Vaateompelua.

 Jotkut ystäväni sanovat, etteivät tee kesällä käsitöitä.  Minulle taas on ihan sama, mikä vuodenaika on kyseessä, kädet kaipaavat jotain näpertämistä.

 

Viskoosihousut.

Kaakon kulmalla käydessämme ostin Lappeenrannasta musta-valko-kuvioista viskoosia, koska olin kaivannut väljiä kesähousuja.  Piirsin kaavan Diana moden -lehdestä.  Housujen ompelu oli helppoa.

Pellavamekko.

Kaapissa on ollut marinoitumassa omenanvihreä pellava, joka on jo kerran ollut työn alla.  Muutamia vuosia ennen koronaa oli pinnalla ns. kaivonkansivärjäys.  Silloin minäkin kävin paikallisessa käsityökeskuksessa opettelemassa tuota juttua.  Painoin tuolle pellavalle Niemisen valimon kaivonkannen käsityökeskuksen takapihalla, mutta en osannut laittaa tarpeeksi väriä kannen kuvion päälle, jolloin kuviosta tuli hyvin himmeä.  Harkitsin, josko painaisin kuvion uudelleen kankaan toiselle puolelle.  En tehnyt niin. 

 

Käytännöllinen tasku.

Omenanvihreä sopii kesään.

 Nyt monen vuoden jälkeen kaivoin kankaan esille.  Leikkasin perunasta painomuotin, jolla värjäsin uudelleen kuvion monet pienet neliöt.  Reunassa olevien kaarien painamiseen leikkasin muotit muovista ja töpöttelin värin kankaalle.  Tekstin kirjoittelin vanupuikolla, mutta kun entinen teksti näkyi niin himmeästi, niin yksi kirjain kääntyi ylösalaisin!  Eipä haittaa.  Näin sain myös entisen mustan värin vihreäksi.

Kuviosta puolet on edessä, puolet takana.

Leikkasin mekon A-linjaiseksi ja ompelin siihen taskut, koska olen huomannut niiden olevan usein tarpeelliset.  Hihat koristelin pitsillä, mutta sekin piti värjätä, koska laatikossa oli vain valkoista pitsiä.

Yksityiskohta hihasta.

Vanhoja koneita ja kaivonkansipainantaa.

Lapsuusmuistoja: kaunis haravakone.

Reilu viikko sitten meitä oli pyydetty tapahtumaan, jossa on esillä vanhoja koneita. Veimme sinne autovanhuksemme Mercuryn. Päivä sujahti lähes helteisessä säässä tuttuja jututtaen, työnäytöksiä katsellen ja hernekeittoa syöden.  Kirppispöydältä mieheni bongasi tilkkutyökirjan eurolla!

   

Pärehöylällä valmistuu kattopäreitä.

Puimakone.

Paikallinen käsityökeskus ilmoitti kaivonkansipainantapäivästä (mikä sanahirviö!), jonne minä tormasin heti aamulla.  Onneksi muistin muutamaa päivää ennen, että kaapissani oli vihreä pellavakangas odottamassa käyttöä.  Pesin ja silitin sen.  Käsityökeskuksen takapihalla oli kolme kaivonkantta, joista valitsin Niemisen valimon valmistaman kannen.  Valitettavasti en osannut käyttää riittävästi väriä, jolloin painojälki jäi himmeäksi.  Nyt kangas odottaa sopivaa mallia.

   

Kaivonkansi pellavalla.

Suuri Käsityö -lehden huhtikuun numerossa oli ohjeita, jotka oli ommeltu pliseeratusta kankaasta. Niinpä tuhosin sellaisen kankaan kaapistani.  Mekko oli oikein nopea ommella, koska reunoja ei tarvitse edes päärmätä.

   

Mekko pliseeratusta kankaasta.

Eilen nautimme mökillä mieheni syntymäpäiväkahvit. Omenasadon innoittamana leivoin ruusukakun.  Aika suuritöinen, mutta tulipahan tuokin kokelluksi. Pohjana on paistettu juustokakku.  Ruusut kieputellaan ohuista omenaviipaleista, jotka kiehautetaan sokerivedessä.  Herkullinen lopputulos.  Ohje oli Kodin kuvalehden liitteenä.

Ruusuinen omenakakku.