä kaikille!

tiistai 19. heinäkuuta 2022

Reissussa.

 

Aulangolla.

Tulimme Seinäjoelta pois monen mutkan kautta: kävimme tutustumassa pariviikkoiseen lapsenlapseemme Raumalla.  Pikkuprinsessa valloitti meidät kokonaan. Ajelimme Forssan kautta Hämeenlinnaan Aulangolle, missä vierailusta olikin kulunut yli 30 vuotta.  Näkötorni oli remontissa, mutta nautimme maukkaat jätskit tornin juurella.  

 

Petäjäveden vanha puukirkko.

Yövyttyämme Päijänteen rannalla jatkoimme matkaamme Petäjävedelle, missä poikkesimme vanhassa kirkossa.  Osuimme parahiksi opastetun kierroksen alkuun, joten kirkon tarina tuli eläväksi.  Kirkko on rakennettu vuonna 1763  hyvin nopeasti ennen syksyn tuloa, koska Ruotsista  anottua rakennuslupaa ei alkanut kuulua.  Kirkko kuuluu Unescon maailman perintökohteisiin, koska se edustaa pohjoismaista puukirkkoarkkitehtuuria ja hirsirakentamistaidon perinnettä.  Rakentamismestarina toimi Jaakko Klemetinpoika Leppänen, apunaan 12 paikallista kirvesmiestä.  

Saarnastuoli.

Saarnastuolia koristavat neljä evankelistaa ja vastapäätä on lukkarintuoli, josta käsin lukkari johti virrenveisuuta.  Nelituntisten kirkonmenojen päätteeksi kirkossa kuultiin myös paikallisuutiset.

Karunnäköinen lukkarintuoli.

 

Myös kattokruunu on sorvattu puusta.
 

Käsityöläismaalari Carl Fredrik Blom on maalannut alttaritaulun Pyhä ehtoollinen sekä pienet taulut Mooseksesta ja Martti Lutherista.  Paanukattoinen kirkko on kaunis ja arvokas. Sitä käytetään kesäisin pieniin juhlatilaisuuksiin.

Alttaritaulu.

 

Kiertävän kulkukauppiaan autosta löytyvää valikoimaa.

Ajelimme Kintaukseen, mistä löytyy Keski-Suomen tieliikennemuseo.  Vanhojen ajopelien lisäksi sieltä löytyy elokuvarekvisiittaa, jotka on valmistanut Risto  Höylä.  Mielenkiintoista löytää esineitä, joista kertoo myös omasta lapsuudesta.

Elokuvaa varten lytätty Farmari-Volvo.