Siskokset-näyttely.

 

Peittoja ripustettuina.

Viime viikon riitti kiireitä, kun valmistelin näyttelyä, jonka piti olla jo vuosi sitten. Ensimmäinen päivä kului näyttelytilojen siivoamiseen; mietin jo, olenko ottanut liian suuren urakan. Mieheni teki myös korvaamattoman urakan, sillä hän suunnitteli ja rakensi näyttelytelineet sekä ripusti näyttelyesineet.  Ilman häntä olisin joutunut levittelemään kaikki työt pöytien päälle.

 

Kuukausipeittoja.

Mukana oli myös pari suurta peittoa.

Sisareni maalaustaidetta.

Sisareni on taitava maalari ja hän toi näyttelyyn 15 öljyvärimaalausta sekä vesiväreillä maalattuja kortteja. Myös sisareni tytär osallistui muutamalla piirroksella.  Minä taas esittelin pääasiassa tilkkutöitäni, mm. viime vuoden kaikki 12 torkkupeittoa olivat mukana.  Myös solmiomekkoni oli esillä. Joitakin seinävaatteita, tyynyjä ja verhoja laitoin esille.

Solmiomekko ja bargellotyö.

Pieni kehyskukkaro.

Minulta oli mukana myös yksi taulu, joka on valmistettu tilkkumaalauksella eli "maalina" on käytetty pienenpientä tilkkusilppua. Materiaalina on anoppini vanha lakana, josta olen värjännyt vihreän, keltaisen ja ruskean eri sävyjä.

Tilkkumaalattu taulu.

Pidimme näyttelyn auki lauantain ja sunnuntain. Vaikka kävijöitä olisi voinut olla enemmänkin (n.60), meille jäi mielikuva, että paikalle saapuneet henkilöt olivat todella kiinnostuneita töistämme ja tutkivat niitä tarkoin ja kyselivät niiden valmistamisesta.  Lisäksi olimme todella otettuja, kun meitä muistettiin kukkatervehdyksin peräti kaksi kertaa. Kaikki vierailijat ansaitsevat lämpimän kiitoksen. 

Ruusutervehdys.

Vanhassa vara parempi.

 

Seinävaate Vanhassa vara parempi.

Kylläpä toukokuu on vierähtänyt lopuilleen.  Puuhaa on riittänyt sisällä ja ulkona.  Suursiivouksia olen tehnyt pikkuhiljaa ja uutena apulaisena minulla on ollut ikkunankuivain.  Se säästää monta käden liikettä. Peruna on kylvetty ja kasvimaalta puuttuvat enää herneet ja sipulit.

Nostalginen ompelukone.

 

Ompelukone on ollut melkein koristeena ja saumuri oli perushuollossa.  Ompelin kuitenkin yhden pienen seinävaatteen.  Keskellä on vanha ompelukone (joululahjakangas), jota sitten kehystelin.  Välivanu on silitettävää laukkuhuopaa.  Nimekseen työ sai "Vanhassa vara parempi".  Tuollaisella minäkin opettelin ompelemaan ja se toimii, vaikka olisi sähköt poikki.

Kauppakasseja.

Viikon kuluttua minulla ja sisarellani on pienmuotoinen taidenäyttely Siskokset.  Minä esittelen omia ompelutöitä ja siskoni öljyvärimaalauksia sekä vesiväreillä maalattuja kortteja.  Arpajaispalkinnoksi ompelin pussukoita ja kasseja, lisäpalkintoja löytyy aikaisemmin ommelluista töistä.  Vaalea pussukka on hulpiloista ommeltu; tulipahan sekin työmuoto kokeilluksi.

Peruspussukoita.

Hyvää äitienpäivää!

 

Onnittelukukkaset.

Kevätsiivouksia tehdessä käsityöt ovat jääneet vähälle huomiolle.  Olen kuitenkin ommellut pienen seinävaatteen, johon olen napannut pari kukkablokkia Today's Quilter -lehdestä.  Mallissa oli ommeltu kokonainen peitto, mutta minä tarvitsin vain muutaman kukkasen, jotka oli kasattu saman värin eri tummuusasteista.  Työ on aika vaalea, mikä ei ole minulle tyypillistä.  Tukimateriaali on liimattava laukkuhuopa.  Annoin työlle nimen Onnittele kukkasin. Ripustamista helpottaa metallikoriste, joka on peräisin viime kesänä kuolleen tätini raanusta.

Onnittele kukkasin.

Perjantai-iltana koin todella jännän hetken, kun pihaamme ajoi pakettiauto ja ovellemme ilmestynyt mies ojensi minulle kukkapuketin sanoen: Kukkalähetys!  Kaunis kukkakimppu oli tietysti lapsilta.  Olinpa liikuttunut.  -Tänään meidän lapsenlapselta tuli WhatsApp:ssa onnittelulaulu mummolle, osin suomeksi, osin saksaksi.  Sitä on nyt katsottu kyynelsilmin monta, monta kertaa.

Onnittele kukkasin.

Leivoin äitienpäivän kunniaksi pienen kakun.  Lähes joka lehdessä oli ohje mustikkakakkuun; johtuneeko siitä, että viime kesänä mustikoita kypsyi ennätysmäärä.  Oma ohje piti sisällään kaksi moussea: valkosuklaasta ja mustikasta.

Valkosuklaa-mustikka-juustokakku.

Tonttimme yhdellä nurkalla on ollut ryppäänä haapoja, jotka yrittävät työntää pikkutaimia kaikkialle nurmikolle.  Niinpä pyysin naapurimme metsuria avuksi ja nyt puut ovat nätissä pinossa kuivumassa polttopuiksi. Ammatti-ihmiseltä puiden kaataminen ja pilkkominen sujuu niin sukkelasti.  Myöhemmin pitää muistaa antaa kannoille "jarrua", että leviäminen pysähtyisi.

 

Haavat kuivumassa polttopuiksi.

 

Hyvää äitienpäivää! 

Ps. Sainpa saman äitienpäivälahjan kuin edellisenä vuonna: sukkatanssit!

Kesää kohti.

 

Paitamekko.

Ulkona sataa parhaillaan räntää isoina lepereinä.  Äidilläni oli tapana sanoa, että uusi lumi on vanhan surma.  Hampurissa asuva lapsenlapsemme ihmetteli skype-puhelussa tätä tuiskua.  Säästä huolimatta ompelin jotain kesäistä, nimittäin paitamekon.  Kuvauksen ajaksi piti pukea sen alle poolopaita, että tarkenin olla mallina.  Kangaskaapissani odotti vuoroaan harmaapohjainen kangas, jonka olen ostanut Pajulahden kangaspalasta kauan sitten.  Liike on lopettanut toimintansa varmaan 15 vuotta sitten!  Se oli kyllä hyvä ja monipuolinen ompelutarvikekauppa, josta sai paitsi erikoisiakin kankaita, myös erinomaisia vinkkejä.  Sinne ajeltiin aina naisporukalla.

 

Vyöllä saa väljyyttä kasaan.

Uusimmassa Käsityölehdessä oli kaava paitamekkoon (niitä oli kaksikin).  Tein omastani lyhyemmän.  Malli oli minusta kyllä liiankin väljä.  Käyttömukavuutta lisäävät sivusaumojen taskut.

 

Ehkä tällä vielä tarkenee.

Edellisestä työstä eli sohvien somisteista jäi puolikkaita Twister-blokkeja tähteeksi. Leikkasin vähän lisää materiaalia ja ajattelin ommella niistä patalappuja.   Ennätin kuitenkin silittää niihin laukkuhuovan, mikä teki niistä jämäköitä.  Niinpä muutin suunnitelmaa ja muokkasin niistä mukimattoja tai pöytätabletteja. Materiaali riitti neljään mukimattoon.

Pelakuu-kankaisia mukimattoja.

Piristystä sohvaan.

 

Sohva uudella twistillä.

Viime talvena ystävättäreni kyseli ohjeita, koska hän halusi ommella pari sohvan suojusta; vaaleat päällyskankaat piti suojata tahroilta.  Niinpä minäkin ajattelin ommella omiin sohviini istuinosien somisteet. Meidän sohvat ovat helppohoitoista nappanahkaa, joten niihin eivät tahrat uppoa.  Etsin taas käsiini joululahjakirjan (Schätze aus der Restkiste) ja valitsin malliksi Kansas Twisterin.  Minulla oli valmiina kangassetti, jossa on pelargonia-aiheisia kankaita.  

Pikkusohvakin sai päällisen.

Siispä leikkuri ja ompelukone töihin.  Valmistin ensin 3-istuttavan sohvan somisteen.  Osat olivat melko kookkaita ja nopeita ommella.  Olisi pitänyt lukea ohje tarkemmin, sillä ompelin twister-kuusikulmiot valmiiksi ja niiden kasaamisessa oli 60:n ja 120:n asteen kulmia.  No, oma moka.  Pienemmän eli 2-istuttavan sohvan somiste oli paljon helpompi kasata, koska ymmärsin ommella puolikkaita blokkeja, koota ne nauhoiksi ja lopulta nauhat tilkkupinnaksi.

Oikealla värikäs taustakangas.

 Väliin ostin liimattavaa laukkuhuopaa, koska ajattelin sen olevan ryhdikästä.  Taustakangas oli valmiina.  Hah hah!  Se on marinoitunut ainakin 20 vuotta eli ostin joskus Finnlaysonin summasäkin, jonka muut kankaat olen ommellut.  Laatu on hyvä ja napakka, mutta sen väritystä en ollut onnistunut yhdistämään  mihinkään työhön aikaisemmin.  Kaipa se odotti näitä pikkupeittoja. -Tein tavallisen ruututikkauksen aaltotikillä.  Reunakaitaleihin sain käytetyksi kaksi vihreäsävyistä kankaanloppua.  Ajattelin antaa töilleni nimet Pelakuu1 ja Pelakuu2.

Rasia ja koreja.

 

Korurasia.

Alkutalvesta mieheni äkkäsi vanhempiensa jäämistössä rasian, jonka hän on askarrellut koulun puutyötunnilla. Kuvitelkaa: siinä lukee keskenkasvuisen käsialalla mieheni nimi ja  lll-luokka (siis oppikoulussa talvella 1966-1967)!  -Haluatko sen itsellesi?  -Totta kai!  Rasiaa piti tietysti tuunata tähän päivään.  Kuvittelin sisustukseen punaista samettia, mutta kun sellaista ei osunut kangasvarastosta silmiin, ompelin sisuksen pinkistä tikkikankaasta, jota jäi muutama vuosi sitten tähteeksi takista. Itseasiassa se onkin sopivan ryhdikäs.  Ompelin sisälle lokerikon, joten siihen muuttivat asumaan kaulakorut (vain pieni osa!).  

Rasian ulkopinta kukitettuna.

 

Koristelin myös rasian ulkopinnan eli liimasin siihen decoupage-lakalla kukkasia, jotka leikkasin lautasliinoista. 

Koreja tyynyissä.

Eräs tilkkutöiden klassikko eli kori oli minulta vielä kokeilematta.  Siispä sellaista vain kokeilemaan.  Ompelin kaksi koria, jotka sitten päätyivät tyynynpäällisiksi.  Välivanun kasasin ihan pienistä suikaleista, mutta nekin löysivät paikkansa.  Persikanvärinen taustakangas löytyi myös kotoa. Upotin taustalle vetoketjun, jotta päällisen saa helposti vaihdetuksi.

Tyynyjä resurssikankaista.

 

Leivoin pääsiäiseksi vatruskoita, kun äkkäsin reseptin K-ruokalehdessä. Maistuivat ruskistetun munavoin kera.

Vatruskoita.

Sohvannurkkaneuleita.

 

Sukkia erilaisilla tekniikoilla.

Vaikka kyynärpääni eivät tykkää neulomisesta, värkkäilen tv:tä katsoessani jotain pientä, kunhan ei ole pölisevää (irtokarvaista) villaa; muutoin allergia pölläyttää silmäluomet nahkattomiksi.  Halusin kokeilla erilaisia tapoja neuloa sukkia.  Alkuvuodesta valmistuivat pinkit sukat, joihin malli löytyi SKK-lehdestä.  Sukat on neulottu varresta kärkeen ja niissä on ranskalainen kantapää.  Lanka on villatakin jämiä.

Turkoosit sukat olen neulonut looppaamalla eli pyöröpuikkojen avulla kärjestä varteen.  Ihan mielenkiintoinen tekotapa.  Näihin sukkiin neuloin japanilaisen kantapään, jossa lyhennetyt kerrokset neulotaan silmukkamerkkien avulla.  Lanka lienee Nalle-lankaa.

Kirjoneulekämmekkäät.

 Kolmas neuletyö ovat kämmekkäät.  Niiden ohje oli SKK-lehdessä. Mukava tehdä välistä kirjoneuletta.

Tähtikuvioisia mukimattoja.

 

Koska ompelukoneessa oli edellisen työn jäljiltä siniset langat, pysyttelin samassa värimaailmassa.  Ompelin tähtiblokkeja eli pohjaväri on sininen ja tähti keltainen.  Ohjeen muokkasin joululahjakirjasta.  Välissä on ohut laukkuvanu.  Lopulta niistä muodostui neljä mukimattoa.

Kevättä kohti kirkkaammissa väreissä.

Kevään koittaessa mustat hameet alkoivat tuntua synkiltä, joten kipaisin ostamassa punakuvioisen kankaan.  Uusimmassa SKK-lehdessä oli mukava perushame.  Tosin se oli kietaisumallinen, mutta ompelin halkion alaosastaan kiinni, koska hametta on silloin mukavampi käyttää.  Kangasta oli sen verran reilusti, että ompelin siitä suuren pussukan.  Käytin sen kovikkeena silityslaudan vanhaa suojusta ja niinpä laukusta tuli oikein jämäkkä. 

Jämäpussukka.

Aurinkoisten päivien myötä olen aloittanut "puutarhatyöt".  Herneen versot venyvät pituutta ihan silmissä.  Kiva napsia salaattiin ja leivän päälle.  Lisäksi ostin tavallisen persiljan, lehtipersiljan ja basilikan vihannesosastolta ja istutin isompaan ruukkuun.  Ja vielä rukolakin yrittää pysyä hengissä.  Siitä se kasvukausi alkaa.
 

Pikkupuutarha.

Rauhaisaa hiljaista viikkoa ja pääsiäisen aikaa!