torstai 9. toukokuuta 2024

Vappukujeita.

 

Luja ote mummon sormesta.
 Huhtikuun lopussa matkustimme Hampuriin tutustuaksemme nuorimpaan lapsenlapseemme.  Lentomatkamme aikana tyttäremme oli lähettänyt viestin, että päärautatieasemalle ei pääse junalla, koska siellä oli tapahtunut liikenneonnettomuus. Onneksi tytär ohjeisti meidät tiettyyn bussiin, jolla pääsimme tunnin köröttelyn jälkeen perille.  Hampurin liikenne oli sekaisin koko viikonlopun ajan, koska päärautatieasemalla voi tavallisesti vaihtaa niin moneen U- tai S-bahniin.

Hampurin päärautatieasema on viehättävä.

Olipa mukava nähdä tyttären perhe, erityisesti kuukauden vanha pikkumies, joka katsoa napitti mummoa sinisin silmin, sekä isoveli, jolle yritimme jakaa huomiota mm. pelaamalla jalkapalloa.  Entäpä sitten luonto: kesä oli saapunut vehreänä Hampuriin.  Pysähdyin välistä ihmettelemään kirsikkapuiden ja rodojen kukintojen kauneutta, varsinkin Planten und Blumen -puistossa.  Puut olivat täydessä lehdessä. 

Japanin kirsikka.

Rautatieaseman edessä huomasimme grillikioskin, joka on samanlainen kuin saksalaispoliisisarjassa Syyttäjä.  Pyöreämuotoisesta asuntovaunusta syyttäjä Reuter käy usein ostamassa kahvinsa.  

"Syyttäjän" grillikioski.

Kun palasimme Suomeen, viiivyimme pari päivää myös Helsingissä.  Kävimme Ateneumissa katsomassa Eero Järnefeldin maalaamaa taidetta.  Aineistoa oli runsaasti ja pidimme näkemästämme.

Eero Järnefeld.

Eero Järnefeld.

Vappuaattona suuntasimme ensin Kansalaistorille, missä oli valtava määrä ihmisiä.  Emme malttaneet odottaa Vara-Mantan lakitusta, vaan siirryimme ratikalla Vallilaan, missä tiesimme olevaan puistotanssit.  Löysimme hyvin paikalle.  Lavalla soitteli alueen asukkaista koostuva bändi (Vallila-tango), ja soittivat hyvin tanssimusiikkia.  Paikalla oli runsaasti väkeä.  Tanssiparketti oli maan pinta, mutta eipä se haitannut.  Jaksoimme tanssia pari tuntia mukavissa tunnelmissa.

Kansalaistorin tunnelmia.

 

Vallila-tango.

Vappuaamuna suunnistimme Ullanlinnan mäelle, sillä halusimme nähdä livenä paikallisen Vapun päivän.  Sinnekin näytti kulkevan jatkuva ihmisten massa.  Hyvä, aurinkoinen sää varmaan auttoi asiaa.  Istuimme kallioilla merta katsellen ja kuunnellen Retuperän WPK:n soittamaa musiikkia.  Tanssimmekin muutaman kappaleen, vaikka musiikki oli tunnetusti välillä epävireistä.

Retuperän WPK.
Lasipalatsin aukiolla näimme useita vihreitä patsaita (lasikuitua).  Ne olivat ilmeikkäitä ja osa jotain isompaa kokoelmaa (Sammaljätit, Kim Simonsson)

Valontuoja-patsas.

Kotiin palattuamme sää muuttui kylmäksi ja välillä satoi räntää, mutta olipa mukava katsella kesäisiä matkakuvia.

Hampurin kukkaloistoa.


sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Kotikatu.

 

Kotikatu-peitto.

Minulla ja miehelläni oli onni saada kolmas lapsenlapsi pääsiäislauantaina.  Pikkuprinssi syntyi Hampurissa isoveljen ja vanhempiensa iloksi.  Nyt kun olemme jo päässeet tutustumaan pikkuiseen, voin esitellä hänelle ompelemani köllöttelypeiton/alusen, jonka ompelin jo helmikuussa.  Idean peittoon poimin Eli Thomaen kirjasta Schätze aus der Restekiste 1.  Tekijä oli ommellut mökit resurssikaitaleista, mutta minä leikkasin erivärisiä kangasneliöitä, joihin aplikoin oven ja ikkunoita. Sisältä kurkkivat kunkin talon asukkaat: pöllöt, kissat, ketut ja yhdessä kodissa asustelen minäkin sovitusnuken kanssa. 

Pöllöperheen koti.


Talon harjakatto mudostuu punaisista kolmioista.  Annoin peitolle nimeksi Kotikatu.  Taustakangas on samaa kettukangasta kuin peiton reunakaitale.

torstai 25. huhtikuuta 2024

Zinnia.

Kukka-ompelukonetyynyjä.

 Zinnia, vai kirjoitetaanko se suomenkielessä tsinnia, tarkoittaa oppineiden kukkaa.  Saksalaisessa blogissa näin tuollaisen tilkkutyömallin.  Ei minulla ollut mitään mittoja, mutta päätin kokeilla kukkasen ompelemista.  Eikä se ollut vaikeaa, ja samalla pystyin käyttämään resurssikankaita.  

 

Pari tyynyä kaipasi uutta päällistä.  Asettelin kukan viereen paneelikankaita, joissa oli vanha ompelukone.  Lapsena kuvittelin, että kaikki ompelukoneet ovat Singer-merkkisiä, kunnes jossakin näin koneen kyljessä tekstin Husqvarna.  No, maailman kuva on siitä laajentunut, vaikka ensimmäinen oma ompelukoneeni olikin Singer. 

Taustakankaana käytin tyynyliinaa, joka oli mitoitukseltaan turhan pieni.  Tikkasin kolme kangaskerrosta suunnilleen kuvion reunoja pitkin.  Totesin, että Singerin kylki pullistui mukavasti pyöreäksi tikkauksen ansiosta.   Tyynynpäällisissä on vetoketju lyhyellä sivulla, jolloin niiden irrottaminen pesuun käy nopeasti.

Ompelukonepaneeli pullistuu tikkausten ansiosta.


sunnuntai 21. huhtikuuta 2024

Remontin jälkeen.

 

Makuuhuoneemme.

Kylläpä kahden huoneen remontointi vei aikaa ja energiaa.  Etukäteen ajattelin, että hoitelemme homman viikossa, mutta siihenpä hurahti neljä viikkoa, vaikka ahersimme pitkää päivää.  Hyvä, että homma on ohi, vaikka jotkut tavarat etsivät vielä loppusijoituspaikkaa.  Samalla raikkosimme turhaa tavaraa pois ja tein myös kevätsiivousta ikkunanpesuineen.  

 

Pieni seinävaate Neljä timanttia.

Tyhjentyneille seinille halusin ommella jotain uutta.  Tilkkulehti Finnquilt:ssa oli ompeluohje nimeltään Neljä timanttia, jota päätin kokeilla.  Rakentelin timantit resurssitilkuista, joten niiden koko ei vastaa ohjeen mittoja.  Ensin kuvittelin ompelevani kaitaliinaa, mutta sitten huomasin sen kelpaavan myös seinälle eli ennen reunakaitaleiden ompelua valmistin ripustuskujan ja niin Neljä timanttia koristavat makuuhuoneen oven pieltä.

Evakkotaimet.

Pari viikkoa sitten tuttavani soitti ja tarjosi ylimääräisiä tomaatin taimia.  Lajike on nimeltään Evakko ja se on tuotu Suistamolta.  Sieltähän appeni joutui lähtemään evakkona Sisä-Suomeen, samoin tuttavani isä.  Tuntuu oikeastaan uskomattomalta, miten monella eri tavalla sidokset vievät ihmiset juurilleen.  Koulutin nuo 12 tainta hellävaroen ja samalla miettien, miltä tuntuisi jättää koti ja lähteä tuntemattomaan tietämättä, palaako koskaan.

 

Matkalla kasvihuoneeseen, mutta ei vielä.

Tarvitsin tässä onnittelukortteja ja niitäpä sitten askartelin pikaisesti.  Minulla on valmiita tekotarpeita ja pikaisesti syntyi muutamia kortteja tuleviin tarpeisiin.  

Onnittelukortteja.


perjantai 29. maaliskuuta 2024

Näytepaloista koristeet jakkuun.

 

Tulppaanien aikaa.

Kylläpäs on vierähtänyt aikaa siitä, kun viimeksi kirjoitin blogia.  Syy on hyvin yksinkertainen: Teemme kotona remonttia kahdessa huoneessa.  Aloitimme pojan huoneesta (nykyisin tietokonehuone), missä poistimme entisen tapetin.  Se olikin kimurantti työ, sillä tapetti irtosi vain pieninä suikaleina.  Olimme kokeilleet kaikki mahdolliset konstit, mutta sitten kysyin serkkupojaltani, joka ammatti-ihmisenä kertoi, että 80-luvulla liisterin sekaan laitettiin Eri-Keeperiä ja tällaisten tapettien irrottaminen on tosi työlästä!  Siinä tuli lähes synninpäästö.  Kolmen päivän raapisen ja liottamisen jälkeen pääsimme vihdoin tapetoimaan, minkä jälkeen rikkonaisen muovimaton tilalle asensimme vinyylilankut.

 

Voi tätä sälää!

Nyt on vuorossa oma makuuhuone, missä olemme siinä vaiheessa, että seinältä puuttuu pari vuotaa.  Huomenna pääsemme jälleen asentamaan vinyylilankkuja.  Oma työ on tietysti tavaramäärän lajittelu, karsiminen ja paikoilleen laittaminen.  No, samalla tulee tehdyksi kuolinsiivous.

 

Hieman jo valmista.

Jossain iltahämärissä, kun ei enää nähty remontoida, ompelin itselleni jakun.  Kaikki materiaali löytyi kotoa.  Perusjuttu on musta, sileä sametti, jota löytyi kaksi erilaista palaa, mutta valmiista työstä niitä ei erota.  Koristeet ompelin verhoilusametin paloista, jotka sain viime kesänä siskon vävypojalta.  Vuorikangas oli jäänyt tähteeksi silkkimekosta.  Edessä olevan soljen olen pannut talteen kulahtaneesta uimapuvusta.

 

Samettijakku.

Helma kaareutuu takana.

Tilkkukoristeet koketissa.

Rauhallista ja rentouttavaa pääsiäistä! 


 

tiistai 5. maaliskuuta 2024

Pukineita pakkaseen.

 

Päätä ei palele.

Ankara pakkastalvi pisti miettimään, miten saa itsensä pysymään lämpimänä myös ulkona.  Niinpä etsin Käsityölehden arkistoista Nikita-hatun kaavan ja ompelin sellaisen.  Päällisosan tein violetista villakankaasta ja reunaan käytin pienen turkispalan, joka oli odottanut sijoituspaikkaa jo useamman vuoden.  Kaavaa olisi voinut hieman muokata omaan nuppiin sopivammaksi ja reuna vaatisi pitempikarvaisen turkiksen, mutta tällä nyt mennään.  Pääasia, että pää pysyy lämpimänä.

 

Merinovillakäsineitä.

Olen aina ollut kylmäkätinen, mutta iän myötä myös mieheni käsiä on ruvennut palelemaan herkästi.  Tutkin merinovillaneulosten jämiä ja totesin, että niistä riittää materiaalia "lapasiin", jotka mahtuvat rukkasen sisälle.  Näihinkin löytyi kaava käsityölehdestä.  Miehen lapaset leikkasin aikuisten kaavalla, mutta omani leikkasin ilman saumanvaroja.  Tumppujen ompeleminen saumurilla oli tosi nopeaa.  Kylmemmillä ilmoilla lapaset ovat olleet käytössä hiihtorukkasten sisällä.

 

Nenäliinakotelo.
 

Omasta autosta löytyy pieniä puutteita, jotka eivät ole aina teknisiä.  Itse en pidä pienistä nenäliinapaketeista, joissa on vain muutama liina pieneksi taiteltuna.  Siispä ompelin pehmeän kotelon, johon mahtuu puolet isosta nenäliinapaketista.  Kankaat ovat resurssijämiä, tilkkutöistä jääneitä.  Välissä on ohut vanu. Kotelo aukeaa vetoketjulla.  Nyt nenäliinat säilyvät siisteinä myös hanskalokerossa.  

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Teatteria ja kirjontaa.

 

Musikaali Evita Peronista.

Kävimme viikolla kahden päivän reissulla Jyväskylässä.  Ensimmäisenä iltana oli vuorosssa Jyväskylän kaupunginteatterissa paljon mainetta niittänyt musikaali Evita.  Esitys oli ammattitaidolla tehty, mutta itselleni se oli pettymys: orkesteri soitti liian kovaa, jolloin laulujen sanoista ei saanut selvää. Teos oli läpisävelletty; eräs matkakumppani totesi sen olevan oopperan.  Musikaali perustuu Evita Peronin värikkääseen elämänkaareen, mutta tarinan ymmärtäminen musiikkimelun takaa olisi jäänyt kepoiseksi, ellei sitä olisi tuntenut ennestään.   

Sannu Vaarala: Politiikkaa lautasella.

Toisen matkapäivän aamuna pääsimme maistelemaan jäätelöitä Toivolan Vanhaan Pihaan.  Huh!  Olipa minulle liikaa makustella viisi erilaista pikaria jäätelöä aamutuimaan.  Ihan kivoja makuja toki löytyi.  Sieltä kävelimme Suomen käsityömuseoon, joka oli ainakin minulle todella mielenkiintoinen paikka.  Saimme kuulla vaihtuvassa näyttelyssä tarinaa nimeltä Kirjotut kannat, jonka nimi viittaa sekä kantaaottaviin teoksiin että tekijöiden kulttuurisiin juuriin.  Tekijät ovat tavanneet toisensa Rovaniemellä.

Tenka Issakainen: Päiväkirja tammikuu-elokuu 2023

 Itselleni peittokirjonta on tuttua, koska tein rekipeiton vuonna 1984.  Kudoin taustakankaan mustalla villalangalla ja kirjoin sen villalangoin.  Oma peittoni kirjontakuviot ovat perinteisiä, mutta näyttelyn peitot on tuotu tähän päivään. Kirjontalankana käytetään kasvisväreillä värjättyjä villalankoja.   Itse olen harrastanut kasviväreillä värjäämistä ja teettänyt värjäystyön myös yläasteen kemian tunneilla.

Tanya Kravtsov: Korjaa tuska, kylvä toivoa.

Erityisen kaunis ja puhutteleva työ oli Tanya Kravtsovin Korjaa tuska, kylvä toivoa -teos, joka kertoo Ukrainasta, siitä, kun tekijä sai käydä Ukrainassa isoäitinsä auringonkukkapellossa ja koki sen omaksi turvapaikakseen.  Pisto pistolta auringonkukka juurtuu hitaasti villamaahan syleilemään kipuja ja kasvavia toivon versoja.

Minna Kovero: Juurevien virtausten manifestitaatio.

Elina Luiro: Luonnon merkitys.


 

Maria Huhmarniemi: Juuret.

Museon alakerrassa pääsimme tutustumaan pysyvään näyttelyyn, missä oli melkoinen läpileikkaus suomalaisesta käsityöstä.  Tutustuimme myös Suomen kansallispukukeskukseen, missä näin mm. oman kansallispukuni eli Etelä-Pohjanmaan puvunkehityksen tutkittujen ainestojen pohjalta.

Etupistokirjontaa.

 

Etelä-Pohjanmaan puku 1950-1960-luvuilla...
...ja tänä päivänä.
 
Ennen kotimatkaa pistädyimme vielä Pandan makeistehtaan myymälässä ja Puttipajan myymälässä.  Mieli askarteli kotimatkalla koetun ja nähdyn virikeaineiston  myllerryksessä.