Joulukortteja.

 

Kaksiosaisia kortteja.

Päätinpä askarrella joulukortit hyvissä ajoin ja ryhdyin puuhaan eilen aamulla heti aamupalan jälkeen.  Olin varannut materiaalia kirjakaupan askarteluosastolta ja lisää kaivoin omista varastoista.  Niinpä syntyi 46 korttia, osa on keskenään samanlaisia.

 

Yksiosaisia kortteja.

Muutamassa blogissa huomasin kauniita koreja, jotka oli tehty tilkkutyötekniikalla.  No, pitihän minunkin kokeilla.  Ompelemani kori on kyllä pienempi kuin ohjeessa, mutta sitä oli oikein mukavaa ommella.  Ja työhön löytyivät kaikki tilkut resurssilaatikosta.  Tukimateriaalina käytin silitettävää laukkuhuopaa.  Vuorikangas ja nauha kahvoihin ovat myös resurssitarvikkeita.

 

Kori kankaasta.

Olen jo pitkään kaivannut seinäkelloa tietokoneen luokse ja kesällä ostin kaksi koneistoakin.  Toinen niistä joutui kuitenkin keittiön "sammuneen" kellon palvelukseen (keittiössä pitää olla seinäkello ) ja sitten siivotessa pudotin Ateljeeni seinällä olevan kellon, joka tietysti rikkoontui ja piti korvata toisella koneistolla.  Vihdoin pääsin askartelukauppaan ostamaan kolmannen koneiston.  Kellotaulun pohja oli jo ostettu.  Päällystin sen "liinalla", jolla oli koristeltu hääpöydät vanhemman tyttäreni hääjuhlassa.  Numeroiksi liimasin tarroja.  Taisi tulla lapsellinen kello, mutta hyvin se näyttää aikaa.

 

Olisiko tämä pöllökello? Ei ainakaan käkikello.

Kiitos kommenteista!  Hyvää advanttiaikaa!

Värillisiä pussukoita.

 

Auringon valoa marraskuun pimeyteen.

Luin jonkun henkilön blogista, että eri kuukausina voisi ommella tietynvärisen työn.  Marraskuun väri näytti olevan keltainen - piristää kummasti pimeää vuodenaikaa - ja niinpä syntyi keltainen pussukka.  Elokuu piti mennä harmaalla: ompelin kaksi harmaata pussukkaa.  Välissä piti muistaakseni olla sinistä ja vihreää.  Niitä ei löydy puhtaina, mutta ehkä kahdesta pussukasta löytyy molempia värejä.

 

Harmaata, sinistä, vihreää...

Kirjaston vanhasta Burdasta pisti silmään hassu kassi, johon tarvittiin tilkkukangasta, tikkikangasta, vetoketju ja nauhaa hihnoiksi.  Olipa nopea ommella.  Tikkikangas asettui sisäpuolelle, mihin pystyy piilottamaan jumppavermeet.  Ulkopuolelle mahtuu jumppamatto.  Joo, kassia voi käyttää koiran kantamiseen, mutta eihän meillä sellaiselle ole tarvetta.

 

Jumppakassi.

Kassin yläpuoli.

Kassiin mahtuu tanssilenkkarit ja paljon muuta.

Sohvan nurkassa on päässyt syntymään pari villasukkia.  Lanka on jäänne mieheni villapaidasta ja on Seiska Vekkaa.  Neuloin sukat kärjestä aloittaen: silloin näkee, kuinka pitkiin varsiin lanka riittää.

 

Sähkönsiniset villasukat.

Toiseen neuleeseen ostin langan, Katian Concept -merinovillaa.  Siitä syntyi myssy ja tupsuksi asettelin turkishännän kappaleen, jonka ompelin ensin puuvillanauhaan kiinni ja kiinnitin myssyyn hakaneulalla, jotta tupsun voi irrottaa pesun ajaksi.  Toinen kerä lankaa jäi käyttämättä; pitääkö neuloa vielä toinenkin myssy!

Pian tarvitaan villapäähine.

 

Kiitos vierailusta ja kommenteista!  Joulua kohti mennään!

Näiden tähtien alla.

 

Tähtiblokkeja.

Vihdoin sain valmiiksi tänä syksynä aloitetun peiton. En itsekään ymmärrä, miten aika virtaa niin nopeasti, ettei mitään jälkeä synny.  Tosin hyvä syksyhän nyt on ollut: ilma on ollut lämmin, metsässä punaposkisia puolukoita ja suppilovahveroita sekä lammen sammalessa kirpeitä karpaloita. Siellä viihdyn todella hyvin.  Lisäksi erilaiset harrastusryhmät ovat myös käynnistyneet oikeasti eikä tarvitse enää netin kautta suorittaa niitä.

Ensimmäisen ompelun jälkeen.

 

Uusimman peiton mallin löysin saksalaisen Eli Thomaen kirjasta Schätze aus der Restekiste 1.  Aluksi leikkasin neliöitä, joista kokosin 4x4-neliön.  Tämän neliön leikkelin vielä osiin ja täydensin sen viiden neliön avulla tähtiblokiksi.  Mielenkiintoinen prosessi.  Asettelin neliöt kärjen varaan, jolloin piti vielä ommella kolmio-täydennyspalat reunoille.  Työ vaati enää kapeat reunakaitaleet.

 

Toisen ompelun jälkeen.

Käytin välivanuksi ohutta vanulevyä ja tikkauksen suoritin aaltotikkauksella.  Reunakantin leikkasin vinoon punakuvioisesta kankaasta.  Nimeksi tälle peitolle annoin Näiden tähtien alla. 

 

Valmis peitto.

Ompelukin voi olla terveydelle haitallista.  Minua vaivasi loppukesästä kipeä kantapää.  Edellisenä kesänä sitä hoidettiin akillesjänteen tulehduksena, nyt en edes viitsinyt mennä lääkäriin.  Onnekseni hierojani paneutui asiaan ja kertoi miehellään olleen samanlaisen vaivan rekkamiesaikana.  Hän epäili, että vaiva olisi syntynyt minullekin työmatka-ajoista.  Kun seuraavana päivänä istahdin koneen ääreen, tajusin, että minähän olen "kaasutellut" ompelukoneella joskus montakin tuntia päivässä!  Ei siihen tarvita rekkaa!  Niinpä vaihdoin kaasujalaksi vasemman jalan (onhan se kömpelö!).  Ompelukonettani voi kyllä käyttää ilman poljintakin, mutta ohjaan kangasta mielellään molemmin käsin.  Kiitos taitavan hierojan, oikea jalkani on kunnossa.

Silkin kosketus.

 

Sininen perhoshuivi.

Olen aina silloin tällöin maalannut silkkihuiveja.  Koska entinen silkkimaalivarasto oli lopussa/kuivunut, tilasin Sinellin outlet-myynnistä silkkivärejä hyvin edullisesti.  Pesin ja silitin kasan huiveja jo kesällä, mutta nyt vihdoin hain aitalta kehyspuita ja pingotin huiveja niihin.  Vasta silloin satuin vilkaisemaan väripurkin kyljestä, että väri kiinnitetään höyryllä.  Aikaisemmin olin tehnyt sen silittämällä. 

Punainen kukkahuivi.

  Sittenpä piti etsiä netistä höyrytysohjetta.  Ahaa, se tehdään mehumaijassa siten, että silkki kääritään kaavapaperiin, kääritään rullalle, sidotaan ja taivutetaan höyryosaan "käärmeeksi".  Höyrystysosa pitää sulkea alumiinifoliolla siten, että höyry EI pääse silkkiin.  Lisäksi kannen alle laitetaan froteepyyhkeitä. Ohoh, miten harhaanjohtava nimi.  Kaipa höyryn tarkoitus on vain kuumentaa väri.  Keittelin huiveja kaksi mehumaijallista.  

Pieni ja suuri huivi.

Tässä vihreässä huivissa on silkin lisäksi raionia.

Silitin vielä huivit ja sitten pesin, mutta kyllä niistä irtosi paljon väriä pesuveteen; liekö ollut ylimääräistä väriä.  Tuntuipa tosi työläältä, kun en edes tiennyt, olinko ymmärtänyt asian oikein.  Tilaamani rajausväri eli gutta toimi huonosti ja takertui silitysrautaan kiinni.  No, seuraava värjäyskerta antaa kyllä odottaa vuoroaan.

Syksyn herkkuja: karpaloita.

Marjaomenapuun satoa jäi linnuille.

Pusakoita.

 

Vaalea marjastuspusakka ei houkuttele hirvikärpäsiä.

Ompelukonekin on taas päässyt töihin.  Kun paikallinen kangaskauppa lopetti toimintansa, ostin loppuunmyynnistä mm. kaksi kangasta ulkopusakoita varten.  Itselläni oli tarve vaalealle, ohuelle pusakalle, jota käytän vadelmia kerätessä.  Entinen valkoinen popliinipusakka repeili jo kesällä.  Kaavan piirsin Suuri käsityö -lehdestä (7/2017).  Lisäsin malliin taskut, jotka upotin sivusaumoihin.  Vuorissa on iso vetoketjullinen tasku kännykälle.  Resoriksi valitsin punaisen, samoin vetoketju on punainen.

 

Pusakka on tosi yksikertainen.

Toinen kangas oli vihertävä, josta ompelin pusakan miehelleni. Mallissa (SK-lehti 8/2018) oli jo valmiina suuret paikkataskut sekä olkapäillä kivat vanutikkaukset, jotka minäkin maltoin ommella.  Vasemmassa hihassa on myös kiva tasku, jota en muistanut kuvata.  Resorit ovat tummanharmaat.

Mies sai myös uuden pusakan.

Olkapäiden koristetikkaus.

Langanloppujen tuhoaminen on myös käynnissä.  Sohvannurkkaneuleena valmistui valkoinen baskerimyssy.  Väritys on vähän hassu eli palmikkoresori on luonnonvalkoinen ja kupu valkoinen.  Sainpa hävitetyksi valkoisen kerän hapsulankaa.

Jämälankamyssy.

 

Syksyn satoa.

 

Metsät tuottavat tänä vuonna syksyä kohti runsaasti syömisiä.  Puolukoita on mukava kauhoa poimurilla sankkoon ja sieniä löytyy niin paljon, että sienikoppa painaa rutosti kotiin kannettaessa ja niitä siivotessa ja ryöpätessä aika rientää.  Eniten olen kerännyt karvarouskuja ja herkkutatteja.  Tatit olen kuivattanut rapeiksi.

Voihan karvarousku!

Myös puutarha antaa satoa.  Työn alla ovat vielä omenat, joita olen säilönyt mehuna, soseena, viipaleina, kuivattuna ja raasteena.

Omenoita riittää.

Syksyn satoa on kai sekin, että olen malttanut istahtaa ompelukoneen ääreen.  Paikallisessa käsityökeskuksessa oli hiljattain kangasmyynti, jossa oli tarjolla Mereenin neuloksia. Mereenin päämaja sijaitsee Joensuussa.  Suunnittelu on kotimaista.  Löysin pari neulosta, joiden kuosit viehättivät minua.  Ohuemmasta ompelin heti pitkähihaisen puseron. Paksumpi collegeneulos on vielä paketissa.

                                                                    

Lummekuosinen pusero ja pitkä hame.

Kilpikonnia neuloksessa.

Paikallinen kangaskauppa lopetti toimintansa, mikä on tietysti harmillista.  Loppuunmyynnistä mukaani tarttui mustapohjainen, kuvioitu kangas, jonka näin heti valmiina hameena. Leikkasin hameen yläosan perushameen kaavalla ja lisäsin siihen leveän frillan, jolla sain helmaan leveyttä.  Onnistuin mielestäni hyvin.

Kotoiluhame.

Olen tässä pikkuhiljaa yrittänyt päästä eroon kaapissa marinoituneista neulelangoista.  Viimeksi valmistui villapusero, jonka mieheni sai syntymäpäivälahjakseen. Taas on on yksi iso kartio poissa kaapista.

Villapaita miehelleni.

Mitäpä olisi Saksan reissu ilman kangasostoksia.  Karlstadin kangasosastolta bongasin alle kuuden euron palan, josta ompelin mekon.  Kaavan piirsin espanjankielisestä lehdestä.  Tykkään taskullisista vaatteista.

Vielä yksi kesämekko.

Vihdoin Hampurissa.

 Uskalsimme vihdoin matkustaa Hampuriin tapaamaan tyttären perhettä - kaikilla on nyt kaksi koronarokotepiikkiä.  Tietysti käytimme maskia suositusten mukaan ja pidimme huolta käsihygieniasta. Olipa virkistävää touhuta lapsenlapsemme kanssa.  Lautapelejä kelattiin moneen kertaan - noch mal!  Leikkipuistot tulivat myös tutuiksi.  Monipuolisin lienee ollut Planten und Blumen -alueen leikkipuisto lukuisine vempaimineen. 

Planten und Blumen -alue on tunnettu kauniista istutuksistaan.

 

 Hampurissa sattui olemaan myös kiertävä tivoli Dom, joka on kaksi kertaa vuodessa Hampurissa kuukauden kerrallaan.  Sinnekin piti varata aika, vaikka sisäänpääsymaksua ei ole ja portilla tarkastettiin rokotustiedot.

Domissa riitti vempaimia.

Domin herkkuja.

Lapsenlapsemme suosikki: juna.

Näissä saa päänsä pyörälle.

Yleisnäkymä Domilta.

Voi ajella vaikka pinkillä linkkurilla.

Hampurissa pääsi kauppoihin, mutta monista niissä piti ovella kirjautua (jäljityksen vuoksi ).  Rajoituksista huolimatta matka oli antoisa ja toisaalta rajoitukset antavat meille turvaa.  Helsinki-Vantaan lentoasemalla rokotetarkastukset olivat todella tarkkoja tullen mennen.  Samaa ei voi sanoa Hampurin kentästä, mikä meitä kyllä ihmetytti.