sunnuntai 16. tammikuuta 2022

Tähtiliina.

 

Tähtiliina.

Kylläpäs vuosi on lähtenyt sutjakasti käyntiin; tammikuu on puolivälissä.  Olen toki istunut pieniä rupeamia ompelukoneen äärellä ja jotain valmistakin on syntynyt.  Joululahjalehdestä poimin heti jouluisen liinan, joka oli ommeltu sinisävyisistä batiikkikankaista.  Niinpä kaivelin kätköistä omat batiikkikankaat ja valitsin niistä violetin ja vaaleanpunaisen sekä lisäksi yhden vaaleanharmahtavan kankaan.  Ohje oli tarkoitettu ommeltavaksi paper piecing -tekniikalla, mutta en jaksanut ryhtyä niin tarkkaan puuhaan, vaan tein työn suurpiirteisesti.  Ehkä pientä tarkkuutta olisi tarvittu, mutta olen armelias itselleni.  

Värit sopivat mielestäni hyvin keskenään.

En laittanut väliin vanua, vaan silitin taustalle  kovikekankaan.  Nimeksi annoin Joulutähti.  Ehkäpä tämänvärinenkin joulutähti syntyy jalostuksen tuotteena. Liinan koko on n. 75cm*75cm.

Lehden malli oli ommeltu sinisen ystäville.

Hyvää alkanutta vuotta!

perjantai 31. joulukuuta 2021

Pukin kontista paljastui...

 

Joulukaktus puhkesi kukkaan.

Joulukaktukseni näkyi tietävän tänä vuonna sopivan ajankohdan, milloin pitää puhjeta kukkaan.  Kesän ajan se roikkui ulkona hieman varjossa, missä se ilmeisesti keräsi auringon valosta voimaa talvea varten.

 

Piparipöllö.

Lapset ovat leiponeet lukemattomat kerrat jouluksi jonkin piparkakkuluomuksen.  Tiesin tänä vuonna heidän tulevan niin lähellä joulua, että ryhdyin itse puuhaan - toivottavasti en tuottanut kellekään pettymystä.  Edellisenä vuonna näin - ehkä jossain mainoksessa - piparipöllön, joten sellaista ryhdyinkin leipomaan.  Laitoin leivinpaperin palan pienen kannun päälle ja sen päälle taikinalevyn, josta muokkasin etupuolen.  Pään taiteilin kahvikupin päälle.  Joo, kyllä taikina valuikin vähän, mutta kaikesta selvittiin.  Sokeriliimaus ja pikeeripursotteet, koristeeksi ranskalaisia pastilleja.  Päähän vielä tonttuhattu silkkipaperista peittämään rosoja. 

Uusia kankaita.

 

Minä lähetin joulupukin toivekirjeen Katrin tilkkukauppaan mieheni välityksellä ja sain sieltä mukavan paketin kankaita: ruusukangasta, kultareunaisia lehtiä, punaisia ruusuja, pöllöpaneelin  sekä Kaffe Fassetin punasävyisen nipun.  Nyt pitää miettiä, mitä niistä syntyy.  En aio marinoida niitä kaapissa.

Uusia pöllöjä!

 
Kaffe Fassetin punainen palalajitelma.

Toki Hampurin pukki muisti minua sopivalla kirjalla: Eli Thomaen Schätze aus der Restekiste 2.  Kylläpä on taas toinen toistaan houkuttavampia ohjeita.

Aarteita jämälaatikosta.

 

Myös Helsingin pukki toi uusia ohjeita peräti kahden lehden muodossa: Patchwork ja Love of Quilting.  Siinähän tulee samalla harrastetuksi kieliopintoja.

Kivoja uusia ideoita.

 Seuraava kuva oli ihan pakko laittaa mukaan, vaikka en muistanut kysyä joulupukilta lupaa.  No, kaikkihan nyt pukin tunnistavat.  Tulkoon myös ensi vuonna käymään.  Meillä oli siitä mukava joulu, että kaikki lapset kumppaneineen sekä lapsenlapsi pääsivät tulemaan.  Savolainen ilmaisee tilanteen seuraavasti: "Ihan omin jookoin piästiin syömään." Mukavaa yhdessäoloa muutaman päivän ajan.


Aaton odotettu vieras.

Hyvää vointia loppuvuoden viimeisille tunneille.  Toivon myös koronatilanteen rauhoittumista ja ihmisten ymmärrystä toimia oikein vakavan epidemian aikana.

 

perjantai 24. joulukuuta 2021

Joulu on jo ovella.

 

Raitapussukka.

En varmaan muistanut kuvata kaikkia joululahjoja, jotka olen ommellut  tai neulonut, mutta laitanpa tähän niitä, jotka löytyvät kameran muistikortilta. Ainakin yksi pussukka on sinne eksynyt. Kaikki materiaali on omaa varastoa.

 

Vyölaukku-kännykkäpussi.

Siskoni on innokas hiihtäjä.  Ehkäpä hän ilahtuu tästä kännykkäpussista, jonka voi laittaa vyötärölle tai kaulaan.

 

Hiirityyny.

Today's Quilter -lehdessä oli mukavia jouluompeluohjeita.  Valmistin siitä tyynyn lapsenlapselleni.  Kokosin taustakankaan sinisävyisistä kankaista.  Aplikoin mallin mukaan leikkiviä hiiriä ja joulukuusen oksan tähtitaivaan alle käyttäen kaksipuoleista liimaharsoa.  Olihan siinä  pientä ja tarkkaa piiperrystä, mutta onnistuin leikkaamaan kaikki osat ja ompelemaan ne pohjaan kiinni.  Taustakankaassa piipertävät pienet siilit. Upotin taustaan vetoketjun helpottamaan pesua. Valmistin vielä pienen sisätyynyn.

Yksityiskohta tyynystä.

 

Pitihän minun ommella myös muutama mukimatto.  Nämä taisivat päätyä kummitytön pakettiin.

Mukimattoja vihreän ystävälle.

Ompelin myös kotiin jotakin: Tilkkurepun blogista huomasin kivan mukin alusen ohjeen.  Niinpä keräsin pöydälle joulukankaat ja neliöitä leikkaamaan.  Minulla oli tarkoitus ommella noita alusia 10 kappaletta, mutta huomasin ommelleeni niitä 14.  Läksi taas lapasesta!

Lasin /mukin alusia.

 

Oikein mukavaa ja rauhallista joulua!  Jospa ensi vuonna olisimme saaneet koronan taltutetuksi.

sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Hameita.

 

Hame arkikäyttöön.

Joulua odotellessa päätin ommella muutaman kankaan pois.  Ensin etsin ruudullisen hamekankaan, joka oli kulkeutunut minulle yhdestä jäämistöstä vuosia sitten.  Ilmeisesti ruutukuosit ovat taas muodissa.  Kotiliesi käsityöt -lehdessä oli sopiva kaava levenevälle hameelle, johon materiaali riitti juuri.  Ruskeasävyistä vuorikangasta ei sattunut olemaan, mutta vaaleanvihreä sai kelvata.  Olen aina ollut sitä mieltä, että jos vuorin ei ole tarkoitus näkyä, niin se pitää ommella piiloon.  Hame on jo käytössä.

 

Vetoketju upposi takasaumaan.

Tweedkuosinen ruutuhame.

Toinen kangas on ostettu tänä syksynä Rauman Jätti-Rätistä.  Ruskea ruudutus miellytti silmää, vaikka edellisestä ruskeasta kaudesta on monta vuosikymmentä.  Ostin edullista kangasta reilusti, koska halusin tehdä siitä reilusti kellottuvan.  Minulla ei ollut kaavaa, joten leikkasin sen käyttäen apuna hametta, jonka olen ostanut Zürichistä noin kaksikymmentä vuotta sitten.  Tämä hame sai vuorikseen tummavihreän kankaan.   

Helma on oikeastaan ylikellottuva.

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Joulukortteja.

 

Kaksiosaisia kortteja.

Päätinpä askarrella joulukortit hyvissä ajoin ja ryhdyin puuhaan eilen aamulla heti aamupalan jälkeen.  Olin varannut materiaalia kirjakaupan askarteluosastolta ja lisää kaivoin omista varastoista.  Niinpä syntyi 46 korttia, osa on keskenään samanlaisia.

 

Yksiosaisia kortteja.

Muutamassa blogissa huomasin kauniita koreja, jotka oli tehty tilkkutyötekniikalla.  No, pitihän minunkin kokeilla.  Ompelemani kori on kyllä pienempi kuin ohjeessa, mutta sitä oli oikein mukavaa ommella.  Ja työhön löytyivät kaikki tilkut resurssilaatikosta.  Tukimateriaalina käytin silitettävää laukkuhuopaa.  Vuorikangas ja nauha kahvoihin ovat myös resurssitarvikkeita.

 

Kori kankaasta.

Olen jo pitkään kaivannut seinäkelloa tietokoneen luokse ja kesällä ostin kaksi koneistoakin.  Toinen niistä joutui kuitenkin keittiön "sammuneen" kellon palvelukseen (keittiössä pitää olla seinäkello ) ja sitten siivotessa pudotin Ateljeeni seinällä olevan kellon, joka tietysti rikkoontui ja piti korvata toisella koneistolla.  Vihdoin pääsin askartelukauppaan ostamaan kolmannen koneiston.  Kellotaulun pohja oli jo ostettu.  Päällystin sen "liinalla", jolla oli koristeltu hääpöydät vanhemman tyttäreni hääjuhlassa.  Numeroiksi liimasin tarroja.  Taisi tulla lapsellinen kello, mutta hyvin se näyttää aikaa.

 

Olisiko tämä pöllökello? Ei ainakaan käkikello.

Kiitos kommenteista!  Hyvää advanttiaikaa!

maanantai 22. marraskuuta 2021

Värillisiä pussukoita.

 

Auringon valoa marraskuun pimeyteen.

Luin jonkun henkilön blogista, että eri kuukausina voisi ommella tietynvärisen työn.  Marraskuun väri näytti olevan keltainen - piristää kummasti pimeää vuodenaikaa - ja niinpä syntyi keltainen pussukka.  Elokuu piti mennä harmaalla: ompelin kaksi harmaata pussukkaa.  Välissä piti muistaakseni olla sinistä ja vihreää.  Niitä ei löydy puhtaina, mutta ehkä kahdesta pussukasta löytyy molempia värejä.

 

Harmaata, sinistä, vihreää...

Kirjaston vanhasta Burdasta pisti silmään hassu kassi, johon tarvittiin tilkkukangasta, tikkikangasta, vetoketju ja nauhaa hihnoiksi.  Olipa nopea ommella.  Tikkikangas asettui sisäpuolelle, mihin pystyy piilottamaan jumppavermeet.  Ulkopuolelle mahtuu jumppamatto.  Joo, kassia voi käyttää koiran kantamiseen, mutta eihän meillä sellaiselle ole tarvetta.

 

Jumppakassi.

Kassin yläpuoli.

Kassiin mahtuu tanssilenkkarit ja paljon muuta.

Sohvan nurkassa on päässyt syntymään pari villasukkia.  Lanka on jäänne mieheni villapaidasta ja on Seiska Vekkaa.  Neuloin sukat kärjestä aloittaen: silloin näkee, kuinka pitkiin varsiin lanka riittää.

 

Sähkönsiniset villasukat.

Toiseen neuleeseen ostin langan, Katian Concept -merinovillaa.  Siitä syntyi myssy ja tupsuksi asettelin turkishännän kappaleen, jonka ompelin ensin puuvillanauhaan kiinni ja kiinnitin myssyyn hakaneulalla, jotta tupsun voi irrottaa pesun ajaksi.  Toinen kerä lankaa jäi käyttämättä; pitääkö neuloa vielä toinenkin myssy!

Pian tarvitaan villapäähine.

 

Kiitos vierailusta ja kommenteista!  Joulua kohti mennään!


tiistai 9. marraskuuta 2021

Näiden tähtien alla.

 

Tähtiblokkeja.

Vihdoin sain valmiiksi tänä syksynä aloitetun peiton. En itsekään ymmärrä, miten aika virtaa niin nopeasti, ettei mitään jälkeä synny.  Tosin hyvä syksyhän nyt on ollut: ilma on ollut lämmin, metsässä punaposkisia puolukoita ja suppilovahveroita sekä lammen sammalessa kirpeitä karpaloita. Siellä viihdyn todella hyvin.  Lisäksi erilaiset harrastusryhmät ovat myös käynnistyneet oikeasti eikä tarvitse enää netin kautta suorittaa niitä.

Ensimmäisen ompelun jälkeen.

 

Uusimman peiton mallin löysin saksalaisen Eli Thomaen kirjasta Schätze aus der Restekiste 1.  Aluksi leikkasin neliöitä, joista kokosin 4x4-neliön.  Tämän neliön leikkelin vielä osiin ja täydensin sen viiden neliön avulla tähtiblokiksi.  Mielenkiintoinen prosessi.  Asettelin neliöt kärjen varaan, jolloin piti vielä ommella kolmio-täydennyspalat reunoille.  Työ vaati enää kapeat reunakaitaleet.

 

Toisen ompelun jälkeen.

Käytin välivanuksi ohutta vanulevyä ja tikkauksen suoritin aaltotikkauksella.  Reunakantin leikkasin vinoon punakuvioisesta kankaasta.  Nimeksi tälle peitolle annoin Näiden tähtien alla. 

 

Valmis peitto.

Ompelukin voi olla terveydelle haitallista.  Minua vaivasi loppukesästä kipeä kantapää.  Edellisenä kesänä sitä hoidettiin akillesjänteen tulehduksena, nyt en edes viitsinyt mennä lääkäriin.  Onnekseni hierojani paneutui asiaan ja kertoi miehellään olleen samanlaisen vaivan rekkamiesaikana.  Hän epäili, että vaiva olisi syntynyt minullekin työmatka-ajoista.  Kun seuraavana päivänä istahdin koneen ääreen, tajusin, että minähän olen "kaasutellut" ompelukoneella joskus montakin tuntia päivässä!  Ei siihen tarvita rekkaa!  Niinpä vaihdoin kaasujalaksi vasemman jalan (onhan se kömpelö!).  Ompelukonettani voi kyllä käyttää ilman poljintakin, mutta ohjaan kangasta mielellään molemmin käsin.  Kiitos taitavan hierojan, oikea jalkani on kunnossa.