Lahjapaketteihin piilotettuja.

 

Joulukaktuksen kauneutta.

Tänä vuonna joulukaktukseni suorastaan yllätti minut runsaalla kukinnallaan.  Ensimmäiset nuput olivat avautuneet ollessamme reissussa ja kukkien paljous toivotti meidät takaisin kotiin.  

 

Merinovillainen body.

Pienimmäiselle neidille oli mukava ommella toiveiden mukaan:  Äitiliini kaipasi suurempaa unipussia.  Ompelin päällisen ja vuorin puuvillakankaista ja väliin laitoin bambuvanun.  Silmiini osui myös hillapuuron punainen merinovillaneulos nallekarhuineen, josta muokkasin bodyn. Oli muuten toinen body, jonka olen koskaan ommellut.

 

Unipussi.

 Vanhemmalle lapsenlapselle valmistin myös toivelahjan: Jospa mummo ompelisi uuden punaisen kaulurin!  Ja mummohan ompeli.  Samalla niitä valmistui kaksi, punainen on puuvillaa, sininen merinovillaa.

Kaulureita eri lämpötiloille.

 Pikkumies sai myös Piipaan neuloksesta ompelemani t-paidan ja myssyn.

Kivoja trikoita.

Suvun mukaville nuorille naisille ompelin essut, joihin käytin tilkkukopan jämiä.  Vain helmaosan leikkasin isosta kankaasta.  Vihreässa essussa on myös kierrätettyjä kankaita:  Taskut leikkasin verhokapasta, samoin nauhat ovat verhon päärmeitä.

 

Leipureille essuja.

Paketteihin eksyi lisäksi kasseja.  Siskoni osaa maalata öljyvärein lehmiä, hänelle siis lehmäkassi.  Siskontyttö taas on kissaihminen, hänelle kissakassi.

Lehmäkassi.

Kissakassi.

Yksi toivelista piti sisällään silkkihuivin.  Kuluneena vuonna on kuitenkin ollut monta juhlaa, joihin olen vienyt lahjaksi silkkihuivin, joten varastossa ei ollut yhtään valmiiksi maalattua.  Mietin, miten jaksaisin ruveta kiinnittämään värejä mehumaijassa.  Niinpä tutkin nettiä ja löysin sieltä ohjeen mikroaaltouunissa tehtävään kiinnitykseen.   Sitä piti kokeilla.  Laitoin vanhaan posliinikulhoon vettä ja etikkaa suhteessa 2:1.  Rullasin huivin ja upotin sen liuokseen.  Kuumensin sitä täydellä teholla kahdesti kolme minuuttia.  Sitten vain huuhtelin ja ihmeekseni väri oli tarttunut huiviin.   Olipas helppoa ja nopeaa.

Pikaisesti värjättyjä silkkihuiveja.

Hyvää vuoden viimeistä viikkoa!

Silkkihuiveja ja tilkkumaalausta.

Kesä kului kesää odotellessa ja nyt on takana jo lyhyt aika, jota voisi sanoa talveksi. Se päättyi lumien sulamisen ja liukkaan kelin kautta muutamaan lämpöasteeseen.  Samalla olen joutunut kuuntelemaan omaa kehoani.  Loppukesällä ilmaantui allerginen ihottuma ja kutina silmäluomiin.  Mietittyäni kauan syytä ymmärsin sen johtuvan uusista silmälaseistani (punaiset muovikehykset).  No, linssit istutettiin hypoallergisiin metallikehyksiin.  Pidettyäni niitä muutaman tunnin nenäkappaleet alkoivat kutittaa!  Sittenpä vaihdettiin silikoniset nenäkappaleet pois.  Toimenpide auttoi hieman, mutta taas oli palattava vanhoihin laseihin.  Vaihdoimme vielä kotona nenäkappaleet ikivanhoista laseista. Ja kortisonia tarvittiin.  Keho herkistyi monelle aineelle: villan pöly, kineesioteipin liima jne...Pitäisi kai tehdä lista, että muistaisin kertoa kaikki aineet, kun menen seuraavan kerran ihotautilääkärille.  Ja ihan mukava olisi saada 600 euron silmälasit käyttöön; vanhojen vahvuudet ovat pielessä.  En vain jaksa lähteä valittamaan ja olemaan ihmiskokeen uhri ("Kokeillaan nyt, kävisikö tämä!") Kroppa ei kestä enää kortisonia.
    

Värjättyjä silkkihuiveja.

Ulkoilun ja jumpan ja joogan välissä värjäsin silkkihuiveja.  Silkkiväreistä osa oli jämähtänyt purkkeihin, mutta yritin käyttää niitä, jotka olivat vielä nestemäisiä. En tehnyt mitään rajauksia, vaan leikittelin väreillä.
    

Tilkkumaalaus.

Työn alla on ollut jo muutaman viikon taulu, johon "maalaan" kuvan itsevärjätyillä kankailla.  Mallina käytin Lapin matkalla otettua valokuvaa ruskamaisemasta, taustalla Kellostapuli.  Välillä annoin työn levätä, koska en saanut selville, sisältääkö käyttämäni Gesso silikonia vai ei.  Toisaalta epäilin myös väriaineita allergisen reaktion aihettajaksi.  Yritin käyttää myös suojakäsineitä, mutta eihän niiden kanssa työskentely onnistunut.  Ja toisaalta käsineissäkin voi olla jotain sopimatonta ainetta.  Nyt pitää miettiä, vienkö taulun kehystettäväksi.  Monta vuotta sitten tein yhden tilkkumaalaustyön, joka on mielestäni paljon parempi.  Niin sitä taito ruostuu.

  

Vanhempi tilkkumaalaustyö.

Yksityiskohta työstä. Tässä näkyy tekniikka.

Joulupukin työpajakin on käynnissä. Niistä töistä ei vain voi vielä paljoa hiiskua.
   

Mitähän joulumuori saa aikaan tästä kasasta?

Lumen tuomaa valoisuutta odotellessa.