Onko ikä vain numeroita?

 

Onnittelukortteja ja -kukkasia.

Niinpä vain aika rientää hurjaa vauhtia eteen päin.  Viime sunnuntaina serkkuteamini kävi juhlistamassa siirtymistäni uudelle vuosikymmenelle.  Samalla juhlimme myös mieheni syntymäpäivää, joka oli syyskuussa.  Valmistin tälle mukavalle porukalle Gyros-aterian omalla, mukautetulla tyylillä: pita-leipää (leivoin aamulla), broilerisuikaletta, uunissa haudutettuja maalaisranskalaisia ja -bataatteja, tomaattia, punasipulia, tsatsikia sekä lisukkeena kreikkalaista salaattia.  Aterian jälkeen juttelimme leppoisasti mm. lapsuutta muistellen.  

Tsatsiki ja kasviksia tarjolla.

Joimme vielä kakkukahvit ja otimme valokuvia koko porukasta, kuten joku tuumi, etteivät kaikki kuvat ole hautajaisissa otettuja.  -Ai niin, arvaatkaapas, mitä serkkuporukka oli keksinyt lahjaksi! Lahjakortin kangaskauppaan!  Ihania serkkuja!

Myrna-kupit kahvipöydässä.

Käsityörintamalla olen kauan suunnitellut siivousta.  Kaapeissa on lojunut kasapäin kangas- ja trikoojämiä, joita ei enää voi jatkojalostaa.  Tyhjensin niitä jätesäkkiin vietäväksi Paimioon, missä niistä valmistetaan uusia kankaita.  Jäljelle jääneet järjestelin ja kirjoittelin hyllyjen reunoihin laput, millaisista kankaista on kyse.  Nimilaputkin ovat nostalgisia: K-kaupan 70-luvun hintalappuja.  -Tilkkutyökankaat ovat eri paikassa. 

Siivotut kaapit.

Ompelutyönä kasasin pari tyynynpäällistä paloista, jotka jäivät jäljelle viime joulukuussa ompelemastani peitosta Jalokivirasia.

Jalokivirasiat tyynynpäällisinä.

Myös naapurit pistäytyivät onnittelemassa.

Onnittelukukkasia.