Revontulet.

 

Revontuliverhot.

Minulla on jo pitempään ollut suunnitelma ommella tilkkutekniikalla keittiöön verhokapat.  Koska joulupukki toi kauniita kankaita, ryhdyin toteuttamaan tuota projektia.  Mallin nappasin Tilkunviilaajan blogista (joulukalenteri 16.12.).  Sieltä löytyy myös linkki, miten eri tavoin ko. blokit voi yhdistää.  Blokin ompelu on sinänsä mielenkiintoinen eli pikakolmio leikataan neljäksi kaitaleeksi ja järjestellään kaitaleet uudelleen.  Asettelin kaitaleet isolle tarjottimelle, jonka kanssa siirryin ompelukonelle.

Tilkkujen asettelu.

 

 

 Käytin lahjakankaista neljä kangasta kokonaan eli kolme värikästä kuviokangasta (nappi-, neilikka- ja monikukkakuosit) sekä luonnonvalkoisen, kullalla kirjaillun kankaan.  Pinnan elävöittämiseksi laitoin mukaan muutamia luonnonvalkoisia kuoseja.

Pyrin ompelemaan tasaisella saumanvaralla, koska ne näkyvät valoa vasten selkeästi.  Taustakankaaksi valitsin valkoisen kankaan, ettei se häiritse kuvioita.  Käytin taas aaltotikkausta, koska sen ompelu on nopeaa eikä se häiritse tilkkujen värileikkiä.  Ala- ja yläreunaan ompelin himmeäkuvioista luonnonvalkoista kangasta.  Yläreunassa on myös kapea poimutusnauha.

Verhokapat ovat 2,5 m pitkät ja korkeutta on 37 cm.  Halusin myös ommella verhoihin sopivan kaitaliinan, johon käytin lopun materiaalin.  Liinan pituudeksi tuli 1,1 m.  Sen toinen pää on erilainen,  koska ompelin vielä viimeisistä rippeistä blokkeja, joita onnistuin tekemään vain yhteen suuntaan.

Kysäisin mieheltäni, mitä hän näkee verhoissa, mistä tulee nimi.  Hetken mietittyään tuli vastaus, jonka olin itsekin miettinyt: Revontulet.

Koskaan aikaisemmin en ole laskenut tilkkujen määrää töissäni, mutta nyt tein senkin.  Pieniä tilkkuja noissa kolmessa työssä on yhteensä 928 kappaletta.  Enpä olisi ennakkoon uskonut.

Eli Thomaen Sägeblatt eli Sahalehti.

Joululahjaksi saamassani Eli Thomaen kirjassa oli erilainen versio ko. blokkien yhdistelystä, mutta se ei mielestäni sopinut verhokappoihin niin hyvin kuin tuo käyttämäni asettelu.