Joulun jälkeen.

 

Mieluinen joululahja.

Taas on uusi vuosi aluillaan.  Miten nopeasti aika kuluukaan.  

Toivoin joululahjaksi mieheltäni silityskeskusta, koska entinen höyryrauta on ikivanha ja voi lopettaa yhteistyönsä milloin tahansa.  Niinpä jouluaattona kaivoin lahjapaketista kauniin silityskeskuksen.  Olen käyttänyt sitä jo muutamia kertoja ja mielestäni silitysjälki on hyvää.  Helppoutta edistää ainakin se, että vesisäiliötä ei tarvitse täyttää kovin usein.  Laitteen merkki on Elektrolux.

Nyt kelpaa silittää.

Siskoni antamasta paketista löytyi Enni Mustosen romaani Kartanonrouva.  Kirja on toinen osa Rouvankartanon tarinoita -sarjasta.  Sisareni on ostanut minulle koko sarjan Syrjästäkatsojan tarinoita.    Molemmissa sarjoissa ovat historialliset tapahtumat todellisia, niiden ympärille kirjailija on maalaillut viehättäviä tarinoita.  Odotan joka joulu kirjojen seuraavaa osaa.

Osittain vielä lukematon lahja.

Hampurin tonttujen paketista putkahti esiin palapeli, jota hieman osasin odottaa.  Tällä kertaa pelin erikoisuutena oli se, että kuvassa oli 15 kohtaa, jotka olivat erilaisia kuin mallissa.  Kuva esittää ompelijan työhuonetta eli minua se puhuttelee lämpimästi.  Minulta kesti kuusi päivää rakennella palapeli valmiiksi (1000 palaa).  Totesin taas, että palasten asettelu on niin koukuttavaa puhaa, ihan voisin verrata tilkkujen asetteluun.  Nyt työ komeilee eteisen seinällä.

Tuhat palaa järjestyksessä.

Koska pakkaset näyttävät jatkuvan, otin kaapista esille tummanvihreän merinovillaneuloksen, jonka ostin syksyllä Oulun käsityömessuilta.  Uusimmassa käsityölehdessä oli sopiva kaava, jota hieman lyhensin.  Mekko oli helppo ja nopea ommella.  Merinovilla on niin mukava iholla: lämmin, mutta ei kutita.

Merinovillamekko.

Koska meillä oli asiaa Kuopioon, poikkesin EK:ssa.  Siellä oli runsaasti alennusmyyntikankaita.  Menin sitten mylläämään laaria, jossa oli tarjous: 5€/kassillinen kankaita.  Löysin muutamia puuvillapaloja, jotka kelpaavat tilkkutöihin (yksi Finlaysonin).  Niinpä sitten täytin kassin valkoisilla (ehkä) pöytäliinapaloilla, joita arvelen käyttäväni värjäyskankaina.  Totesin kyllä, että kassi on hintansa väärti, kunhan olen käyttänyt siitä yhden kankaan.

 

 

Uutta materiaalia ompeluun.

Oikein antoisaa alkanutta vuotta käsillätekemisen parissa!

Sateenkaaren tuolla puolen.

Lasten lauluja.

"Olemme kädellisiä olentoja ja meillä on tarve käyttää kehoa, koskettaa ja saada jotain näkyvää aikaan.  Tutkimusten mukaan käsityö voimauttaa ja rauhoittaa.  Sen avulla voi löytää oman tilan tuntua ja levollisuutta kiireen keskellä."

Tämä on lainaus Itä-Suomen yliopiston käsityötieteen professori Sinikka Pölläsen tekstistä.  Miten totta joka sana.  Kaikki käsillään tekevät toki ovat tuon aina tienneet, mutta nyt poikkeustilan aikaan asian sisäistäminen tuo lohtua ja auttaa meitä jaksamaan kohti parempaa aikaa.

  

Sateenkaaren tuolla puolen.

Ompelukoneen äärellä olen ommellut bargello-teknikalla seinävaatteen, joka sai nimekseen Sateenkaaren tuolla puolen.  Käytin siihen hiljattain hankkimiani batiikkikankaita, mutta myös muita kankaita, osa yksivärisiä.  Varastossa oli valmiiksi hankittua vanua ja taustakankaaksi laitoin tylsää lakanakangasta.  Kikkailin sen verran perinteisestä bargellotyöstä, että osa suikaleista ulottuu kehyksen yli.  

Kehykseen on piiloutunut painamani pöllö.

Tikkaus muodostuu puun lehdistä köynnöstäen.  Tikkauslanka on peräisin Hampurista.

Puunlehvätikkausta.

Lauluja lapselle.

Lähetin Saksaan kirjapaketin maaliskuun viimeisenä päivänä.  Ajatukseni oli, että lapsenlapsi saisi pääsiäispyhiksi uutta lukemista, mutta kylläpä paketin matka kesti: se saaapui perille vasta eilen eli oli matkalla kuukauden!  Ostokirjojen lisäksi paketoin tekemäni laulukirjan.  Kokosin siihen suomalaisia lastenlauluja.  Sitä oli mukava koostaa.

Tuttuja lauluja.