Lissabonissa.

 

Tästä Lissabon tunnetaan: keltainenratikka.

Olen haikaillut monta vuotta, että pääsisin Manner-Portugaliin (Madeira on jo käyty).  Niinpä mieheni ryhtyi kevättalvella etsimään sopivia lentoja Lissaboniin.  Lähtöpäivä oli vajaa kaksi viikkoa sitten.  Köröttelimme ensin junalla Helsinki-Vantaan lentoasemalle, mistä lento kesti melkein viisi tuntia.  Meille luvattua kuljetusta hotelliin ei löytynyt, joten loppumatka taittui taksilla.  Hotelli Excelsior sijaitsee lähellä metroasemaa, jolloin pääsimme helposti liikkumaan eri puolille kaupunkia.

 

Lissabonista löytyy rinteitä.

Mielenkiintoinen homma oli metrolipun ostaminen, kun automaatti katkaisi yhteyden jäädessämme miettimään, mitä näppäintä pitäisi painaa.  Onnistuihan se lopulta.

 

Patsaita riitti joka aukiolle.

Kevyen aamupalan jälkeen ajelimme keskustaan (Baixa-Chiado).  Metroasemien opasteet olivat huonoja ja eka päivänä jouduin kysymään oikeaa laituria.  Aluksi vain kävelimme ja katselimme ympäristöä.  Kadut olivat päällystetty nupukivillä ja monissa jalkakäytävissä näimme musta-valkoista mosaiikkia.  Onneksi meillä oli hyvät ja paksupohjaiset kengät.  

 

Tyylikäs joukkoliikenneväline.

Yhdellä aukiolla huomasimme vanhan keltaisen ratikan, joka oli pysäkillä, ja juoksimme kyytiin.  Pääsimme istumaan ja köröttelimme ratikalla yli puoli tuntia pitkin kapeita katuja.  Itseasiassa ajelimme ratikalla kolmena päivänä.  Niissä oli mukava lepuuttaa väsyneitä jalkoja.

 

Riemukaari.

Kävelykadulla kuljimme kohti Tejo-jokea, jolloin näimme Arco da Rua Augusta -riemukaaren.  Se on rakennettu Portugalin vaurauden aikana, jotta merenkulkijat näkisivät kaupungin vaurauden.  Sataman läheisyydestä löysimme mukavan ruokapaikan.  Myöhemmin poikkesimme konditorio-kahvilaan, missä nautimme Pastel de Nata -leivoksen ja cappucinon.

 

Kukkiva pensas.

Iltamassa kävimme vielä Armazens de Chido -ostoskeskuksessa.  Sieltä löysimme kivan pienen teekaupan.  

 

Nämä kukat muistuttivat pulloharjoja.  

Perinteiseen tapaan kävimme myös kangaskaupassa, Feira dos Tecidosissa.  Siellä oli runsaasti kangaspakkoja ja palakankaita, mutta tyydyin ostamaan vain yhtä tukevampaa kangasta, jossa on Portugalin maisemia.  Tuliaisiksi ostimme jälkikasvulle sukkia.  Mies osti minulle korvanapit, joissa on jäljitelty mosaiikkeja, Lissabonin tunnusmerkkejä.  Kaduilla näki paljon mosaiikkeja myös talojen ulkoseinissä.  Mosaiikkiliikkeen poistohyllystä ostin muistoksi pienen kulhon 5 eurolla.

 

Katumosaiikkia.

Kaupungin suurin aukio on Largo Rossio,  missä ihmettelimme pintaa:  aaltomaisesti ladotut kivet ovat 1800-luvulta ja ne luovat illuusion, että pinta aaltoilee.  Aukiolla on kaunis suihkulähderypäs ja Don Petro IV:lle omistettu monumentti.

Suihkulähteet.

 

Iltakävelyllä menimme hotellin pohjoispuolella olevalle Parque Edwardo VII:n aukiolle.  Olipa huikean suuri alue: toinen puoli betonoitu, toinen viheralue.  

 

Vapaa-ajan alue.

Keskustan yksi nähtävyys on Elevador de Santa Justa -kellotorni.  Valitettavasti se oli kiinni.  Sen huipulta näkee koko kaupungin. 

 

Silta Tejo-joen yli.

Yhtenä aamuna matkustimme bussilla Estacao sto Amaroon, missä on kuuluisa silta Ponte 25 de April.  Pilar7 -tornissa on hieno näköalapaikka.  Hissi oli rikki, mutta me nousimme 360 askelmaa ylös.  Silta johtaa Tejo-joen yli siten että alemmalla tasolla kulkevat junat, ylemmällä autot.  Hienot näköalat joka suuntaan.  Samalla näkee joen toisella rannalla olevan Christo Rei -patsaan.

Muraali sillan vierellä.

Samalla reissulla näimme myös Maat-museon,  joka edustaa tämän päivän arkkitehtuuria.  Museon katto on hieno näköalapaikka.

Maat-museo.

 Sää muuttui muutamien päivien aikana helteiseksi.  Lähtöpäivänä mittari näytti +27 astetta.  Siispä tarkenimme odotella lentoasemalla pääsyämme Hampurin koneeseen.

 

Kehyspussukoita.

 

Korillinen pääsiäispupuja.

Pääsiäinen saapui nopeasti tänäkin vuonna.  Entisten koristeiden lisäksi laitoin koriin vihreän neuleen (ruoho) ja asettelin sen päälle lasten leikkikalupuput (vai onkohan yksi noista eläimistä koira).  

Kaappeja siivotessa käteen osui pakkaus, jossa on erimittaisia metallitukia.  Siispä ompelemaan niiden ympärille pussukoita.  Niitä valmistui kuusi kappaletta, isoja ja pieniä.  Pentikin ruusukangaspala pääsi käyttöön eli sitä riitti kahteen pussukkaan.

 

Ruusuisia pussukoita.

Tämä ompelumalli on todella yksinkertainen enkä jaksanut sommitella tilkkupintoja.  Isoimpiin pussukoihin tikkasin tukikankaaksi vanhoja froteepyyhkeitä.  Osa pussukoista suljetaan nepparilla, napilla tai tarranauhalla.

Ylempi pussukka on aidakangasta, johon olin kirjonut ristipistoruusuja.

Lehmäkankaan loppukin pääsi käyttöön.

Siivotessani jälkikasvun komeroita löysin tyttären kaapista pussin, jossa oli valmiiksi neulottuna yksi sukka ja toisen vartta oli aloitettu muutama senttimetri.  Eihän käsitöitä saa jättää kesken, joten neuloin toisenkin sukan valmiiksi.  Ainoa ongelma oli se, että minun neulekäsiala on löysää ja piti koko ajan kiristää lankaa.

Sukat yhteistyöllä.

Rauhallista pääsiäistä! 

TilkkuRotuaarilla.

 

Sunnuntain näyttely.

Viime sunnuntai kului nopeasti, kun menimme junalla Ouluun tutustumaan TilkkuRotuaarin  näyttelyihin.  Pääkohteena oli Pohjankartanon koulu, missä kiertelimme useamman tunnin.  Esillä oli runsaasti teoksia, joissa oli etsitty vastakohtia.  Tekijöiltä oli monenlaisia näkemyksiä: vuodenajat, värit, materiaalit jne.

Vastavärit.

Vuodenajat.

 

Elävä - kuollut.

Saimme myös nähdä kiertävän, kansainvälisen näyttelyn upeita töitä, joista osa oli niin taidokkaasti ommeltu, että ne näyttivät maalauksilta.  Tuollaisiin mestaritöihin en itse pääse koskaan; täytyy vain tyytyä perinteisiin tilkkutöihin.

Hauska työ.

Kaunista liikettä.

 

Tämä työ on voittanut kansainvälisen palkinnon.

Esillä oli toki myös perinteisiä tilkkutöitä, samoin eri kiltojen "tunnuksia", jotka oli sijoitettu kivasti porraskaiteen päälle.

 

Mikkelin tilkkuyhdistys.

Tampereen tilkkuyhdistys. 

Ostettuani Finnquilt-paidan ja palan yhdistyksen kangasta jatkoimme matkaa Pee-Kaa-tuotteen myymälään, joka oli oikein kangastaivas.  Vierailtuani liikkeen sivuilla tiesin etsiväni paneelikankaita.  Muutamia kivoja löytyikin: perhoset ja ompeluaihe.  Vaikka olin ajatellut ompelevani edes osan entisistä kankaista ennen kuin ostan uusia,  mieheni sanoi, että jos löytyy kauniita kankaita, niin osta ihmeessä.  Niinpä muutamia kankaita läksi mukaan.

Uudet tilkkutyökankaat.

 

Paneelikankaat.

Vielä oli tarjolla yksi näyttelypaikka: Neliö-Galleria, jossa oli esillä Outoja Et Kulmioita -näyttely.  Töiden opettaja on Pee-Kaa-tuotteen omistaja.  Upeita, värikkäitä töitä.  Sitten olimmekin jo nälissämme ja suuntasimme rautatieaseman luokse Pizzeria Finlandiaan.  Kylläpä pizza maistui, nam.  Ostimme vielä suklaata kotimatkan evääksi.

Suuri peitto.

Kulmioita tässäkin.

Värikkäitä töitä.

Näiden töiden tekijöiden nimet olisi tietysti pitänyt laittaa tähän postaukseen, mutta en jaksanut kirjoittaa niitä itselleni ylös.

 

 

Uusi peitto, vanha malli.

 

Pitkää saumaa...

Edellisellä kerralla jo kerroin, että olen ommellut kangaskaitaleita yhteen.  Lupasin näet yhden peiton arpajaispalkinnoksi, joten työ piti käynnistää.  Blokkimalliksi valitsin ikivanhan Kadonneet kaivot, mikä pisti silmään saksalaisesta tilkkukirjasta.  En tiedä, tuliko peitosta liian monivärinen, mutta siihen syntyi ainakin kontrastia tummilla ja vaaleilla väreillä.  

Värejä riittää.

 

Yksittäinen "kaivo".

Kaikki kankaat ovat omaa varastoa.  Materiaalia näkyy riittävän.  Taustakankaaksi olisi kelvannut mikä väri tahansa.

Ilon lähde valmiina.

Neuletakki.

 

Neuletakki liukuvärjätystä langasta.

Valmistuihan se vihdoin, nimittäin neuletakki, jonka aloitin syksyllä.  Lanka on myhkyräistä eli juoksee huonosti ja tenniskyynätöidyt käteni eivät tykkää neulomisesta.  Neuloin etu- ja takakappaleet yhdessä, joten kerrokset olivat pitkiä. Yritin neuloa (La Promesaa katsoessa)  joka päivä 4 kerrosta. Reunoissa ja nappilistoissa käytin aina oikein -neuletta.  Iso kerä oli marinoitunut kauan aitassa, mutta nyt se pääsi hyötykäyttöön.  Napit kaivelin omista varastoista (ei kai kukaan huomaa, että ne eivät ole kaikki samanlaisia!)

 

Kaksi pientä kukkaroa.

Ateljeen laatikoita siivotessa tuli vastaan vielä kaksi kukkaron kehystä.  Siispä nekin hyötykäyttöön.  Valmistin päällyspuolen Pentikin Joulutähtikankaasta, jonka olin säilönyt kaventaessani  joululiinaa.  Ompelin kaksi suikaletta vierekkäin ja sauman päälle vielä satiininauhaa.  Molemmat kehykset kiinnitettiin ompelemalla.  Toiseen taiteilin ripustuslenkin adressin koristenauhasta.

 

Suomen historia samoissa kansissa.

Minua on vuosikymmenien ajan joskus kiusannut se seikka, että en osaa Suomen historiaa.  Kirjahyllyssä on odottanut siihen oivallinen apu eli Jouko Vahtolan teos Suomen historia jääkaudesta Euroopan unioniin.  Niinpä  tartuin tuhon kirjaan alkuvuodesta ja nyt olen kahlannut sen läpi, kaikki 422 sivua.  En voi kehua toki muistavani kaikkea.  Mielessäni kävi kyllä lukuisia kertoja tuo ikuinen sotavarustelu ja siihen uponnut varallisuus; jospa se olisi käytetty tämän kansan hyvinvointiin!  Ja tänä päivänä historia taas kerran toistaa itseään.

 

Edullisia (lue: räävittömän) halpoja kankaita.

Eilen kävimme Kuopiossa. Yritin piipahtaa EK:ssa, mutta siellä olikin muutto menossa.  Niinpä meille jäi aikaa mennä isolle kirpparille (entisen Calssonin tiloissa).  Yleensä etsin sieltä Marimekon ja Finnlaysonin kankaita ja liinoja tai verhoja.  Niitä ei osunut kohdalle, mutta kaksi muuta hyvin edullista kangasta.  Mustapohjainen viskoosipala (uusi)  oli kooltaan kolmisen metriä ja hintalapussa oli summa 4,5€.  Se oli kuitenkin sattumalta puolen hinnan tuote, joten se läksi mukaan.  Toinen pienempi kuviokangas maksoi 0,20€.  Ihan hyvä saalis mekoksi ja puseroksi.

 

Tilkkutyö on jo aloitettu.

Seuraava tilkkutyö on jo hieman aloitettu.  Leikkasin 2":n kaitaleita, joita olen nyt ommellut yhteen.

Hyvää talvilomaviikkoa! 

Juhannusruusu.

 

Ompelu odottaa.

Aika hassua miettiä juhannusruusuja tässä pakkasessa (-26 astetta), mutta sellaisen nimen annoin viimeisimmälle tilkkupeitolle.  Ompelin sen täysin poiketen minun normaalista värimaailmasta, mutta sitä oli mukava ommella.  Ja nimenomaan värit antoivat peitolle nimen.  Mallin sain englantilaisesta Todays Quilter -lehdestä, jonka miniäni oli ostanut minulle - kiitos hänelle.  Lehden malli oli ommeltu punainen-musta-vaalea-väriyhdistelmällä, mutta minä vaihdoin punaisen vihreään.  

 

Malli on hirsimökkiblokin neljännes.

Pinta alkaa olla valmis.

Lehdessä oli tarkat ohjeet. miten 2 tuuman kaitaleet leikataan annetuilla mitoilla niin, ettei juuri jäänyt hukkapaloja.  Samalla käytin pieniä kankaiden loppuja.  Mustan joukkoon käytin erilaisia harmaan sävyjä.  Siihen sopivat myös useat sellaiset kankaat, mitkä olin ostanut EK:n 5 euron pussissa.  Leikatut palaset siirsin tarjottimella ompelupisteelle, missä niitä oli helppo käyttää.  

 

Juhannusruusu valmiina.

Koska mallityö oli neliön muotoinen, suunnittelin molempiin päihin jatkokuvion.  Valmis peitto on kooltaan 1,75m x 2,10m.   Taustakankaan keskiosa on tukeva retrokangas, reunat värjätty pöytäliina.  Koska työ oli suhteellisen suuri, mies kantoi ompelukoneen keittiön pöydälle, missä tein tikkauksen yhtenä päivänä.  

 

Paloista koottu taustakangas.

Hyvää ystävänpäivää, pakkasesta huolimatta! 

Talven lumoa.

 

Vieläkin mustaa.

 

Musta hame sopii kaikkien värien kanssa.

Otsikosta voisi luulla, että meille on tapahtunut jotain ikävää, mutta kyseessä on vain ompelutöiden väri, koska tarkoitus oli pienentää mustien kankaiden pinoa.  Ompelin itselleni vielä toisen hameen, jonka leikkasin vanhan hameen avulla eli hame levenee sivusaumoista sen verran kuin kankaan leveyttä riitti.  Vuorikankaan jouduin tilkuttelemaan kahden vuoripalan jämistä, mutta tilkkutöitähän minä teen joka tapauksessa.

 

Perushame.

Miehenikin pääsi osalliseksi mustien kankaiden poistosta, kun ompelin hänelle suoralahkeiset housut (taisi olla vielä Turon kankaita).  Kaava löytyi Suuri Käsityö -lehdestä (2024).  Ihan kelpo kaava.  Huomasin ihan alkumetreillä, että mustia kankaita pitäisi ommella hyvän luonnonvalon aikaan, sillä olin silittänyt muutaman kovikekankaan oikealle puolelle!  Varaston taskukankaat menivät kaikki.

 

"Turon" housut.

Mieheni totesi housujen mallia hyväksi.

Uusi tilkkutyö on jo aluillaan.  Lopullinen värimaailma on vielä hakusessa.  Mustia/harmaita sekä vaaleita kankaita on leikattuna valmiiksi ja 32 kappaletta neljänneshirsimökkiä on ommeltu.  En osannut päättää ompelulangan väriä, joten suruuttelin saumoja harmaalla langalla.

 

Leikattua materiaalia.

Hirsimökin neljänneksiä.

Joensuun tilkkukilta kehotti kuvaamaan työhuoneen tai työtilan.  Niinpä tein sen, vaikka mietin, viitsiikö kaikkia sotkuja näyttää.  En siis siivonnut kuvausta varten.   

Ateljee.