Lounais-Suomessa.

 

Keuruun vanha puukirkko.

Lähdimme elokuun eka viikolla Marin kyydissä kohti Lounais-Suomea. Jyväskylän jälkeen ajelimme pienempiä teitä ja matkan varrella kävimme katsastamassa Keuruun vanhan puukirkon.  Alkumatkasta poikkesimme kolmessa kyläpaikassa, mutta jo toiseksi yöksi saimme parkkeerata Turun saaristossa. nimittäin yhdellä levikkeellä Korppoossa.  Sitä ennen olimme saaneet nauttia erittäin maukkaan aterian (paistettu ahven, perunapyree, omena, puolukka) Paraisten Super-Marketissa.  Herkullista!

Matkaan mahtui monta lossia ja lauttaa.

 Ajelimme reittiä Parainen-Nauvo-Korppoo- Houtskär, mutta Saariston rengastietä ei voinut kiertää ympäri, koska yksi lautta oli jo talvikaudessa.  

Korppoon kirkko.

Houtskarin kirkon takaa alkavan meditaatiopolun varrella oli hyviä mietteitä.

Paraisilla.

Palasimme takaisin mantereelle ja Turkuun, missä meillä oli käyntikohteena Turun linna.  Edellisen kerran olin vieraillut siellä keskikoulun luokkaretkellä.  Esilinnassa oli hyvä kertaus Suomen ja linnan historiasta kuvataulujen avulla.  Kiertelimme pari tuntia ja ihan kuntoilustahan se kävi.  Onneksi pihapiiristä löytyi ruokapaikka.

Turun linnaa.

Linnan kirkko.

Toisena päivänä löysimme Ruissalosta "kylätalon", missä oli päivätanssit.  Taas hyvää liikuntaa!  Sitten etsimme uimahallin hikisen kropan pesua varten.  Halusimme vielä visiteerata Turun tuomiokirkossa.  Pari ostoskeskusta piti myös katsastaa.  Ajoimme myös tervehtimään vanhaa linja-autoa, jonka mieheni möi paikalliselle alan harrastajalle.  Siellä se törötti puhtaana ja kiiltävänä.

Meidän entinen linjuri.

Mieheni isovanhemmat asuivat Vehmaalla, joten ajoimme hautausmaalle ja veimme sinne kynttilän valaisemaan hautakiveä, joka on Vehmaan punaista graniittia. Pysähdyimme myös kuvaamaan taloa, jossa suku  on asunut aikoinaan.

Matka jatkui Uuteenkaupunkiin ja siellä Automuseoon.  Autovanhuksia oli kolme suurta salia, kaikki hyvin hoidettuja.  Yksi huone oli pyhitetty Saabeille.

Upeita autovanhuksia.

Raumalle pysähdyimme pariksi päiväksi tyttären perheen pihamaalle.  Tyttären tytär (1v 2,5 kk) hurmasi meidät kokonaan.  Kävimme sunnuntaipäivänä Ulvilassa Leinebergin ruukilla, missä oli suuri markkinatapahtuma runsaine myyntipöytineen.  Mukaan tarttui nippu valkosipulia ja pussi paikallisia jauhoja. Ruukki on perustettu vuonna 1771.  Se jalosti raakarautaa ja kuului Suomen suurimpiin manufaktuuriraudan tuottajiin.  Alueella on historiaa henkiviä museoita ja käsityöputiikkeja.

Viimeinen yöpymispaikka löytyi Virroilta, mistä lähtiessä poikkesimme vielä Keskisen kyläkaupassa.  Valtavasta kaupasta löytyi muutamia Marimekon kangaspaloja.  -Kotona odottivat puustatippuneet omenat, joita keräsimme 5 sangollista.

Kukkablokki.

 

Onkohan kukalla nimeä?

Muistanko oikein, että elokuussa piti ommella kukkablokki?  No, ennätinpä minäkin touhuun mukaan.  Mallin kaivelin monen vuosikymmenen takaa, koska minulla on tallessa kansalaisopiston opettajan antama (ompelin silloin ensimmäistä parisängyn peittoa hirsimökkitekniikalla) moniste, jossa on erilaisia blokkimalleja. Työ lienee tarkoitettu paper piecing -menetelmällä toteutettavaksi, vaikka ei silloin käytetty tuota termiä.  Suurensin mallia hieman ja leikkasin vain palat kerrallaan.

Valmis pussukka.

Tuumin, että pala pitää käyttää heti johonkin työhön.  Niinpä kehystin sen oranssikuvioisella kankaalla ja sain samalla käännetyksi kukan oikein päin.  Tikkasin ohuen vanun ommeljuovia pitkin ja siitähän syntyi pussukka.  Vuoriksi valitsin oravakuvioisen kankaan, jonka olen ostanut Hampurista Frau Tulipin kangaskaupasta (kauppaa ei enää ole).

Oravat hyppäsivät pussukkaan.

Kaakkois-Suomen reissulla löytyi Lappeenrannasta kori, jossa oli euron paloja.  Nappasin siitä tuulikangaspalan, josta ompelin kaksi kassia.  Teen näitä tavallisesti rikkonaisista sateenvarjoista.  Sellaiset menevät taiteltuina pieneen tilaan eli mahtuvat käsilaukkuun.  Koontanauhaan ompelin pienen palan tarranauhaa.

Kassi taiteltuna ja avoinna.

Pikkupussukoita.

 

Herkkuja metsästä.

Elokuun alku sujui marjoja ja sieniä kerätessä.  Löysin kantarelleja runsaasti; viimeisin erä on vielä kuivurissa.  Vadelmia oli 10 minuutin kävelymatkan päässä niin paljon kuin jaksoin poimia.  Mustikoita sen sijaan oli tosi harvassa, mutta niitä sain kasaan 10 litraa.  Vanhempi lapsenlapsemme oli luonamme muutamia päiviä ja vietimme rattoisia päiviä hänen kanssaan: pyöräilimme, pelasimme jalkapalloa, kyläilimme ja teimme virtuaalimatkoja.  Touhu oli väsyttävää, mutta niin antoisaa.

 

Avainkotelopussukoita.

Ompelukoneenkaan ei tarvinnut olla ihan koristeena.  Leikkelin kankaiden lopuista pieniä paloja, joista sitten kokosin pussukoita.  Osassa on sisällä avainlenkki.  Jonakin päivänä syntyi myös isompaa pussukkaa. Itselle meni jo käyttöön pikkupussukka, jossa kuljetan silmätippoja mukana.

 

Isompia pussukoita.

Lomareissulla löysin kirpputorilta kietaisuhameen 2 eurolla.  Kangas oli minun mieleinen ja näin sen heti mielessäni mekkona.  Leikkasin helmasta miehustan eli takakappaleen ja kietaistavat etukappaleet.  Ompelin helmaan pinkin frillan intianpuuvillasta, josta leikkasin myös hihat.  Ehkä kesää on vielä jäljellä ja tuleehan uusia kesiä.

Tästä lähdin liikkeelle.

 

Kietaisumekko.

 

 

Ompelupöydällä on näköjään valmiina myös kettukassi.  Tarvikkeet löytyivät Kuopion Nauha ja nappi -liikkeestä.

Kettukassi.

Hyvää elokuun loppua! 

Vaateompelua.

 Jotkut ystäväni sanovat, etteivät tee kesällä käsitöitä.  Minulle taas on ihan sama, mikä vuodenaika on kyseessä, kädet kaipaavat jotain näpertämistä.

 

Viskoosihousut.

Kaakon kulmalla käydessämme ostin Lappeenrannasta musta-valko-kuvioista viskoosia, koska olin kaivannut väljiä kesähousuja.  Piirsin kaavan Diana moden -lehdestä.  Housujen ompelu oli helppoa.

Pellavamekko.

Kaapissa on ollut marinoitumassa omenanvihreä pellava, joka on jo kerran ollut työn alla.  Muutamia vuosia ennen koronaa oli pinnalla ns. kaivonkansivärjäys.  Silloin minäkin kävin paikallisessa käsityökeskuksessa opettelemassa tuota juttua.  Painoin tuolle pellavalle Niemisen valimon kaivonkannen käsityökeskuksen takapihalla, mutta en osannut laittaa tarpeeksi väriä kannen kuvion päälle, jolloin kuviosta tuli hyvin himmeä.  Harkitsin, josko painaisin kuvion uudelleen kankaan toiselle puolelle.  En tehnyt niin. 

 

Käytännöllinen tasku.

Omenanvihreä sopii kesään.

 Nyt monen vuoden jälkeen kaivoin kankaan esille.  Leikkasin perunasta painomuotin, jolla värjäsin uudelleen kuvion monet pienet neliöt.  Reunassa olevien kaarien painamiseen leikkasin muotit muovista ja töpöttelin värin kankaalle.  Tekstin kirjoittelin vanupuikolla, mutta kun entinen teksti näkyi niin himmeästi, niin yksi kirjain kääntyi ylösalaisin!  Eipä haittaa.  Näin sain myös entisen mustan värin vihreäksi.

Kuviosta puolet on edessä, puolet takana.

Leikkasin mekon A-linjaiseksi ja ompelin siihen taskut, koska olen huomannut niiden olevan usein tarpeelliset.  Hihat koristelin pitsillä, mutta sekin piti värjätä, koska laatikossa oli vain valkoista pitsiä.

Yksityiskohta hihasta.

 Marin matkassa 2.

Kuusipuun matka alkaa pahviksi.

Juvalta matkamme jatkui Lahden kautta kohti Verlan pahvitehdasmiljöötä.  Alue on todella mielenkiintoinen nähtävyys.  Puuhiomo aloitti toimintansa1872.  Tulipalon jälkeen tehdas rakennettiin uudelleen, jolloin pahvitehtaan toiminta myös alkoi.  Päätuotteena oli kuusipuusta valmistettu valkoinen pahvi, jota käytettiin monenlaisiin pakkauksiin: tupakka-askit, karkkirasiat ja kenkälaatikot.  Pahvista valmistettiin kirjojen kansia ja koulujen opetustauluja.  Pakkauspahvi oli myös tärkeä vientituote.

Tällä koneella puuta alettiin hioa pieniin osiin.

Naisten työtä oli ripustaa pahvilevyt kuivumaan näihin koukkuihin.

Tehtaan ympärille muodostui omillaan toimeentuleva yhteisö lukuisine asuintaloineen.  Vuodesta 1996 tehdasalue on kuulunut maailman perintökohteisiin.  Miljöö on säilynyt alkuperäisessä asussaan eikä siellä ole tehty uudistuksia.  

Valmiita pahvilevyjä.

Matkasimme rannikolle Porvooseen, joka on meille ennalta tuntematon kaupunki.  Parkkeerasimme Marin Porvoonjoen rannalle, mistä oli mukava lähteä kävelemään joen rantaa pitkin.  Rantakatu oli hyvin vilkas runsaine myyntikojuineen.  Tutustuimme tietysti Porvoon kuuluisaan kirkkoon.  Kävimme myös tunnin risteilyllä, jolloin matkakuvien ottaminen oli helppoa.

Näkymä Porvoonjoelta.

Tyypillistä Porvoota.

Yöksi ajelimme Loviisaan, missä kävimme tutustumassa mieheni taiteilijaveljen näyttelyyn.  Mielenkiintoisia töitä paikallisen taideyhteisön jäseniltä.

Erilaisia kasvoja.

Matka jatkui kohti itää ja poikkesimme Langinkoskella katsomassa Keisarillista kalastusmajaa.  

Keisarillisen kosken kuohuja.

Kotkassa vierailimme Merikeskus Wellamossa, missä oli runsaasti katsomista.  Ulkoalueella tutustuimme jäänmurtaja Tarmoon ja majakkalaiva Kemiin.  Molemmat olivat mielenkiintoisia.

 

Majakkalaiva Kemi.

 

Mitäpä olisi matka ilman automuseokäyntiä.  Sellainen löytyi Lappeenrannasta.

Tämän auton valmistusvuosi oli syntymävuoteni.

Parikkalassa poikkesimme Veijo Rönkkösen patsaspuistossa, missä on nähtävillä 560 betonipatsasta.  On siinä melkoinen elämäntyö ITE-taiteilijalta, kun hän on kuitenkin koko ajan käynyt tehtaalla töissä. Patsaat asettuvat kauniisti ympäröivään puutarhaan.

 

Betonipatsaita.

Jooga-asanat.

 Viimeinen matkayö kului Punkaharjulla sateen ropinaa kuunnellen.  Savonlinnassakin teimme pienen risteilyn kaupungin ympäri.  Viimeinen kohde oli Valamon luostari, missä ennätimme tutustua Martta Wendelinin näyttelyyn.  Se oli monipuolinen kattaus kaunista kädenjälkeä.

Punkaharju.

Martta Wendelinin korttisarjaa.

Marin matkassa 1.

 

Upeita vanhoja autoja.

Matkailuautomme Mari on odottanut koko kesän, josko päsisimme sillä ajelemaan.  Heinäkuun loppupuolella toive toteutui, kun suuntasimme Marin keulan kohti Kuhmoa.  Mieheni oli huomannut, että Kuhmon Mobilistien perinteinen Harrastusajoneuvo- ja rompemyyntitapahtuma olisi mukava käydä katsastamassa.  Tapahtuman teemana olivat pikku-Valmetit eli piikkilagankiristäjät, joita oli saatu näytille ja kulkueeseen.  Urheilukentällä oli runsaasti myyjiä ja myös yleisöä.  Aurinkoisessa säässä oli mukava kierrellä aluetta, mutta eniten kyllä ihastelin vanhoja autoja.

 

Marzi Nyman ja Hanna Vahtikari (esitekuva).

Samaan aikaan Kuhmossa soi kamarimusiikki.  Valitettavasti  Matti Salmisen konsertti oli loppuunmyyty, mutta huomasin lauantain alkuiltaan osuvan näyttämöteoksen Kuin raivo äiti.  Näyttelijä Hanna Vahtikari ja muusikko Marzi Nyman eläytyivät reilun tunnin ajaksi kertomaan äitiydestä: kaiken voittavasta rakkaudesta, padotusta aggressiosta ja arjen hillittömyydestä Marzin musiikin siivin.  Olipa antoisa esitys.  Välistä yleisö suorastaan mylvi naurusta.

 

Elävännäköinen kala.

Karhuntassuja.

Hieno sommitelma ja rauhalliset värit.

Kaunis tähtimalli.

Mukavaa rytmitystä.

Pienen tauon jäkeen Mari vei meidät Juvalle, missä pääsimme tutustumaan Finn Quilt ry:n järjestämään tilkkutyöbiennaaliin Kukkokoulun tiloissa.  Esillä oli monenkokoista ja -näköistä työtä, toinen toistaan kauniimpia ja mielenkiintoisimpia.  (Kuvissa olevien töiden tekijöitä en muista).  Minulta oli ensimmäistä kertaa työ valtakunnallisessa näyttelyssä.  Työ oli pieni seinävaate Onnittele kukkasin, jonka ompelin kaksi vuotta sitten.

 

Onnittele kukkasin.

 

Tyynyt makuuhuoneeseen.

Uusimmat tyynyt.

 

 Kaipasin piristystä makuuhuoneeseen, vaikka ei siellä käy ketään minua ja miestäni lukuunottamatta.  Entiset tyynynpäälliset olivat varmaan viime vuosituhannelta - välistä toki pyöräytetty pesukoneessa.  Niinpä ryhdyin ompelemaan uusia päällisiä.  Selasin tilkkulehtiä mallia miettiessäni.  Ensin valitsin yksinkertaisen mallin, jonka pitäisi olla hieman kolmiulotteinen, mutta kun värien tummuusasteet eivät ole oikeat toisiinsa nähden, työ ei näytä kolmiulotteiselta.  Malli oli kuitenkin helppo ja nopea valmistaa.  Tyynyn lyhyemmällä sivulla on vetoketju, jolloin päällisen saa helposti pesuun.

 

Makuuhuoneen tyynyjä.

Toiseen tyynynpäälliseen päätin ommella ihan klassikkomallia eli ananasblokkia.  Aluksi leikkasin ja ompelin täsmälleen ohjeen mukaan, mutta muutaman kierroksen jälkeen ompelin vain sopivan levyistä suikaletta.  Näin työ sujui paljon nopeammin.  Jaksoin ommella kaksi blokkia, mutta nehän riittivätkin.  Totesin kyllä, että ananasblokki ei kuulu minun suosikkeihini.

 

Piristystä sisustukseen.

Kaapissa oli sopivan levyisiä vanulevyn suikaleita.  Tyynyjen taustapuoli on yksinkertaisesti samaa violettia kangasta, jota löytyy tilkkupinnan reunasta. Tikkasin työt nopeasti aaltotikkauksella.

Suurikokoinen tyyny.

Ennen näitä tyynyjä ompelin suuren tilkkutyynyn, jonka sivu on 60 cm.  Ohjeen valitsin Today's Quilter -lehdestä.  Keskiosa toistaa mallia kokonaan, mutta reunoja kohti käytin ohjetta soveltaen.  Tikkaukset ompelin suoralla tikillä.  -Tästä taitaa tulla tyynyjen vuosi eli tyyny joka kuukaudelle.  Nyt niitä on valmistunut kahdeksan.  Toisaalta peittojen jälkeen on mukava ommella pieniä, nopeita töitä ja jää aikaa myös vaateompeluun, joka on minun lempilapseni. 

Tyynyjä nurmikolla.