Syksyn satoa.

 

Metsät tuottavat tänä vuonna syksyä kohti runsaasti syömisiä.  Puolukoita on mukava kauhoa poimurilla sankkoon ja sieniä löytyy niin paljon, että sienikoppa painaa rutosti kotiin kannettaessa ja niitä siivotessa ja ryöpätessä aika rientää.  Eniten olen kerännyt karvarouskuja ja herkkutatteja.  Tatit olen kuivattanut rapeiksi.

Voihan karvarousku!

Myös puutarha antaa satoa.  Työn alla ovat vielä omenat, joita olen säilönyt mehuna, soseena, viipaleina, kuivattuna ja raasteena.

Omenoita riittää.

Syksyn satoa on kai sekin, että olen malttanut istahtaa ompelukoneen ääreen.  Paikallisessa käsityökeskuksessa oli hiljattain kangasmyynti, jossa oli tarjolla Mereenin neuloksia. Mereenin päämaja sijaitsee Joensuussa.  Suunnittelu on kotimaista.  Löysin pari neulosta, joiden kuosit viehättivät minua.  Ohuemmasta ompelin heti pitkähihaisen puseron. Paksumpi collegeneulos on vielä paketissa.

                                                                    

Lummekuosinen pusero ja pitkä hame.

Kilpikonnia neuloksessa.

Paikallinen kangaskauppa lopetti toimintansa, mikä on tietysti harmillista.  Loppuunmyynnistä mukaani tarttui mustapohjainen, kuvioitu kangas, jonka näin heti valmiina hameena. Leikkasin hameen yläosan perushameen kaavalla ja lisäsin siihen leveän frillan, jolla sain helmaan leveyttä.  Onnistuin mielestäni hyvin.

Kotoiluhame.

Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt päästä eroon kaapissa marinoituneista neulelangoista.  Viimeksi valmistui villapusero, jonka mieheni sai syntymäpäivälahjakseen. Taas on on yksi iso kartio poissa kaapista.

Villapaita miehelleni.

Mitäpä olisi Saksan reissu ilman kangasostoksia.  Karlstadin kangasosastolta bongasin alle kuuden euron palan, josta ompelin mekon.  Kaavan piirsin espanjankielisestä lehdestä.  Tykkään taskullisista vaatteista.

Vielä yksi kesämekko.

Vihdoin Hampurissa.

 Uskalsimme vihdoin matkustaa Hampuriin tapaamaan tyttären perhettä - kaikilla on nyt kaksi koronarokotepiikkiä.  Tietysti käytimme maskia suositusten mukaan ja pidimme huolta käsihygieniasta. Olipa virkistävää touhuta lapsenlapsemme kanssa.  Lautapelejä kelattiin moneen kertaan - noch mal!  Leikkipuistot tulivat myös tutuiksi.  Monipuolisin lienee ollut Planten und Blumen -alueen leikkipuisto lukuisine vempaimineen. 

Planten und Blumen -alue on tunnettu kauniista istutuksistaan.

 

 Hampurissa sattui olemaan myös kiertävä tivoli Dom, joka on kaksi kertaa vuodessa Hampurissa kuukauden kerrallaan.  Sinnekin piti varata aika, vaikka sisäänpääsymaksua ei ole ja portilla tarkastettiin rokotustiedot.

Domissa riitti vempaimia.

Domin herkkuja.

Lapsenlapsemme suosikki: juna.

Näissä saa päänsä pyörälle.

Yleisnäkymä Domilta.

Voi ajella vaikka pinkillä linkkurilla.

Hampurissa pääsi kauppoihin, mutta monista niissä piti ovella kirjautua (jäljityksen vuoksi ).  Rajoituksista huolimatta matka oli antoisa ja toisaalta rajoitukset antavat meille turvaa.  Helsinki-Vantaan lentoasemalla rokotetarkastukset olivat todella tarkkoja tullen mennen.  Samaa ei voi sanoa Hampurin kentästä, mikä meitä kyllä ihmetytti.

Uusi neule.

 

Kesäneule.

Tämän kesän aikana olen yrittänyt päästä eroon kauan marinoituneista langoista.  Nyt olivat vuorossa valkoiset neulelangat.  Neuloin takakappaleen ja hihat jostakin puuvilla/sekoitelangasta koneella.  Etukappaleet värkkäsin käsin hapsu-muhkura-langasta (joka ei tietysti millään menisi koneella).  Vielä napituslistat ja kaularesori ohuesta langasta ja sitten kokoamaan osista neuletakki.  Tällä kertaa löysin varastostani riittävän määrän samanlaisia valkoisia nappeja.  Lopputuloksena oli näppäränkokoinen neuletakki.

Pörröä edessä.

Tilkkukankaiden laatikossa minua houkutti pinkki sydänkankaan palanen.  Niinpä istahdin koneen ääreen ja värkkäsin siitä pussukoita.  Vetoketjuseinältä löytyi sopivia vetoketjuja ja nauhalaatikosta nyöriä ripustuslenkeiksi.  Ompelin kevyet tikkaukset ja myös vuoritin pussukat.  Isommissa on sisätasku.  Pussukoilla voi ilahduttaa suvun pikkuneitejä.

Terkkuja pussukkatehtaalta.

Kuivuudesta johtuen marjakesä on hyvin kahtiajakoinen.  Metsämarjoja eli mustikkaa ja vadelmaa on tosi niukalti.  Pienenkin määrän kerääminen vaatii aikaa.  Siskoni kanssa teimme metsäretken, jolloin mustikoita sain 7 litraa kerralla. Kylläpä väsytti.  Toisaalta puutarhan marjoja on oikein runsaasti.  Punaherukoita olen kerännyt 7 sangollista ja osan jo mehustanutkin.  Mustaherukkapensaat ovat täynnä puolikypsiä herkkuja, samoin karviaispensaat.  Niissä riittää keräämistä ja säilömistä talven vitamiinipommeiksi. 

Karviaisia.

Punaherukoita.

Tilkkutyöbiennaali Suonenjoella.

 

Reilu viikko sitten ajelimme ihan asioikseen Suonenjoelle katsomaan tilkkutyöbiennaalia, jonka Finn Quilt ry oli järjestänyt kellarikalleriaan. Esillä oli 140 tekijän töitä ympäri Suomea.  Kuvasin itselleni mielenkiintoisimpia töitä.  Kaikkien tekijöitä en onnistunut laittamaan muistiin.  Pahoittelen tekijöiden nimien puuttumista.

 

Esillä oli todella monenlaisia töitä.  Kiitos järjestäjille.

Kesämekko.

 

 

Vilpoisa viskoosimekko.

Minun pitäisi varmaan kiertää kangaskaupat kaukaa, sillä EK:sta läksi mukaan taas yksi mekkokangas.  Materiaali on viskoosia ja mallin löysin saksalaisesta lehdestä. Malli kuitenkin muutti muotoaan tekemisen aikana melkoisesti.  Alunperin mekossa oli vyötäröllä n. 8 cm leveä kaitale kaksinkertaisena. Sovittaessani sivusaumaan neulaamaani vetoketjua satuin nostamaan helmaosan kaitaleen päälle ja huomasin, että mekko näytti silloin sirommalta.  Siispä ratkojalle riitti töitä, mutta lopputulos oli sen vaivan väärti.  

Oikeassa sivusaumassa on tasku.

Vasen sivusauma kätkee vetoketjun.

 En edes muista, milloin olisin ommellut mekkoon kauluksen.  Nyt sekin tuli tehdyksi.

Kauluksellinen mekko.

Tilkkuilu ei ole ollut ihan kokonaan lomalla.  Ompelin pienen pöytäliinan jemmajutuksi, kun koskaan ei tiedä, jos tarvitsee viemisiä.  Etsin sen kankaan jämät, josta olin leikannut nättien ruusujen kohdalta neliön mallisia reikiä (Ruusutarha).  Niiden väli olivat keskenään samankokoisia eli leikkelin niistä suorakulmioita.  Yhdistin nämä kapeisiin, vihreisiin suikaleisiin.  Leikkasin vielä näin syntyneet kaitaleet kahtia ja yhdistin vuorotellen.  Liina syntyi nopeasti.

Ruusutarha 2.

Neuletakki.

 

Raitoja riittää jämälankatakissa.

Kaapissa on marinoitunut kori, jossa on erilaisia tehostelankoja: hapsua, pampulaa, pörröä, kultaa, hopeaa, nauhalankaa...Osa on kerän pohjia, osa aivan korkkaamattomia.  Keväällä ryhdyin neulomaan niistä takkia. Ensimmäiseksi neuloin etukappaleet rinnakkain (omistan kahdet samankokoiset puikot).  Isoimmat kerät puolitin siten, että kerin lankaa toiselle kerälle ja punnitsin kerät samanpainoisiksi.  Näin sain etukappaleisiin samanlaiset raidat. Vastaavalla tavalla valmistuivat hihat ja lopuksi takakappale.

Takanakin on raitoja.

 Tutkailin nappivarastoani eikä sieltä löytynyt kahdeksaa samanlaista nappia.  Eipä hätää: otin neljä punaista ja neljä vaaleanpunaista nappia, jotka asettuivat nappilistalle vuorotellen.  Sainpahan ainakin osan langoista loppumaan.  Kuvaussessio oli tällä helteellä hikinen.  Ei tehnyt mieli pukeutua paksuun, pitkähihaiseen nuttuun.

Erivärinapitus.

Pihapiirissämme kohtasin hassun paikan varpusen pesälle: koristekannu, joka roikkuu autokatoksen reunalla.  Sunnuntaina poikaset kurkkivat vielä pesästä, tänään pesä oli jo tyhjä.

 

Hassu pesäpaikka.

Kävimme mieheni kanssa kuvaamassa lapsuudenkotini savusaunaa sisältä ja ulkoa, ennen kuin se romahtaa kasaan. Olipa sinne matala oviaukko. Sauna on nostalginen paikka.

Kallellaan oleva savusauna.

Entisöintiä.

 

Kasvihuoneessa alkavat paprikatkin kypsyä.

Kesä kuumine päivineen hurahtaa nopeasti ohi eikä tee mieli istua ompelukoneen äärellä.  Pääasiassa olen kyllä viihtynyt sisäsätiloissa.  Juhannuksen aatonaattona oli sen verran viileämpää, että jaksoin kyykistyä kasvimaalle. Harson alta ja rikkaruohojen seasta löytyi jo hyvin kasvanutta rukolaa ja muuta salaattia. Samoin ensimmäiset retiisit pääsivät salaattikulhoon.

 

Rapsakat rukolat maistuvat salaatissa.

Vuosi sitten kuolleen tätini kalusteista minulle päätyneet neljä pinnatuolia ovat nyt vihdoin käyttökunnossa.  Hioin niiden pinnat ulkona.  Yksi tuoleista oli irtotavarana ja sen tiikki-istuin piti hioa putipuhtaaksi.  Jouduin petsaamaan pinnan, jotta sain värittömät kohdat piiloon.  Lakkasin istuinosat pariin kertaan ja loput pinnat saivat ylleen puolihimmeän valkoisen maalin. Olen tyytyväinen lopputulokseen.

 

Tuoli kiiltää melkein kuin uutena.

Korjatessani hametta huomasin, että samaa kangasta ( Marimekon Ulappa-kuosi, suunnitellut Aino-Maija Metsola) oli vielä jäljellä.  Niinpä etsin kaavan sortseihin, jotka ovat reilun väljät ja joissa on isot taskut (kännykkäkin mahtuu sinne).  Malli on käytössä oikein mukava. 

Ulappa-kankaiset sortsit.