Ruskamatka Lappiin.

Äkäsmyllyn kohinaa.

Vihdoin toteutui minun monivuotinen haave päästä Lappiin ruska-aikaan.  Vuokrasimme matkailuauton, koska halusimme liikkua eri paikoissa suunnittelematta mm. yöpymispaikkoja etukäteen.  Ajelimme pohjoista kohti Suomen länsirajaa pitkin.  Poikkesimme Oulun torilla ja Rotuaarilla; löytyihän sieltä myös hyvin varustettu Eurokangas ja automuseo!  Torniosta piipahdimme Ruotsin puolelle Haaparantaan.  Yöksi parkkerasimme levähdysalueelle Ylitorniossa.
    

Oulun automuseossa.

Kukkolankoskella pyydetään kalaa lippoamalla.

Aamulla suuntasimme Aavasaksalle.  Harmiksemme sumu peitti maisemaa.  Ihastelimme kyllä kippuraan kasvaneita mäntyjä.  Matka jatkui kohti Pelloa, missä ruokailimme Vihreällä keitaalla.  Kolarin jälkeen käännyimme Ylläkselle, missä olemme viettäneet lähes parikymmentä hiihtolomaa.  Kävimme patikoimassa Kesänkijärven rantaa pitkin Kesängin keitaalle ja takaisin.  Täällä oli    nähtävissä upea maaruska.  Vaikka sää oli pilvinen, pärjäsimme ilman sadeasuja.  

    

Aavasaksan maisemissa.

 

Kesänkijärvi.

Yllästunturi ja Kellostapuli.

 Illaksi ajoimme Riemuliiterin parkkiin ja vaihdoimme ulkoiluasut tanssitamineisiin.  Riemuliiterissä esiintyi Teuvo Oinas orkestereineen.  Tanssikansaa oli runsaasti, mutta kyllä siellä mahtui tanssimaan.  Illan päätteeksi jäimme nukkumaan Riemuliiterin parkkiin.
    

Ylläs lumella kuorrutettuna.

Aamulla herättyämme meitä odotti yllätys: maahan ripeksi räntää.  Kävimme ajamassa maisemareittiä pitkin Ylläsjärven puolella ja takaisin.  Äkäslompolon puoli Yllästunturista oli saanut lumipeitteen.  Tutkittuamme Jounin kaupan ja Mailan putiikin suuntasimme Äkäsmyllylle, mistä olen hiihtänyt monta kertaa Äkäslompoloon.
   

Äkäsmyllyn seutu on kaunista.

Matka jatkui Leville, mikä on meille uusi paikka.  Kävelimme tiiviisti rakennetussa "alppikylässä" ja yöpymispaikaksi löytyi parkkipaikka sen mäen juurelta, mihin on varastoitu huovan alle tekolunta ensi talven kisoja varten.
   

Levi ja tekolumikasat.

Matkasimme Sodankylän kautta Kemijärvelle.  Näimme paikoitellen kauniita ruskan värejä.  Usein hiljensimme vauhtia tien poskessa ja tiellä tallustelevien porojen vuoksi.  Ajelimme itärajaa ja Kuusamoa kohti.  Pysähdyimme Pienen karhunkierroksen parkkiin, missä oli tosi paljon autoja. Sateeton sää oli houkutellut paikalle runsaasti ulkoilijoita.  Kävimme paikoimassa Myllykoskelle ja siitä vielä vähän matkaa eteen päin.  Palasimme samaa reittiä takaisin.
   

Taistelevat porot.

Kellokas.

Myllykoski Karhunkierroksella.

Illaksi tyyntyi.

Ajelimme Kuusamon alapuolelle, missä parkkeerasimme Salpalinjan levähdyspaikalle.  Hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme Jokijärvelle kirjailija Kalle Päätalon kotimaisemiin.  Kallioniemi oli tietysti kiinni, mutta pääsimme toki katsomaan pihaa ja rantaa.  Taivalkoskella poikkesimme perinteisesti Jalavan kauppaan.  Vanha kauppapaikka ja matkalaisten tupa puhuttelee joka kerta.
    

Kallioniemen pihapiiri.

Jäljellä oli enää kotimatka.  Hyrynsalmella juotujen kahvien jälkeen maisemien ruskavärit alkoivat haalistua. Välistä tuli sadekuuroja. Kummallakin oli haikea mieli matkan loppumisesta, mutta kotona oli rentouttavaa pistää sauna lämpiämään tavaroita sisälle kannettaessa.  Värikkäät muistot mielessä piristävät tulevaa pimeää vuodenaikaa.

Kiitos "matkaseurasta"!

Ylläksen laduilla.

Ylläs Äkäslompolon jäältä katsottuna.

  Kylläpä viikko vieraissa maisemissa sujahti nopeasti. Olin mieheni kanssa Ylläksellä. Maisemat ovat toki tuttuja, ennätimme viettää siellä hiihtolomat lasten kanssa 17 kertaa. Edellisestä visiitistä oli kulunut viisi vuotta, ja tällä kertaa hiihtelimme kaksistaan. Lämpimän sääjakson vuoksi ladut olivat hieman jäisiä ja tykkylumi oli kadonnut puista. Teimme pitkiä hiihtomatkoja päivittäin, paistoimme makkaraa laavuilla ja nautimme aurinkoisesta säästä, jota riitti joka päivä. Hiihtomatkaa kertyi viiden päivän aikana 114 kilometriä, mikä on kyynärvammaiselle ihan riittävästi, ja matka taittui hiihtäen (ei siis luistellen). Yleensä pääsimme saunaan suoraan hiihtolenkin jälkeen. Mikä nautinto oikaista itsensä lauteille pitkäkseen. Sitten oli vuorossa päivällinen, mikä maistui taivaalliselta. Väkisinkin kroppa pyrki unten maille. Muutaman skip-bo-pelin jälkeen nautimme vielä iltapalan.

   

Näkymä Kotamajan pihalta, taustalla Kukastunturi.

Oli kiva nähdä entiset taukopaikat ladun varressa: Kesängin keidas, Latvamaja, Kahvikeidas, Hangaskurun laavu, Velhon kota ja Kotamaja. Yksi uusi taukopaikka oli tullut lisää, nimittäin Elämänluukku. Velhonkodan käymälöiden opasteet jaksavat naurattaa vuodesta toiseen.

   

Kummanko puuseen valitset?

Mitäpäs olisi lomamatka ilman tanssi-iltaa. Riemuliiterissä olisi ollut joka illalle viihdettä, mutta kävimme siellä vain yhtenä iltana, jolloin musiikista huolehtivat Souvarit. Lasse Hoikka esiintyi ensimmäistä kertaa leikkauksen jälkeen. Tanssijoita riitti tungokseen asti.

     

Gondolihissillä tunturin huipulle.

Yhtenä päivänä menimme bussilla Ylläsjärven puolelle, missä nousimme gondolihissillä tunturin huipulle. Olipa mahtavat näkymät, mutta kyllä ylhäällä kävi myös navakka tuuli. Meillä oli hiihtovarusteet mukana, joten palasimme hiihtäen Äkäslompoloon Kahvikeitaan kautta.
   

Ylläksen huipulta näkyvät Kellostapuli, Kesänkitunturi ja Lainio.

Kesänginkeitaalla kuukkelit syövät kädestä.

Piipahdimme Äkäslompolon keskustassa kaksi kertaa palatessamme hiihtolenkiltä. Kävimme katsastamassa Jounin kaupan; edellisellä kerralla laajennus oli aloitettu. Toisella kerralla piipahdimme Mailan putiikissa, mistä ostimme perinteisesti sukat koko perheelle. Tulomatkalla poikkesimme Pellossa Pörrö-Porossa, mistä saimme lämmintä Lapin rieskaa.

Kotona totesimme, että väri oli vaihtunut kasvoissa. Milloinkahan taas hiihtelemme Lapin laduilla seuraavan kerran!