Marin matkassa 2.

Kuusipuun matka alkaa pahviksi.

Juvalta matkamme jatkui Lahden kautta kohti Verlan pahvitehdasmiljöötä.  Alue on todella mielenkiintoinen nähtävyys.  Puuhiomo aloitti toimintansa1872.  Tulipalon jälkeen tehdas rakennettiin uudelleen, jolloin pahvitehtaan toiminta myös alkoi.  Päätuotteena oli kuusipuusta valmistettu valkoinen pahvi, jota käytettiin monenlaisiin pakkauksiin: tupakka-askit, karkkirasiat ja kenkälaatikot.  Pahvista valmistettiin kirjojen kansia ja koulujen opetustauluja.  Pakkauspahvi oli myös tärkeä vientituote.

Tällä koneella puuta alettiin hioa pieniin osiin.

Naisten työtä oli ripustaa pahvilevyt kuivumaan näihin koukkuihin.

Tehtaan ympärille muodostui omillaan toimeentuleva yhteisö lukuisine asuintaloineen.  Vuodesta 1996 tehdasalue on kuulunut maailman perintökohteisiin.  Miljöö on säilynyt alkuperäisessä asussaan eikä siellä ole tehty uudistuksia.  

Valmiita pahvilevyjä.

Matkasimme rannikolle Porvooseen, joka on meille ennalta tuntematon kaupunki.  Parkkeerasimme Marin Porvoonjoen rannalle, mistä oli mukava lähteä kävelemään joen rantaa pitkin.  Rantakatu oli hyvin vilkas runsaine myyntikojuineen.  Tutustuimme tietysti Porvoon kuuluisaan kirkkoon.  Kävimme myös tunnin risteilyllä, jolloin matkakuvien ottaminen oli helppoa.

Näkymä Porvoonjoelta.

Tyypillistä Porvoota.

Yöksi ajelimme Loviisaan, missä kävimme tutustumassa mieheni taiteilijaveljen näyttelyyn.  Mielenkiintoisia töitä paikallisen taideyhteisön jäseniltä.

Erilaisia kasvoja.

Matka jatkui kohti itää ja poikkesimme Langinkoskella katsomassa Keisarillista kalastusmajaa.  

Keisarillisen kosken kuohuja.

Kotkassa vierailimme Merikeskus Wellamossa, missä oli runsaasti katsomista.  Ulkoalueella tutustuimme jäänmurtaja Tarmoon ja majakkalaiva Kemiin.  Molemmat olivat mielenkiintoisia.

 

Majakkalaiva Kemi.

 

Mitäpä olisi matka ilman automuseokäyntiä.  Sellainen löytyi Lappeenrannasta.

Tämän auton valmistusvuosi oli syntymävuoteni.

Parikkalassa poikkesimme Veijo Rönkkösen patsaspuistossa, missä on nähtävillä 560 betonipatsasta.  On siinä melkoinen elämäntyö ITE-taiteilijalta, kun hän on kuitenkin koko ajan käynyt tehtaalla töissä. Patsaat asettuvat kauniisti ympäröivään puutarhaan.

 

Betonipatsaita.

Jooga-asanat.

 Viimeinen matkayö kului Punkaharjulla sateen ropinaa kuunnellen.  Savonlinnassakin teimme pienen risteilyn kaupungin ympäri.  Viimeinen kohde oli Valamon luostari, missä ennätimme tutustua Martta Wendelinin näyttelyyn.  Se oli monipuolinen kattaus kaunista kädenjälkeä.

Punkaharju.

Martta Wendelinin korttisarjaa.