Aurinkoista äitienpäivää!

 

Kukkia äidille.

Koko äitienpäivän saimme nauttia kirkkaasta auringonpaisteesta. Tultuamme kotiin äitienpäivälounaalta ulko-ovella meitä odotti mukava yllätys:  sellofaaniin kiedottu upea kukkakimppu.  Lapset porukoineen olivat lähettäneet sen kukkakaupan kautta.  Kylläpä lämmitti ja ilahdutti aidosti.

 

Vihreä kuuluu kevääseen.

Viikolla ompelin itselleni trikoomekon neuloksesta, jonka ostin Jyväskylän käsityömessuilta.  Tyttäreni Ottobre-lehdestä kopioin kaavan, jossa on poikkileikkaus vyötärön yläpuolella. Väljyyttä antavat keskisaumat edessä ja takana. Kuten kuvasta näkyy, meillä on vielä lunta.

 

Mitat senttimetreinä...

... ja tuumina.

Mieheni tilasi minulle äitienpäivälahjaksi uuden leikkausalustan.  Entinen kului sananmukaisesti puhki, vaikka säilytin sitä valolta suojassa.  Onnistuin leikkelemään pöytäliinaan viiltoja, koska leikkuri meni alustan läpi.  Uuden leikkuualustan molemmat puolet ovat käyttökelpoisia eli toiselta puolelta löytyvät tuumamitat, toiselta senttimetrimitat.  Silitin jo valmiiksi kankaita, että pääsen kokeilemaan uutta alustaa.

 

Kiitti kommenteista!

Kesää kohti.

 

Kaunis iltarusko ja uutta lunta puissa ja maassa.

Tänään vietetään vappupäivää, vaikka katsoessani ulos ei siltä todellakaan näytä: lunta on maassa 10-30 cm ja viikolla satoi uutta lunta niin paljon, että piti aamulla hieraista silmiä ulos katsoessa.  Kalenterin mukaan vuodenaika muuttuu ja niinpä uusin tilkkupeittoni sai nimekseen Kesää kohti.  Malli on jälleen Eli Thomaen kirjasta.

Kukkaista pintaa.

  Kukkakuvio puhutteli minua.  Leikkasin jäännöskankaista aina neljä samankokoista neliötä, joista jokaisen yhteen kulmaan ommeltiin kolmio.  En alussa edes ymmärtänyt, että ompeluvaiheessa piti olla tarkkana, mistä kankaasta kolmio valitaan.  Itseasiassa piti aina miettiä, mitkä ovat kolme eripuolilla olevat kankaat.  Kaikkiin kukkiin ei riittänyt samaa kangasta, mutta käytin samansävyistä ja samaa tummuusastetta.  Kyllä ratkoja oli välistä käytössä.  Asettelin kukat siten, että vuorotellen on tumma ja vaalea kangas.

Naapuritilkut piti ottaa huomioon.

Blokeista tuli niin suuria, että peitto venähti kokoon 1,5m x 2,0m.  Reunus kasvatti myös kokoa.  Katsellessani keskeneräistä työtä ajattelin, että myös reunimmaisten kukkasten terälehdet eivät saa loppua kesken, joten ennen reunimmaista kaitaletta suunnittelin uuden kaitaleen.  Niinpä jouduin levittämään taustakangasta kaitaleella, jonka leikkasin samasta kankaasta, joka on päällispuolen reunana.  Taustakangas inkkareineen on Rauman Jättirätistä ostettu.

 

Taustalla inkkareita.

Tikkasin laiskasti eli vain suorat tikkaukset saumojen viereen.

Iloista vapun päivää!

Raumaneule.

 

Raumaneule.

Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että minulla on riittävästi villapuseroita. Kun sitten vuoden vaihteessa törmäsin Raumaneuleeseen, olin ihan myyty.  Neuleen ovat suunnitelleet pitsitaiteilija Tarmo Thorström ja Katrina Salo.  Tämän hetken suosituista kaarrokeneuleista paita edustaa uutta tyyliä, missä käytetään vain kahta väriä.  Rauman pitseistä lähtökohtana ovat olleet Uus kultseppä ja Mandeljepyri.  Neuloessani tunnistin tuon mantelikuvion, jota tyttäreni harjoitteli nypläämään viime talvena.  Neule on vapaasti jokaisen käytössä eli ohjeen voi kopioida netistä.

Nyplättyjä pitsejä neuloen.

Valitsin langaksi (vastoin ohjetta) Katian Merino Sport -lankaan, koska alkuperäinen lanka vaikutti kutiavalta.  Valitsin pääväriksi metsänvihreän, kuviolangaksi valkoisen.  Vihreää lankaa kului 600 g ja valkoista 100 g. Puikot taisivat olla kokoa 4,5.  Aloitin neuleen tammikuun lopussa eli aikaa kului yli kaksi kuukautta, kun kyynärpäät sallivat neuloa vain pari kerrosta päivässä. 

Kuvio asettui kauniisti eteen ja taakse.

 

Alun yksiväriset osuudet olivat jopa tylsiä neulottavia, mutta kun sain miehustan ja hihat samalle pyöröpuikolle ja aloitin kuvioneuleen, työ muuttui heti mielenkiintoiseksi: eteneminen ja kuvion muodostuminen ihan mykistivät.  Onneksi keksin ennen kirjoneuleen aloittamista laittaa silmukkamerkit kuvion vaihtumiskohtaan.  32:n silmukan kuvio toistui 8 kertaa eli pystyin heti huomaamaan, jos neuloin väärin.  Olipas palkitsevaa saada neule valmiiksi.

 

Neuleen mitoitus on onnistunut.

Tein tässä myös pienempiä töitä.  Jyväskylän messuilta ostamani korutarvikkeet käytin heti eli valmistin niistä kaulakorun ja korvakorut.  Koska korutarvikkeet olivat esillä, korjasin rikkonaisia koruja.  Osan purin kokonaan ja askartelin niistä korusettejä (onhan se joulu tänäkin vuonna!).  Piti tosissaan miettiä, miten koruvaijerin päät kiinnitetään.

Uusimmat korutarvikkeet heti käyttöön.

Vanhoista koruista puretut tarvikkeet uusiokäytössä.

 Varmaan joku ihmettelee, miksi tämän postauksen julkaisu viipyi monta päivää.  Syynä on tietokone, joka keksi kadottaa kuvatiedostot ja mieheni korjasi konetta monta päivää.  Silti piti ottaa uudet kuvat.  Harmitti, koska olin muistanut ottaa neuleesta kuvia myös tekovaiheessa.  Missähän bittiavaruudessa nekin kuvat leijuvat.

Rauhallista hiljaista viikkoa ja hyvää pääsiäistä!  Kiitti kommenteista!

Kankaita.

 

Lumivärjäystä.

Luin jonkun blogia, missä kerrottiin lumivärjäyksestä.  Sitähän piti kokeilla eli ensin pikakurssi netistä ja työ käyntiin.  Levitin pestyt kankaat hangelle, kaadoin päälle reaktiivivärejä ja hieman kiinnitettä.  Taisivat kangaspalat marinoitua pari viikkoa lumen seassa.  Sitten pesin ne koneessa.  Värit olivat aika pastellisia, mutta voinhan käyttää niitä painopohjana.

 

Mitä paljastuu lumen alta?

Punaista pastellia...

... ja sinistä pastellia.

Viime lauantaina kävin Jyväskylän käsityömessuilla, jonne pääsin mukavasti kansalaisopiston järjestämällä retkellä.  Hiplasin upeita lankoja, mutta jaksoin pysyä päätöksessäni, että lankoja en osta.  Sen sijaan tutkin moneen kertaan kangasvalikoimat, jotka olivat todella näyttäviä.  Ihanaa, että kotimaisuutta voi suosia kankaidenkin osalta.  Valitsin lopulta kaksi trikoota: toinen on ILOisen KettuLiinin vihreä joustogollege ja toinen UnalmAnkinin kukkakuvioinen joustogollege.  Lisäksi mukaan tarttui pieni pakkaus tilkkutyökankaita eli neljä fat quarter -palaa.

Pikän harkinnan jälkeen...

Materiaalia tilkkutöihin.

Helmitöitä en ole tehnyt moneen vuoteen, mutta nyt ostin pari sinivihreän sävyistä nauhaa, joista ennätin tänä aamuna tehdä kaulakorun ja korvikset.  Kuvaan ne myöhemmin. Myös yksi kukkaron kehys pyysi päästä mukaani, samoin elämänpuu-korvakorut.  Messulavalla kävin kuuntelemassa tietoiskun suklaan terveysvaikutuksista ja tietysti suklaata piti ostaa.  Muotinäytöksestä sain vinkin, että vanhoja farkkuja voisi ensin värjätä ja sitten uusiokäyttää. 

Pieniä ostoksia.

Messujen paras anti taisi sittenkin olla se, että sinne taas pääsi tutkailemaan uusia tuulia.  

Kiitos kommenteista!

Poolo.

 

Ostoskassi.

Viime viikolla minulla oli lähetyspiiri.  Niinpä ompelin tilaisuuteen pieniä töitä arpajaispalkinnoiksi.  Ensin valmistui kassi.  Ompelin pinnan ihan yksinkertaisista neliöistä, väriltään punaista ja mustaa.  Kehysvärinä käytin mustaa, jossa on hämähäkin seittejä.  Vuoritin kassin tummanpunaisella, ohuella puuvillalla.

 

Seittejä patalapuissa.

Käytin samoja kankaita kahteen patalappuun.  Ompelin samanlaisia patalappuja jo alkuvuodesta.

 

Kuusikulmaisia patalappuja.

Tein myös toisen setin patalappuja.  Nämä koostuvat seitsemästä kuusikulmiosta.  Mallin sain jonkun blogista; kiitos hänelle kivasta ohjeesta.

 

Merinovillainen poolo.

Vaateompelu on jäänyt vähemmälle viime aikoina, mutta eilen pistin töpinäksi ja ompelin miehelleni poolopaidan.  Materiaali on EK:n merinovillaa, jonka ostin muutama viikko sitten.  Kaavan piirsin SK-lehden helmikuun numerosta.  Mitoitus oli sopiva.  Kyllä merinovillaa on nykyisin saatavilla kauniita värejä.  Itse päädyin tuohon tummaan sinivihreään, koska mieheni käyttää vastaavia tummia vaatteita.

 

Tässä värit ovat lähempänä oikeaa.

Kauniita säitä on riittänyt pitkän aikaa ja eilisen myräkän jälkeen saimme taas kauniin sään tälle päivälle.  Olipa mukava hiihdellä taas 10 km:n lenkki.  Ehkä vielä saamme hankijaisetkin.

Tunnusana : Pöllö.

 

Maaliskuun peitto sai nimekseen Tunnussana : Pöllö.

Maaliskuu on jo tuntunut keväiseltä kuukaudelta: ilma on päivisin lämpöasteilla ja vesi tippuu räystäiltä.  Onneksi ladut ovat vielä kovia ja hiihtokausi jatkuu.  Hiihdon välillä olen pysähtynyt ompelukoneen äärelle ja näin olen kasannut yhden peiton.  Halusin käyttää siihen kangasta, jossa on pöllöperheen kuvia.  Näiden väliin sopi mielestäni Irlantilainen ketju -malli.  Huomasin englantilaisessa tilkkulehdessä mallin, jossa ketju oli rakennettu neljästä neliöstä.  Ompelin ensin nuo 2x2-neliöt punaisista resurssikankaista.

 

Kangasvalintoja.

Monessa ohjeessa malliin on käytetty paljon valkoista kangasta, mikä ei sopinut minun suunnitelmiini.  Niinpä ostin oranssin lakanan, jonka tylsää pintaa elävöitin ruiskuttamalla siihen punaista ja sinistä väriä suihkepullosta. Tämä kangas pääsi työhön pintakankaaksi.

 

Hellyttävä pöllöpari.

Leikkasin pöllöpaneelit samankokoisiksi ja kehystin niitä sopivasti, että sain ne passaleiksi vinoruutujen väliin.  Mietin tovin, saisinko ommelluksi reunakantin, jossa on paljon muitakin eläimiä.  Ylä- ja alareunaan leikkasin valmiista pöllökankaasta kaitaleet, mutta pitkät reunat rakentelin leikkaamalla kissakankaasta sopivia paloja.  Joukkoon pääsi myös kankaan reunaa, jossa on merihirviöitä. Näiden palojen väliin upotin sinisävyistä kangasta.

Merihirviö näyttää kiltiltä.

Taustakankaassa kisailevat mustekalat.

 Tikkauksena käytin koneesta löytyvää aaltotikkausta.  Reunakantin yhdistelin punasävyisistä jämistä, jotka odottivat vuoroaan resurssikopassa.

Taustakankaaksi päätyi EK:n pala, jossa on mustekaloja.  Taisi tulla aika sekalainen eläintarha.

Kiitos vierailusta! Hyvää kevättä.

Kissatyyny.

 

Joulukukka?

Onkohan meillä vielä joulu menossa, kun amaryllis ja joulukaktus puhkesivat vielä kukkaloistoon!  Joulukaktus kukki joulun aikaan ja nyt uudelleen.  Minulla oli hieman kitukasvuinen amaryllis, jota olin jo heittämässä kompostiin, kun satuin kurkkaamaan lehtien väliin: ohoh, uuden kukkaputken alku siellä pilkotti.  Amaryllis sai siis jatkoaikaa ja komeilee nyt neljän kukan voimin.

 

Amarylliksen hehkua.

Ompelurintamalla olen tehnyt pari pientä työtä.  Patalappuja on nopea ommella.  Huomasin amerikkalaisessa lehdessä vinkin, missä ommellaan ensin kaitaleista blokki, joka leikataan yhdeksään osaan.  Sivujen keskipalat pyöräytetään seuraavan sivun keskelle ja sitten kasataan tästä uusi blokki.  Ihan mukava ommella.

 

Uusia patalappuja.

Joululahjakirjasta kokeilin kissablokkia, jossa siis syntyy kaksi kissaa, toinen ylösalaisin.  Kirjassa oli toteutettu koko peitto kissoista, minä tyydyin ompelemaan vain tyynyn.  Itse pidän blokin suunnan oikeana siten, että tumma kissa on alhaalla (tumma maa, vaalea taivas), mutta mieheni mielestä vain vaalea kissa erottuu, joten sen pitäisi olla oikein päin. Pitäisi kai osata valita värien tummuusasteet tarkasti.  Ompelin kissojen silmät ja kuonon pään kankaista.  Tikkauksilla sain kissoihin hieman muotoa.

Vaalea kissa oikein päin.

Tumma kissa oikein päin.

Hyvää alkanutta maaliskuuta.