Marin matkassa 2.

Kuusipuun matka alkaa pahviksi.

Juvalta matkamme jatkui Lahden kautta kohti Verlan pahvitehdasmiljöötä.  Alue on todella mielenkiintoinen nähtävyys.  Puuhiomo aloitti toimintansa1872.  Tulipalon jälkeen tehdas rakennettiin uudelleen, jolloin pahvitehtaan toiminta myös alkoi.  Päätuotteena oli kuusipuusta valmistettu valkoinen pahvi, jota käytettiin monenlaisiin pakkauksiin: tupakka-askit, karkkirasiat ja kenkälaatikot.  Pahvista valmistettiin kirjojen kansia ja koulujen opetustauluja.  Pakkauspahvi oli myös tärkeä vientituote.

Tällä koneella puuta alettiin hioa pieniin osiin.

Naisten työtä oli ripustaa pahvilevyt kuivumaan näihin koukkuihin.

Tehtaan ympärille muodostui omillaan toimeentuleva yhteisö lukuisine asuintaloineen.  Vuodesta 1996 tehdasalue on kuulunut maailman perintökohteisiin.  Miljöö on säilynyt alkuperäisessä asussaan eikä siellä ole tehty uudistuksia.  

Valmiita pahvilevyjä.

Matkasimme rannikolle Porvooseen, joka on meille ennalta tuntematon kaupunki.  Parkkeerasimme Marin Porvoonjoen rannalle, mistä oli mukava lähteä kävelemään joen rantaa pitkin.  Rantakatu oli hyvin vilkas runsaine myyntikojuineen.  Tutustuimme tietysti Porvoon kuuluisaan kirkkoon.  Kävimme myös tunnin risteilyllä, jolloin matkakuvien ottaminen oli helppoa.

Näkymä Porvoonjoelta.

Tyypillistä Porvoota.

Yöksi ajelimme Loviisaan, missä kävimme tutustumassa mieheni taiteilijaveljen näyttelyyn.  Mielenkiintoisia töitä paikallisen taideyhteisön jäseniltä.

Erilaisia kasvoja.

Matka jatkui kohti itää ja poikkesimme Langinkoskella katsomassa Keisarillista kalastusmajaa.  

Keisarillisen kosken kuohuja.

Kotkassa vierailimme Merikeskus Wellamossa, missä oli runsaasti katsomista.  Ulkoalueella tutustuimme jäänmurtaja Tarmoon ja majakkalaiva Kemiin.  Molemmat olivat mielenkiintoisia.

 

Majakkalaiva Kemi.

 

Mitäpä olisi matka ilman automuseokäyntiä.  Sellainen löytyi Lappeenrannasta.

Tämän auton valmistusvuosi oli syntymävuoteni.

Parikkalassa poikkesimme Veijo Rönkkösen patsaspuistossa, missä on nähtävillä 560 betonipatsasta.  On siinä melkoinen elämäntyö ITE-taiteilijalta, kun hän on kuitenkin koko ajan käynyt tehtaalla töissä. Patsaat asettuvat kauniisti ympäröivään puutarhaan.

 

Betonipatsaita.

Jooga-asanat.

 Viimeinen matkayö kului Punkaharjulla sateen ropinaa kuunnellen.  Savonlinnassakin teimme pienen risteilyn kaupungin ympäri.  Viimeinen kohde oli Valamon luostari, missä ennätimme tutustua Martta Wendelinin näyttelyyn.  Se oli monipuolinen kattaus kaunista kädenjälkeä.

Punkaharju.

Martta Wendelinin korttisarjaa.

Marin matkassa 1.

 

Upeita vanhoja autoja.

Matkailuautomme Mari on odottanut koko kesän, josko päsisimme sillä ajelemaan.  Heinäkuun loppupuolella toive toteutui, kun suuntasimme Marin keulan kohti Kuhmoa.  Mieheni oli huomannut, että Kuhmon Mobilistien perinteinen Harrastusajoneuvo- ja rompemyyntitapahtuma olisi mukava käydä katsastamassa.  Tapahtuman teemana olivat pikku-Valmetit eli piikkilagankiristäjät, joita oli saatu näytille ja kulkueeseen.  Urheilukentällä oli runsaasti myyjiä ja myös yleisöä.  Aurinkoisessa säässä oli mukava kierrellä aluetta, mutta eniten kyllä ihastelin vanhoja autoja.

 

Marzi Nyman ja Hanna Vahtikari (esitekuva).

Samaan aikaan Kuhmossa soi kamarimusiikki.  Valitettavasti  Matti Salmisen konsertti oli loppuunmyyty, mutta huomasin lauantain alkuiltaan osuvan näyttämöteoksen Kuin raivo äiti.  Näyttelijä Hanna Vahtikari ja muusikko Marzi Nyman eläytyivät reilun tunnin ajaksi kertomaan äitiydestä: kaiken voittavasta rakkaudesta, padotusta aggressiosta ja arjen hillittömyydestä Marzin musiikin siivin.  Olipa antoisa esitys.  Välistä yleisö suorastaan mylvi naurusta.

 

Elävännäköinen kala.

Karhuntassuja.

Hieno sommitelma ja rauhalliset värit.

Kaunis tähtimalli.

Mukavaa rytmitystä.

Pienen tauon jäkeen Mari vei meidät Juvalle, missä pääsimme tutustumaan Finn Quilt ry:n järjestämään tilkkutyöbiennaaliin Kukkokoulun tiloissa.  Esillä oli monenkokoista ja -näköistä työtä, toinen toistaan kauniimpia ja mielenkiintoisimpia.  (Kuvissa olevien töiden tekijöitä en muista).  Minulta oli ensimmäistä kertaa työ valtakunnallisessa näyttelyssä.  Työ oli pieni seinävaate Onnittele kukkasin, jonka ompelin kaksi vuotta sitten.

 

Onnittele kukkasin.

 

Tyynyt makuuhuoneeseen.

Uusimmat tyynyt.

 

 Kaipasin piristystä makuuhuoneeseen, vaikka ei siellä käy ketään minua ja miestäni lukuunottamatta.  Entiset tyynynpäälliset olivat varmaan viime vuosituhannelta - välistä toki pyöräytetty pesukoneessa.  Niinpä ryhdyin ompelemaan uusia päällisiä.  Selasin tilkkulehtiä mallia miettiessäni.  Ensin valitsin yksinkertaisen mallin, jonka pitäisi olla hieman kolmiulotteinen, mutta kun värien tummuusasteet eivät ole oikeat toisiinsa nähden, työ ei näytä kolmiulotteiselta.  Malli oli kuitenkin helppo ja nopea valmistaa.  Tyynyn lyhyemmällä sivulla on vetoketju, jolloin päällisen saa helposti pesuun.

 

Makuuhuoneen tyynyjä.

Toiseen tyynynpäälliseen päätin ommella ihan klassikkomallia eli ananasblokkia.  Aluksi leikkasin ja ompelin täsmälleen ohjeen mukaan, mutta muutaman kierroksen jälkeen ompelin vain sopivan levyistä suikaletta.  Näin työ sujui paljon nopeammin.  Jaksoin ommella kaksi blokkia, mutta nehän riittivätkin.  Totesin kyllä, että ananasblokki ei kuulu minun suosikkeihini.

 

Piristystä sisustukseen.

Kaapissa oli sopivan levyisiä vanulevyn suikaleita.  Tyynyjen taustapuoli on yksinkertaisesti samaa violettia kangasta, jota löytyy tilkkupinnan reunasta. Tikkasin työt nopeasti aaltotikkauksella.

Suurikokoinen tyyny.

Ennen näitä tyynyjä ompelin suuren tilkkutyynyn, jonka sivu on 60 cm.  Ohjeen valitsin Today's Quilter -lehdestä.  Keskiosa toistaa mallia kokonaan, mutta reunoja kohti käytin ohjetta soveltaen.  Tikkaukset ompelin suoralla tikillä.  -Tästä taitaa tulla tyynyjen vuosi eli tyyny joka kuukaudelle.  Nyt niitä on valmistunut kahdeksan.  Toisaalta peittojen jälkeen on mukava ommella pieniä, nopeita töitä ja jää aikaa myös vaateompeluun, joka on minun lempilapseni. 

Tyynyjä nurmikolla.

Lasten vaatteita.

 

Pojan asu.

Molemmat lapsenlapseni ovat syntyneet kesäkuussa.  Keväällä ompelin molemmille pientä vaatetta lahjaksi.  Vanhemmalle eli 5-vuotiaalle valmistin suorat housut ja samasta kankaasta liivin.  Kaavat piirsin Ottobre-lehdestä.  Huomasin, että lehti on tasokas ja ompeluohjeet ovat selkeitä ja tarkkoja eli niiden avulla voi aloittelijakin ommella.  Niihin sisältyy myös oivallisia vinkkejä vaikkapa housun taskujen ompeluun, jolloin niistä saa viimeistellyn näköisiä.

 

Pikkuneidin lappuhaalari.

Pikkuneiti sai - äidin toiveesta - olkainhousut.   Kaava on samasta Ottobre-lehdestä.  Kankaat molempiin vaatteisiin löytyivät kaapista.  Toivotaan, että vaatteiden koot ovat sopivia.

Yksityiskohta olkaimista selässä.