tiistai 24. joulukuuta 2019

Mitä mahtaa löytyä paketeista...


Vuoden mittaan kaappiin on kertynyt ommeltuja, neulottuja ja muuten askarreltuja töitä, jotka nyt päätyivät lahjapakettien sisuksiin.  Tällä kertaa muistin kuvata ne ennen paketointia.

 
Patalappuja tarvitaan aina.
Lapsenlapsi saa babymerinovillasta neulotun asun.

Jospa pikkuveijaria nukuttaisi mummon ompelemassa yöpuvussa.

Tyttärille Marimekon trikoopaloista sommitellut t-paidat.

Näistä kukkaroista osa jää vielä jemmaan.

Ostoskasseja.

Keittiöön punasävyinen essu.

Sinisen ystävän essu.
Passikoteloita jälkikasvulle.


Trikoomekko siskolleni.
Rauhallista joulunaikaa ja käsitöiden värittämää uutta vuotta!

tiistai 17. joulukuuta 2019

Lapsuuden joulumuisto.


 LAPSUUDEN JOULU

Miten elävästi muistan sen vieläkin.  Punaisesta kreppipaperista muotoiltu joulukello sidottuna kuusenoksaan ja ripustettuna ylös seinälle, lähes katonrajaan.  Se oli isosiskon valmistama ja mielestäni tosi kaunis.  Pellon reunasta on haettu pieni kuusi, joka seistä töröttää pirtin nurkassa.  Oksilla on muutama kynttilä ja pieniä kimmeltäviä koristeita.

On jouluaatto.  Istun siskoni kanssa Aatulan pirtissä ja leikimme nukeillamme.  Jännittää mahan pohjassa.  Olenkohan ollut kiltti?  Tuokohan pukki lahjoja?  Uusi nukke olisi mukava.

Isä on lämmittänyt savusaunan.  Pehmoisten löylyjen jälkeen laulamme saunalaulun ja kylvemme vastalla.  Äiti pesee meidät.  Kiedomme nopeasti pyyhkeet ympärillemme ja kipaisemme kapeaa polkua pitkin takaisin Aatulan pirttiin.  Ihosta ja hengityksen mukana nousee huurua kohti tummansinistä taivasta, kohti ikuista avaruutta.  Suuret, lumiset puut ympäröivät kotipihamme ja antavat meille turvallisuuden tunteen: tämä on meidän oma, tuttu kotipiha.  Puiden lomasta kimaltelee muutamia tähtösiä.  Ne hymyilevät meille.  Äiti näyttää lyhdyllä valoa, kunnes tietää meidän päässeen rappusille. 

Mutta voi ihme: rappusille on ilmestynyt lahjakori!  Miten joulupukki on taas tullut sinä aikana, kun olimme saunomassa.  Eipä se pitkään harmittanut.  Kun äiti ja isä tulivat saunasta, pääsimme tutkimaan pakettejamme.  Voi, ruudullinen mekkokangas!  Kyllä äiti ompelee siitä meille kauniit mekot.  Saisikohan niihin valkoiset pyhäkaulukset!

Syömme vaatimattoman jouluaterian: perunoita, kinkkua, laatikkoa.  Äidin tiskatessa olemme pukeneet päällemme äidin ompelemat yöpaidat ja laulamme ja tanssimme kuin keijukaiset:

Sinivuorten yö,
siellä uuras työ,
se on päättynyt,
 jo on juhla nyt...

Mitä siitä, vaikka pakkanen on kuurittanut pirtin ovessa olevat naulan kannat alhaalta aina oven puoliväliin saakka.  Sisällä on lämmin ja siellä ovat kaikki minulle läheiset ja rakkaat ihmiset.

Pian on aika mennä nukkumaan.  Pujahdan tilkkutäkin alle, jonka äiti on ommellut sota-aikana.  Näen ikkunoissa kimmeltävät jääkukat ja -pitsireunan.  Miten kauniita.  Joulu on tässä ja nyt.  Se on minun sielussani.  Tallensin sen sydämeni sopukoihin lapsena eikä se lähde sieltä kulumalla eikä pesemällä pois.  Nukahdan onnellisena puhtaalta tuoksuvaa tyynyä rutistaen.


Lapsuuden joulumuisto 50-luvulta.

torstai 12. joulukuuta 2019

Makramee-kuusi.

Omaperäinen joulukuusi.

Monet ovat ommelleet kauniita joulukuusia paper piecing -tekniikalla.  Minä tein omani makramee-tekniikalla.  Käytin siihen Lankavan Pauliina-lankaa.  Mieheni osti minulle rimaa, josta hän katkoi pätkiä toivetteni mukaan.  Maalasin tikut vihreiksi - kangasväreillä, koska muuutakaan ei ollut.  Sitten vain solmeilin vapaamuotoisesti aloittaen ylhäältä ja lisäsin joka tikulle uusia lankoja.  Keltainen koristenauha on myös makrameesolmeiltu.  Latvatähti on tyttäreni virkkaama, löytyi lankakopasta.
Musta hame.


Suuri Käsityölehdessä oli kiva hameen kaava.  Toteutin sen mustasta Turon kankaasta.  Minua viehättivät nuo laskokset.
  
Tässä näkyy alkuperäinen malli.


Antoisaa joulunodotusta!