Syksyn satoa.

 

Ompelukone on saanut olla lomalla, koska aikani on kulunut marjojen ja sienien perässä kulkemiseen.  Toki saalis on ollut ihan kiitettävä, koska takana on hyvä vadelma-, mustikka- ja puolukkasato, samoin sieniä olen löytänyt melko mukavasti.

 

Karva- ja haaparouskuja.

Tomaateista sain hyvän sadon.  Pieni määrä raakileita odottaa vielä kypsymistä kasvihuoneessa, mutta suurimman osan keräsin ja paahdoin uunissa.  Pakastin ne pieniin mingrippusseihin.  Maistuvat herkullisilta pizzassa, patruuassa tai keitossa.  Tomaattilajike on nimeltään Evakko ja sen siemenet on tuotu rajantakaisesta Karjalasta.  Ystävättäreni antoi niitä siemeniä minulle.

 

 Myös paprika jaksoi tuottaa neljä hedelmää.

 

Pihalla kasvoi näin kivoja ryppäitä pieniä sieniä.  Luulen, että ne ovat koivunkantosieniä, mutta en ole varma.

Omenasato oli runsas.  Nyt olen saanut säilöön ja ystäville jaetuksi lähes kaikki omenat.  Lopuista laitan uuniomenoita tai syömme sellaisenaan.

Kulttuurimenoista mainittavin lienee Iisalmen Ihmeiden illan kirjailijakeskustelu.  Piispa Mari Leppänen ja kirjailija Sirpa Kähkönen keskustelivat yhteisestä kirjastaan, joka perustuu heidän väliseen kirjeenvaihtoon.  Olipa mielenkiintoinen esitys.  Teoksen nimi on Kirjeitä läsnäolosta.

 

 

Reppu.

Nahkareppu.

Tyttäreni oli ostanut itselleen oikein kivanmallisen repun, jossa on monta erilaista taskua ja lokeroa.  Mitoitukseltaan reppu istui hyvin selkään.  Niinpä piirsin siitä kaavan ja leikkasin mustasta, paksuhkosta nahkasta osat.  Virittelin teollisuuskoneen käyttökuntoon (kaapeli täytyy oikaista pannuhuoneesta koneelle) ja kasasin repun.  Sekä etu- että takakappaleessa on vetoketjulla suljettava tasku.  Vuorin ompelin punaisesta, vahvasta kangaspalasta.  Vuoriin laitoin kaksi paikkataskua ja yhden hihnoilla riippuvan taskun, kaikki vetoketjulla suljettavia. Mallirepun mukaisesti vahvistin hihnat ripsinauhalla, jotta ne eivät veny.  Reppu avautuu lähes kokonaan kahden pitkän vetoketjun ansiosta.  Kaikki tarvikkeet löytyivät omista kotikätköistä.
   

Reppu selkään ja hame päälle.

Koska teollisuuskone oli nyt käytössä, päätin ommella samalla nahkahameen.  Siihen minua odotti musta, pintakuvioitu vuota.  Kyllä sillekin on syksyn tullen käyttöä.
   

Nahkahame syksyksi.

Toinenkin hame odotti kuvaajaa.  Suuri Käsityölehdessä oli alkukesästä malli, joka oli ommeltu pellavasta.  Toispuoleisuus on kuulemma muotia.  Minäkin kuvittelin tekeväni hameen pellavasta, mutta EK:ssa ei ollut hyviä värejä.  Sen sijaan vitosen tarjouskankaista yksi kangas pisti silmään.  Tulipa edullinen hame.
   

Kesähame.

Kasvihuoneessa tomaatteja kypsyy nopeaa tahtia.  Kyllä ne ovat herkullisia.  Vadelmapuskat ovat houkutelleet minua.  Niitä on tosi mukava kerätä seisaaltaan, sillä mustikoiden parissa kyykkimisestä selkäni ei pidä ollenkaan.  Huomenna aion käydä katsomassa, joko löytyy karvarouskuja.
   

Tomaattisatoa.

Herkkuja pakastimeen ja hilloon.

Iloa metsässä liikkumiseen.

Laukkutehdas.

Liljoja parhaimmillaan.

Keskellä tätä hellettä en enää jaksanut lähteä raapimaan mustikoita ja vadelmia (molempia on monta sangollista) ja aikaa oli pakko viettää sisällä, koska ulkoilmaa ei voi jäähdyttää.  Monen vuoden ajan olen matkoilla etsinyt valkoista/vaaleaa kesälaukkua, mutta sopivaa ei ole osunut kohdalle.  Niinpä hain kerrarista  nahkapalapussin, sellaisen, missä oli aika isoja huonekalunahkoja.  Lajittelin niitä  värien mukaan ja sitten piirtelin kaavoja makulatuuripaperille.  Valkoinen laukku syntyi lähinnä palojen koon mukaan.  Vuorikankaaksi löytyi luonnonvalkoista vuorikankaan loppua sekä solki, D-renkaat ja vetoketjut löytyivät kaikki jemmasta.  

    

 

Napakka laukku odottaa käyttäjää.

Koska olin ottanut teollisuuskoneen käyttöön ja palauttanut mieleen sen käyttöön liittyvät niksit, päätin jatkaa nahkojen ompelua.  Piirsin kaavat vanhan lempilaukkuni mukaan ja valmistin toisen laukun vaaleanpunaisista nahkoista.  Siihenkin solki, vetskarit ja metallilenkit (tällä kertaa vanha bikinien solki) olivat jemmatavaraa.  Vuorin ompelin puuvillakankaasta.  Tästä tulikin lempilaukkuni eli se on ollut käytössä jo monta kertaa.

   

Nahkojen kiinnitys onnistuu tilkkutyöklipseillä.

Laukun koriste on tyttären hylkäämä koriste.

Vuorina pilkottaa violetti puuvillakangas.

Samaan putkeen valmistin vielä kolmannen laukun mustasta nahkasta.  Minulla on tapana ottaa joillekin matkoille mukaan pieni laukku, joka mahtuu isomman sisälle.  Tällöin esim. junan ravintolavaunuun tai huoltoasemalle ei tarvitse roudata isoa kassia.  Tällainen kassi on hyvin yksinkertainen eli tein siitä suorakulmion muotoisen.  Hihnoiksi ompelin ripsinauhaa.

    

Yksinkertainen pikkulaukku.

Minulla on myös uusi neulatyyny, mutta siinä on yksi haittapuoli: käytin täytteenä hiuksia, mutta ne työntyvät kankaan läpi. Täytemateriaalina hius on kuitenkin kaikista paras.

   

Kukanmallinen neulatyyny.

Hellekesän ansiosta kaikki sato kypsyy nopeasti.  Nyt olemme jo päässeet herkuttelemaan kasvihuoneessa kypsyvistä tomaateista.

  

Auringossa kypsyneitä tomaatteja.

Kiitos kommenteista!

Aurinkoista elokuuta!