Lumisessa Vuokatissa.

 

Eskola Vuokatissa.

Vietimme muutaman päivän Vuokatissa.  Vuokrasimme pienen mökin, Eskolan, joka oli hyvin varustettu, ainakin meidän tarpeisiimme.  Alakerrassa oli olohuone-keittiö, sauna ja makuuhuone.  Yläkerrasta löytyi kaksi sänkyä ja lukunurkkaus; niitä emme tarvinneet.  Pakkasin omasta pakastimesta ruuat kylmälaukkuun, joten aikaa ei kulunut kokkailuun; salaatin ja smoothien valmistus riitti.  

Lumisia maisemia.

Latu kulki 200 metrin päästä mökistämme.  Suunnistimme sinne joka päivä.  Jääladut olivat vielä tekemättä, ilmeisesti jäät ovat vielä heikot.  Tavoitteenamme oli olla ulkona kaksi tuntia päivässä ja kuluttaa latua vähintään 10 kilometriä.  Pysyimme tavoitteessa, vaikka yhtenä päivänä kaikki lumi paakkuutui suksien pohjaan.  Kylläpä se hiihto vei mehut kropasta. 

Lumisia maisemia Vuokatissa.

 Lomanen olisi ollut täydellinen, jos vielä olisimme päässeet tanssimaan Napikselle.  Jospa korona olisi voitettu seuraavaan kertaan mennessä.

Olimme kuulleet Sotkamon erikoisesta kenkäkaupasta, Saastamoisen kaupasta.  No, sehän piti käydä katsomassa.  Out let -puoli oli jo suljettu, mutta varsinainen kauppa oli kyllä näkemisen arvoinen: kenkä-, laukku- ja käsinevalikoimaa oli hyllyillä ja katossa riippumassa runsaasti ja monipuolisesti.  Hinnat olivat kohtuullisia. Vaikka emme menneet ostoksille, ihastuin yksiin kenkiin, tietysti punaisiin.  Ne vain halusivat lähteä mukaani.

Uudet punaiset kengät.

 

Luistavia latuja kaikille!

Revontulet.

 

Revontuliverhot.

Minulla on jo pitempään ollut suunnitelma ommella tilkkutekniikalla keittiöön verhokapat.  Koska joulupukki toi kauniita kankaita, ryhdyin toteuttamaan tuota projektia.  Mallin nappasin Tilkunviilaajan blogista (joulukalenteri 16.12.).  Sieltä löytyy myös linkki, miten eri tavoin ko. blokit voi yhdistää.  Blokin ompelu on sinänsä mielenkiintoinen eli pikakolmio leikataan neljäksi kaitaleeksi ja järjestellään kaitaleet uudelleen.  Asettelin kaitaleet isolle tarjottimelle, jonka kanssa siirryin ompelukonelle.

Tilkkujen asettelu.

 

 

 Käytin lahjakankaista neljä kangasta kokonaan eli kolme värikästä kuviokangasta (nappi-, neilikka- ja monikukkakuosit) sekä luonnonvalkoisen, kullalla kirjaillun kankaan.  Pinnan elävöittämiseksi laitoin mukaan muutamia luonnonvalkoisia kuoseja.

Pyrin ompelemaan tasaisella saumanvaralla, koska ne näkyvät valoa vasten selkeästi.  Taustakankaaksi valitsin valkoisen kankaan, ettei se häiritse kuvioita.  Käytin taas aaltotikkausta, koska sen ompelu on nopeaa eikä se häiritse tilkkujen värileikkiä.  Ala- ja yläreunaan ompelin himmeäkuvioista luonnonvalkoista kangasta.  Yläreunassa on myös kapea poimutusnauha.

Verhokapat ovat 2,5 m pitkät ja korkeutta on 37 cm.  Halusin myös ommella verhoihin sopivan kaitaliinan, johon käytin lopun materiaalin.  Liinan pituudeksi tuli 1,1 m.  Sen toinen pää on erilainen,  koska ompelin vielä viimeisistä rippeistä blokkeja, joita onnistuin tekemään vain yhteen suuntaan.

Kysäisin mieheltäni, mitä hän näkee verhoissa, mistä tulee nimi.  Hetken mietittyään tuli vastaus, jonka olin itsekin miettinyt: Revontulet.

Koskaan aikaisemmin en ole laskenut tilkkujen määrää töissäni, mutta nyt tein senkin.  Pieniä tilkkuja noissa kolmessa työssä on yhteensä 928 kappaletta.  Enpä olisi ennakkoon uskonut.

Eli Thomaen Sägeblatt eli Sahalehti.

Joululahjaksi saamassani Eli Thomaen kirjassa oli erilainen versio ko. blokkien yhdistelystä, mutta se ei mielestäni sopinut verhokappoihin niin hyvin kuin tuo käyttämäni asettelu.

Neulosta ja kangasta.

 

Joulunpunaiset uunikintaat.

Entiset uunikintaat olivat tulleet tiensä päähän: kankaat olivat repeytyneet ja vanu sisällä oli hiutunut niin ohueksi, että kädet olivat aina lähellä palamista.  Niinpä kaivoin esille kintaan kaavan, joka on peräisin tekstiilityön opettajagolleegalta (kiitos Lahteen).  Päälliskankaana käytin Marimekon Rautasänkykuosia, jota olin ostanut n. puolen metrin suikaleena edullisesti.  Sisäpuolen ompelin ruudullisesta hamekankaan lopusta.  Kämmenosan vanu on kaksinkertainen.

Mekko pitkien hihojen kera...

 Ateljeen pussissa minua odotti yksi Kaino-neuleen neulospala, luomupuuvillainen, peura-aiheinen, lokakuussa ostettu.  Oikeastaan paloja oli kolme eli miehusta ja kaksi hihapalaa.  Leikkasin mekon A-linjaiseksi entisen puseron kaavan avulla.  Hihapalat ovat 3/4-mittaiset.  Tällainen vilukissa tykkää pitkistä hihoista, joten ompelin jämäpaloista irralliset ranteenlämmittimet.  Ehkä kiinnitän ne myöhemmin hihoihin.  Toisaalta ne on kätevä ottaa pois esim. tiskauksen ajaksi.  Mekko on supermukava päällä.

... ja vasen käsi lyhemmällä hihalla.

Antoisaa ja lupsakkaa ompeluvuotta kaikille!  Minulla on jo leikattuna ja pääosin ommeltuna yli 800 tilkkua.

Torkkupeittojen esiinmarssi.

 

Tammikuu: Elämän aalloilla. Helmikuu: Timantteja hangella.

Minulla oli ajatuksena koota viime vuoden viimeiseksi postaukseksi kaikki kuukausipeitot, mutta eilen lämpömittari näytti nollaa, joten en voinut kantaa peittoja ulos kastumaan.  Tänään on muutama aste miinuksella, joten nappasin peitot syliin ja kannoin ne lumen päälle parvekkeen alle.  Asettelin aina kaksi peittoa vieretysten ja mies kuvasi parvekkeelta. Kiitos, mieheni, vaikka sinä veistelit pilke silmäkulmassa: Millaisen naisen kanssa olenkaan naimisissa!

Maaliskuu: Espanjalainen keittiö. Huhtikuu: Kirsikankukkien aikaan.

Toukokuu: Espanjalainen puutarha. Kesäkuu: Maailmanpyörä.

Heinäkuu: Onnenlinnut. Elokuu: Vadelmia ja mansikoita.

Syyskuu: Ruska. Lokakuu: Muuttolinnut.

Marraskuu: Kevätesikko. Joulukuu: Pikkutontun askelissa.

En ole tehnyt uuden vuoden lupauksia, mutta ajattelin ommella pienempiä tilkkutöitä, vaikka torkkupeitot eivät nyt niin suuria olekaan.

Rauhallista ja tilkkujen värittämää uutta vuotta 2021!