Valmiiksi saatetut.

Monella värillä ommeltuja ristipistoja.

Kun tyhjensimme viime syksynä appivanhempieni kotia, kaapin kätköistä löytyi kaksi keskeneräistä ristipistoliinaa.  Tiedän, että anoppini ei ole niitä kirjonut, vaan todennäköisesti hänen äitinsä.  Tämä isoäiti kuoli vuosituhannen vaihteessa eikä varmaan viimeisinä vuosikymmeninään jaksanut ommella.  Appivanhempani tyhjensivät hänen jäämistönsä ja säilyttivät niitä kotonaan.  Niinpä tehtyäni tämän "löydön" totesin, että käsityöt pitää tehdä aina loppuun asti.  Ruskealla tehty kirjonta oli ommeltu valmiiksi, mutta toinen oli aikalailla alkuvaiheessa.  Siis jatkoin kirjontaa sen värisillä helmilangoilla, mitä minulla sattui olemaan.

Ruskeita ristipistoja.

Minua hämmästyttää vieläkin, miten lujasti kuvio oli piirretty liinaan.  Saa nähdä, miten se irtoaa pesussa.  Kauan kätkössä piileskelleet liinat kaipaavat kyllä pyykkäriä.  Päärmäsin liinat kapealla saumalla.

Vielä vihreää kevääseen.

Hampurista ostetuista trikoista käytin vihreän palan.  Ompelin siitä vetoketjujakun, jonka myös vuoritin.  Kaava on SKK-lehdestä (6/2016).  Lisäsin vyötärön poikkisaumaan taskut, mikä onnistui helposti.  Tehtaanmyymälässä lähes kaikissa mallivaatteissa oli tuollainen kudottu nauha joko kauluksessa tai hupun reunassa.  Ostin nauhoja pienen pussillisen ja yhden laitoin jakun kaulukseen.  Ovatkohan ne tulossa muotiin!  Hihoissa on myös vetoketjut.

 

Vetoketjut myös hihoissa.

Toinen, aniliinin punainen trikoo piristää nyt päätäni, koska ompelin siitä myssyn.  Se on kaksinkertainen ja lämmittää mukavasti kylminä kevätpäivinä. 

Trikoomyssy on viileällä säällä tarpeen.

 

Rauhallista vappua!

Kirjontaa ja maalausta.

Kirjottu unikko.

Huh, millaisia urakoita ihminen kuvittelee tekevänsä.  Kun muutamia vuosia sitten kävimme Madeiralla, innostuin ostamaan Funchalin kauppahallista kirjottavan pöytäliinan.  Myyjällä ei edes ollut meidän pitkälle pöydälle sopivaa liinaa, mutta kerrottuani pöydän mitat hän lupasi valmistaa pohjan kahdessa päivässä.  Niinpä minä tunnollisesti hain valmiiksi piirretyn liinan parin päivän kuluttua.  Kotona sitten kaivoin muliinilangat esille ja ryhdyin ompelemaan unikon kukkia.  No, eiväthän minun hartian seutu ja silmät tykkää moisesta työstä.  Onneksi olin aloittanut kirjonnan nurkassa olevasta kukasta.  Totesin, että minun kirjontanopeudella ikä ei riittäisi kaikkien kukkien ompeluun.  Niinpä saatuani kaikissa neljässä kulmassa olevat unikot kasaan päätin maalata loput kukkaset.  Käytin pientä ja jäykkää sivellintä, maalina Emo-tuotteen painopasta, jota sävytin pigmenteillä.  Piti olla tarkkana, että maalia ei tipu kankaalle.  Myös värin leviämisen estämiseksi käytin tosi pieniä määriä väriä kerrallaan.  Viimeistelin maalaukset tekstiilitusseilla. 
    

Maalattu unikko.

Pöytäliinaan mahtuu monta unikon kukkaa.

Sitten laitoin liinan pesukoneeseen sinisen piirrosvärin poistamiseksi.  Voihan vietävä: väri pysyi liinassa.  Parin päivän kuluttua hankasin väriä pois sappisaippualla ja liotin saippualiuoksessa, mutta sininen väri on edelleen kankaassa, ehkä hieman haalistuneena.  Osaisikohan kukaan neuvoa, miten kaikki sininen lähtee pois?
    

Merinovilla lämmittää.

Minulla on vielä lankoja varastossa. Kaivelin joulun jälkeen esiin pussin, jossa on Novitan Merinovillaista lankaa.  Olen neulonut siitä esikoiselle puseron noin 15 vuotta sitten.  Tällä kertaa minulla oli valmiina mallikin, jostain vanhasta Novitan lehdestä huivikauluksinen villatakki.  Pienin muutoksin sain osat valmiiksi, kasasin sen ja koristelin virkatuin kukkasin.  Näihin malli löytyi kirjasta 100 virkattua pitsikukkaa.  En tiedä, onko tuo kaksirivinapitus neppareilla kätevä, en vain jaksanut ruveta laskemaan napinläpien paikkoja.  Kevättä kohti on kuitenkin mukava lähteä vaalentamaan värikarttaa.  Hienoja ulkoilusäitä on ollut mukavasti.

Hyviä hiihtokelejä.  Ja kiitos kommenteista!