Silkin kosketus.

 

Sininen perhoshuivi.

Olen aina silloin tällöin maalannut silkkihuiveja.  Koska entinen silkkimaalivarasto oli lopussa/kuivunut, tilasin Sinellin outlet-myynnistä silkkivärejä hyvin edullisesti.  Pesin ja silitin kasan huiveja jo kesällä, mutta nyt vihdoin hain aitalta kehyspuita ja pingotin huiveja niihin.  Vasta silloin satuin vilkaisemaan väripurkin kyljestä, että väri kiinnitetään höyryllä.  Aikaisemmin olin tehnyt sen silittämällä. 

Punainen kukkahuivi.

  Sittenpä piti etsiä netistä höyrytysohjetta.  Ahaa, se tehdään mehumaijassa siten, että silkki kääritään kaavapaperiin, kääritään rullalle, sidotaan ja taivutetaan höyryosaan "käärmeeksi".  Höyrystysosa pitää sulkea alumiinifoliolla siten, että höyry EI pääse silkkiin.  Lisäksi kannen alle laitetaan froteepyyhkeitä. Ohoh, miten harhaanjohtava nimi.  Kaipa höyryn tarkoitus on vain kuumentaa väri.  Keittelin huiveja kaksi mehumaijallista.  

Pieni ja suuri huivi.

Tässä vihreässä huivissa on silkin lisäksi raionia.

Silitin vielä huivit ja sitten pesin, mutta kyllä niistä irtosi paljon väriä pesuveteen; liekö ollut ylimääräistä väriä.  Tuntuipa tosi työläältä, kun en edes tiennyt, olinko ymmärtänyt asian oikein.  Tilaamani rajausväri eli gutta toimi huonosti ja takertui silitysrautaan kiinni.  No, seuraava värjäyskerta antaa kyllä odottaa vuoroaan.

Syksyn herkkuja: karpaloita.

Marjaomenapuun satoa jäi linnuille.

Pusakoita.

 

Vaalea marjastuspusakka ei houkuttele hirvikärpäsiä.

Ompelukonekin on taas päässyt töihin.  Kun paikallinen kangaskauppa lopetti toimintansa, ostin loppuunmyynnistä mm. kaksi kangasta ulkopusakoita varten.  Itselläni oli tarve vaalealle, ohuelle pusakalle, jota käytän vadelmia kerätessä.  Entinen valkoinen popliinipusakka repeili jo kesällä.  Kaavan piirsin Suuri käsityö -lehdestä (7/2017).  Lisäsin malliin taskut, jotka upotin sivusaumoihin.  Vuorissa on iso vetoketjullinen tasku kännykälle.  Resoriksi valitsin punaisen, samoin vetoketju on punainen.

 

Pusakka on tosi yksikertainen.

Toinen kangas oli vihertävä, josta ompelin pusakan miehelleni. Mallissa (SK-lehti 8/2018) oli jo valmiina suuret paikkataskut sekä olkapäillä kivat vanutikkaukset, jotka minäkin maltoin ommella.  Vasemmassa hihassa on myös kiva tasku, jota en muistanut kuvata.  Resorit ovat tummanharmaat.

Mies sai myös uuden pusakan.

Olkapäiden koristetikkaus.

Langanloppujen tuhoaminen on myös käynnissä.  Sohvannurkkaneuleena valmistui valkoinen baskerimyssy.  Väritys on vähän hassu eli palmikkoresori on luonnonvalkoinen ja kupu valkoinen.  Sainpa hävitetyksi valkoisen kerän hapsulankaa.

Jämälankamyssy.

 

Syksyn satoa.

 

Metsät tuottavat tänä vuonna syksyä kohti runsaasti syömisiä.  Puolukoita on mukava kauhoa poimurilla sankkoon ja sieniä löytyy niin paljon, että sienikoppa painaa rutosti kotiin kannettaessa ja niitä siivotessa ja ryöpätessä aika rientää.  Eniten olen kerännyt karvarouskuja ja herkkutatteja.  Tatit olen kuivattanut rapeiksi.

Voihan karvarousku!

Myös puutarha antaa satoa.  Työn alla ovat vielä omenat, joita olen säilönyt mehuna, soseena, viipaleina, kuivattuna ja raasteena.

Omenoita riittää.

Syksyn satoa on kai sekin, että olen malttanut istahtaa ompelukoneen ääreen.  Paikallisessa käsityökeskuksessa oli hiljattain kangasmyynti, jossa oli tarjolla Mereenin neuloksia. Mereenin päämaja sijaitsee Joensuussa.  Suunnittelu on kotimaista.  Löysin pari neulosta, joiden kuosit viehättivät minua.  Ohuemmasta ompelin heti pitkähihaisen puseron. Paksumpi collegeneulos on vielä paketissa.

                                                                    

Lummekuosinen pusero ja pitkä hame.

Kilpikonnia neuloksessa.

Paikallinen kangaskauppa lopetti toimintansa, mikä on tietysti harmillista.  Loppuunmyynnistä mukaani tarttui mustapohjainen, kuvioitu kangas, jonka näin heti valmiina hameena. Leikkasin hameen yläosan perushameen kaavalla ja lisäsin siihen leveän frillan, jolla sain helmaan leveyttä.  Onnistuin mielestäni hyvin.

Kotoiluhame.

Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt päästä eroon kaapissa marinoituneista neulelangoista.  Viimeksi valmistui villapusero, jonka mieheni sai syntymäpäivälahjakseen. Taas on on yksi iso kartio poissa kaapista.

Villapaita miehelleni.

Mitäpä olisi Saksan reissu ilman kangasostoksia.  Karlstadin kangasosastolta bongasin alle kuuden euron palan, josta ompelin mekon.  Kaavan piirsin espanjankielisestä lehdestä.  Tykkään taskullisista vaatteista.

Vielä yksi kesämekko.

Vihdoin Hampurissa.

 Uskalsimme vihdoin matkustaa Hampuriin tapaamaan tyttären perhettä - kaikilla on nyt kaksi koronarokotepiikkiä.  Tietysti käytimme maskia suositusten mukaan ja pidimme huolta käsihygieniasta. Olipa virkistävää touhuta lapsenlapsemme kanssa.  Lautapelejä kelattiin moneen kertaan - noch mal!  Leikkipuistot tulivat myös tutuiksi.  Monipuolisin lienee ollut Planten und Blumen -alueen leikkipuisto lukuisine vempaimineen. 

Planten und Blumen -alue on tunnettu kauniista istutuksistaan.

 

 Hampurissa sattui olemaan myös kiertävä tivoli Dom, joka on kaksi kertaa vuodessa Hampurissa kuukauden kerrallaan.  Sinnekin piti varata aika, vaikka sisäänpääsymaksua ei ole ja portilla tarkastettiin rokotustiedot.

Domissa riitti vempaimia.

Domin herkkuja.

Lapsenlapsemme suosikki: juna.

Näissä saa päänsä pyörälle.

Yleisnäkymä Domilta.

Voi ajella vaikka pinkillä linkkurilla.

Hampurissa pääsi kauppoihin, mutta monista niissä piti ovella kirjautua (jäljityksen vuoksi ).  Rajoituksista huolimatta matka oli antoisa ja toisaalta rajoitukset antavat meille turvaa.  Helsinki-Vantaan lentoasemalla rokotetarkastukset olivat todella tarkkoja tullen mennen.  Samaa ei voi sanoa Hampurin kentästä, mikä meitä kyllä ihmetytti.

Uusi neule.

 

Kesäneule.

Tämän kesän aikana olen yrittänyt päästä eroon kauan marinoituneista langoista.  Nyt olivat vuorossa valkoiset neulelangat.  Neuloin takakappaleen ja hihat jostakin puuvilla/sekoitelangasta koneella.  Etukappaleet värkkäsin käsin hapsu-muhkura-langasta (joka ei tietysti millään menisi koneella).  Vielä napituslistat ja kaularesori ohuesta langasta ja sitten kokoamaan osista neuletakki.  Tällä kertaa löysin varastostani riittävän määrän samanlaisia valkoisia nappeja.  Lopputuloksena oli näppäränkokoinen neuletakki.

Pörröä edessä.

Tilkkukankaiden laatikossa minua houkutti pinkki sydänkankaan palanen.  Niinpä istahdin koneen ääreen ja värkkäsin siitä pussukoita.  Vetoketjuseinältä löytyi sopivia vetoketjuja ja nauhalaatikosta nyöriä ripustuslenkeiksi.  Ompelin kevyet tikkaukset ja myös vuoritin pussukat.  Isommissa on sisätasku.  Pussukoilla voi ilahduttaa suvun pikkuneitejä.

Terkkuja pussukkatehtaalta.

Kuivuudesta johtuen marjakesä on hyvin kahtiajakoinen.  Metsämarjoja eli mustikkaa ja vadelmaa on tosi niukalti.  Pienenkin määrän kerääminen vaatii aikaa.  Siskoni kanssa teimme metsäretken, jolloin mustikoita sain 7 litraa kerralla. Kylläpä väsytti.  Toisaalta puutarhan marjoja on oikein runsaasti.  Punaherukoita olen kerännyt 7 sangollista ja osan jo mehustanutkin.  Mustaherukkapensaat ovat täynnä puolikypsiä herkkuja, samoin karviaispensaat.  Niissä riittää keräämistä ja säilömistä talven vitamiinipommeiksi. 

Karviaisia.

Punaherukoita.

Tilkkutyöbiennaali Suonenjoella.

 

Reilu viikko sitten ajelimme ihan asioikseen Suonenjoelle katsomaan tilkkutyöbiennaalia, jonka Finn Quilt ry oli järjestänyt kellarikalleriaan. Esillä oli 140 tekijän töitä ympäri Suomea.  Kuvasin itselleni mielenkiintoisimpia töitä.  Kaikkien tekijöitä en onnistunut laittamaan muistiin.  Pahoittelen tekijöiden nimien puuttumista.

 

Esillä oli todella monenlaisia töitä.  Kiitos järjestäjille.

Kesämekko.

 

 

Vilpoisa viskoosimekko.

Minun pitäisi varmaan kiertää kangaskaupat kaukaa, sillä EK:sta läksi mukaan taas yksi mekkokangas.  Materiaali on viskoosia ja mallin löysin saksalaisesta lehdestä. Malli kuitenkin muutti muotoaan tekemisen aikana melkoisesti.  Alunperin mekossa oli vyötäröllä n. 8 cm leveä kaitale kaksinkertaisena. Sovittaessani sivusaumaan neulaamaani vetoketjua satuin nostamaan helmaosan kaitaleen päälle ja huomasin, että mekko näytti silloin sirommalta.  Siispä ratkojalle riitti töitä, mutta lopputulos oli sen vaivan väärti.  

Oikeassa sivusaumassa on tasku.

Vasen sivusauma kätkee vetoketjun.

 En edes muista, milloin olisin ommellut mekkoon kauluksen.  Nyt sekin tuli tehdyksi.

Kauluksellinen mekko.

Tilkkuilu ei ole ollut ihan kokonaan lomalla.  Ompelin pienen pöytäliinan jemmajutuksi, kun koskaan ei tiedä, jos tarvitsee viemisiä.  Etsin sen kankaan jämät, josta olin leikannut nättien ruusujen kohdalta neliön mallisia reikiä (Ruusutarha).  Niiden väli olivat keskenään samankokoisia eli leikkelin niistä suorakulmioita.  Yhdistin nämä kapeisiin, vihreisiin suikaleisiin.  Leikkasin vielä näin syntyneet kaitaleet kahtia ja yhdistin vuorotellen.  Liina syntyi nopeasti.

Ruusutarha 2.