Tutte le strade portano a Roma.

Kiitoskassi italiaksi.

Kaikki tiet vievät Roomaan, sanoo vanha viisaus.  Kirjoitin tämän lauseen kassiin, jonka ompelin italian kurssin opettajalle.  Koristeeksi ompelin Italian lipun, johon otin mitat karttakirjasta ja muutin sopivankokoiseksi mittakaavassa.  Kurssilaiset kirjoittivat nimensä kassiin, jonka aiomme täyttää hedelmillä.  Toivottavasti mukava opettajamme ilahtuu C-vitamiinipommista.  Hän jää eläkkeelle opetettuaan kieliä 50 vuoden ajan.  Emme vielä tiedä, jatkuuko ryhmämme opetus ensi talvena.
   

Anelmaiset sukat.

Aloitin tammikuussa käyttämään Seitsemän veljestä -lankojen loppuja.  Tyttäreni etsi minulle Anelmaiset-sukkien ohjeen, jota toteutin omilla väreilläni.  Saatuani varret valmiiksi vasen kyynärpää äityi niin kipeäksi, että piti pitää tauko ja käydä kiropraktikolla.  Nyt sukat ovat vihdoin valmiit.  Tähän aikaan vuodesta ne ovat liian lämpimät - varret ylettyvät reiden puoliväliin - mutta ehkäpä ensi talven pakkasilla niille löytyy käyttöä; ainakin joogassa tarvitaan lämpöä.
    

Tutut villiunikot vastassa.

   

Kasvisvärien kirjoa.

Tilkkupeitot, mandaloita ja metallilankaveistoksia.

Eilen olin valvomassa kansalaisopiston näyttelyä.  Yllätyksekseni Villiunikko-työni tervehti sisääntuloaulassa näyttelyssä kävijöitä.  Myös molemmat suuret tilkkupeitot olivat esillä.  Näyttelyssä oli esillä monenlaisia kädentaidon näytteitä: metallilankaveistoksia, huovutustöitä, mosaiikkia, koruja, puukkoja, suodatinpussikukkia, neuleita, koukuttuja ja virkattuja asuja, savitöitä, nypläystöitä, ommeltuja asuja, nahkatöitä, kankaanpaintöitä jne.  Uutuutena olivat ikonit, joissa tausta on ommeltu pienistä siemenhelmistä. 
    

Ikoneja helmistä ja hardangerkirjontaa.

Sunnuntaina askartelin pääsiäiskortteja, jotka on nyt jo postitettu.  Materiaali niihin löytyi taas kaapista hyvin marinoituneena.
   

Pääsiäiskorttien etusivuja.

Kortti kissaihmiselle.

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille!

Pääsiäismaanantain mietteitä

Perheessämme säilytetään lähes kaikki lasten tekemät koristeet. Pääsiäiskoristeitakin löytyy runsaasti, mutta siitä huolimatta on hauska valmistaa uusia juttuja. Jostakin blogista poimin uudenlaisen kodin tipuille: liimasin ilmapallon päälle valkoista lankaa kaaospunonnalla ja kovetin sen Powertex-nimisellä aineella. Lanka oli jokseenkin liukasta, joten homma ei ollut niin helppo kuin olin ajatellut. Siksi lankakerroksia tuli vähän ja pesästä tuli hieman heppoinen. No, vahvistin sitä rautalangalla. Sisustukseen käytin puusta tippuneita koivun oksia (mies tuumasi, että meillä kierrätetään kaikki!) ja asukkaaksi pääsi tyttäreni huovuttama tipu.

Tipun pesä.

Askartelukaupasta tarttui mukaan ennen pääsiäistä styrox-pupu, joita päällystetään yleensä huovuttamalla. Villan pöly tekee silmilleni kiusaa, joten kaivoin esiin laatikon, jossa on teddyjämiä. Valitsin keltaista ja vaaleanharmaata, leikkasin palasia, asettelin ne nuppineuloilla pupun pintaan ja sitten liimasin ne kiinni. (Näistä teddyistä olen ommellut kenguruasun penkkareihin.) Silmät piirsin tussilla, nenänpään maalasin vesivärellä ja viiksikarvoiksi liimasin hiuksia. Ihan hellyttävä pupujussi siitä syntyi.

Pääsiäispupu.

Raeruohon asemasta vihreän nurmikon voi kasvattaa myös ohran siemenistä.

Ohranurmi ja jättimuna.

Pääsiäiskorttitarvikkeet muhivat pitkään pöydän kulmalla, mutta onnistuin valmistamaan ja postittamaan ne ennen palmusunnuntaita.

Pääsiäiskortteja.

Tämän vuoden pääsiäisen alusaika on ollut myös suruaikaa, sillä menetin hyvän ystävän vaikean sairauden seurauksena. Minulle oli melkoinen opintomatka käydä hänen luonaan saattohoidossa ja nähdä hänen muuttuneen lähes aineettomaksi eli enkeliksi. Hyvä sydän oli tallella. Onneksi sain vielä jutella hänen kanssaan ja pitää häntä käsistä kiinni. 

Ystäväni antoi tämän suojelusenkelin minulle lahjaksi vuosia sitten.

Tähtitilkkutyö on edennyt siihen vaiheeseen, että 12 blokkia on ommeltu valmiiksi ja myös yhdistelty. Nyt siihen pitäisi ruveta suunnittelemaan reunakaitaleita. Saa nähdä, tuleeko siitä torkkupeitto vai jotain suurempaa. Aika näyttää. Käytin blokkeihin tilkkuvaraston puna- ja violettisävyisiä jämiä, joita ei riitä isoihin pintoihin. Eikä tilkkukasa näytä pienenevän yhtään...

Värikäs tilkkutyö.

Tänään alkoi mökkikausi eli kahlasimme mökille ja joimme verannalla päiväkahvit termospullosta. Kyytipoikana oli käsekuchenia, kääretorttua ja Hanna-tädin kakkuja. Kyllä maistui hyvältä.

Kesän ensimmäiset mökkikahvit.